Study for Life (2025) on uusin, viime kesänä Amsterdamissa kantaesitetty, teos Tero Saarisen mittavassa tuotannossa. Joskus olen yrittänyt tunnistaa, miksi jotkin Saarisen teot puhuttelevat minua enemmän kuin toiset, ja vaikka siihen vaikuttavat teoskohtaiset yksityiskohdat paljon, on yksi näkökulma erityisen tärkeä: se, miten teoksissa kohtaavat herkkä ja jylhä. Joissakin herkkyys tuntuu korostuvan (kuten Loopit (2017), Rebond … Jatka artikkeliin Saarisen ja Saariahon Study for Life
Kaija Saariahon uuden oopperan, Only the Sound Remains, kantaesitys oli reilu vuosi sitten Amsterdamissa. Ihan perinteinen ooppera ei aina ole suurimpia nautinnonlähteitäni näyttämötaiteessa - usein tulee vähän museaalinen filis, vaikka sinänsä hieno musiikki olisi puettu etevästikin uusiin vaatteisiin. Nykysäveltäjien oopperat ovat monesti toista maata, Saariaho etunenässä: Kaukainen rakkaus oli perin viehättävä ja Émilie tyystin hurmaava. Niinpä … Jatka artikkeliin Ihastuttavan kaunis Only the Sound Remains
Kaija Saariahon musiikkiin en ole juurikaan aiemmin tutustunut, ja ennakkokäsitykseni oli, että se olisi ”vaikeaa" - ja kun olen (taide)musiikin suhteen ylipäätään noviisi (ja nykymusiikin suhteen tuskin edes postulantti), ajattelin, etten tohdi ihan kylmiltäni mennä kokemaan hänen melko tuoretta Émilie-oopperaansa. Niinpä kuuntelin musiikkia bussimatkoilla ym., jotta korva tottuisi enkä ihan säikähtäisi ensi-illassa; hyväksi onneksi myös Taideyliopiston … Jatka artikkeliin Émilie tiedon ja tunteen palossa
Erinomaisuutta 