Saksalaisen Sasha Waltz & Guests -ryhmän teos Körper nähtiin Helsingin Juhlaviikoilla Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä – eikä se pienemmälle olisi sopinutkaan.

Waltz tuntuu käsittelevän teoksessaan sen nimen mukaisesti ihmiskehoa, sen estetiikkaa, materiaalisuutta & materialistisuutta & objektivoimista. Tähän varmasti piilee politiikkaa ja sanomaa, mutta ohitan ne, kuten aina 🙂 Teoksessa, joka on niin tanssia kuin performanssiakin (jos tällainen kategorisointi on edes tarpeen), on tusinan verran tanssijoita/esiintyjiä, huippuunsa virittyneitä moniosaajia, joiden taituruutta on ilo kokea.

Waltz maalaa kehoilla hienoja kuvia ja tilanteita, kuten teokseb alkupuolen ”ihmisreliefi”, jossa kymmenkunta lähes alastonta esiintyjää täyttää kapean korkean suorakaiteen muotoisen lasiseinäisen ”laatikon” ja liikkuu laatikossa toistensa lomitse muodostaen ikään kuin elävän veistoksen; hidas kehojen itsenäinen ja keskinäinen liike oli kiehtovaa katseltavaa. Samaa henkeä oli vaakasuorassa versiossa, jossa esiintyjät pyörivät hitaasti yhtenäisenä ”mattona” näyttämön lattiatasossa.

Teoksen rytmissä oli hallitun hienoa vaihtelua: täydestä kaaoksesta siirryttiin sujuvasti tarkkaan ja täsmälliseen unisonoon tai kaanoniin. Esiintyjien tekniikka oli tässäkin suhteessa pistämätöntä. Myös mm. hienot geometriset kuviot ja liikkeet, joita ”vartalostolla” tuotettiin, olivat virheettömiä, ja niiden muodostumista oli hienoa katsella.

Mielenkiintoisia muokattuja, manipuloituja tai vaihtoehtoisia kehollisuuksia teos tarjosi mm. kimeerimaisten otusten muodossa: ”kehon” alaosa oli yhden ja yläosa toisen esintyjän, mikä toi mieleen kentaurin. Myös vääristyneen kehonkuvan verbalisointi oli mielenkiintoinen: esiintyjä puhui vaikkapa suustaan, ja osoitti kyynerpäätään, jne. ikään kuin kaikki kehon osat olisivat väärissä paikoissa. Kehonkuvasta päästään helposti kehon muokkaukseen – Waltz sanoo saaneensa innoitusta mm. perfoect body -ajattelusta, pyrkimyksestä muokata omaa vartaloaan ”täydelliseksi”, jonkin sellaisen ihannekuvan mukaiseksi, joka ei ehkä enää ole edes kovin ihmismäinen.

Joitakin päiviä myöhemmin kuuliin, kun joku katsoja kommentoi, ettei oikein kunnolla nähnyt koko teosta, koska siinä ollut alastomuus vei kaiken huomion. Hämmentävä näkökulma, jota itse en ollut edes tajunnut jatella. Mutta juu, olihan siinä alastomuutta, muutama ihan ilkialastonkin kohtaus mutta enimmäkseen esiintyjät kuitenkin pikkuhousut päällä vaikkakin muuten paljaina. Alastomuus tai muu paljas pinta ei kuitenkaan tuntunut itsetarkoitukselliselta; päin vastoin, teoksen teema oikeastaan vaati sitä, ja jokin muu puvustusratakaisu olisi tuntunut kovin oudolta.

Körper-esittely Youtubessa:

(Nähty: 25.8.2013)