TAO: vaikuttavaa kollektiivista tanssia

Jos toissaillan esitys oli liike-estetiikaltaan perinteisen kiinalaista, oli TAO Dance Theaterin kahden teoksen, 4 ja 5, liikekieli jo paljon tutumpaa näin länsimaiselle tanssitaiteen katsojalle. Teoksen nimet kertovat yksinkertaisesti tanssijoiden määrän; Muutenkin nämä koreografi Tao Yen puolituntiset teokset oLIvat hyvin minimalistisen pelkistettyjä: enimmäkseen täysissä valoissa tummalla taustalla mukana vain keho ja liike, mitä nyt taustalla vähän jotain melko yksinkertaista äänimaailmaa.

Ensimmäisessä neljä esiintyjää tanssi unisonossa läpi koko teoksen – en muista tällaista ennen näheeni; toki unisono-pätkiä osana teoksia, mutta että ihan pelkkää yhtä unisonoa koko teos! Muutenkaan yksilöt eivät nousseet esiin: harmaan sävyjä syleilevään puvustukseen kuulunut pipo-hiihtomaski-kombo peitti kasvot ja löysä unisex-asu sukupuolenkin. Esityksen loppua kohden yhdeltä lensi enemmän hikeä kaaressa suurissa liikkeissä kuin muilta, muutoin ei juuri yksilöllisiä eroja voinut ainakaan näin harrastelijasilmällä havaita.

Nyt voisi alkaa pohtia kansallisten kulttuureiden eroja esim. Hofsteden individuaalismi-kollektivismi-akselilla, mutta se tuntuisi tarpeettomalta merkityksen liimaamiselta teoksen päälle. Siispä nautitaan vain liikkeestä! Enemmän kuin baletin näennäistä keveyttä ja ylössuuntautuvaa liikettä koin kokovartalon käytössä maanläheisyyttä ja juurevuutta, alapainotteisuutta – ei toki pelkästään, oli myös vertikaaliliikettä. Ehkä leimallisinta ja kiehtovinta oli kuitenkin sulava jatkuvuus, liikkeen virtaavuus, joka baletissa ja nykytassissa yleensäkin silmääni hivelee, siis että liikkeet ja asennot muuttuvat orgaanisesti toisiksi ilman niiden  välillä selvästi havaittavia rajoja. Tämä neljän hengen reipastahtisessa jatkuvassa unisonossa puolen tunnin ajan piti hienosti otteessaan!

TAO Dance Theater: 4. Kuva: Fan Xi

TAO Dance Theater: 4. Kuva: Fan Xi

Väliajan jälkeen teos 5 alkoi viiden ihmisen lusikkajonoistunnolla näyttämön takaosassa. Pian jono kellahti keholäjäksi, joka lähti vaeltamaan maata myöten ympäri lavaa hitaasti: puolen tunnin aikana ehti tulla vain 3-4 kierrosta. Eteneminen tapahtui läjänä, toinen toisen yli möyrien ja kierien, toisesta tukea ottaen ja toiselle tukea antaen. Vaikka meno näytti sattumanvaraiselta, yksityiskohtia katsellessa vakuuttui, että yhteisliike oli mitä ilmeisimmin tarkasti suunniteltua – samoin kokonaisuutta tarkastellessa, koska ”läjä” liikkui koko ajan hallitusti yhdessä, kuin yhtenä elävänä organismina, mitä mielikuvaa tuki varsinkin teoksen alkupuolella valaan suolistoääniltä vaikuttanut matala äänimaailma.

Myös tässä yksilöt ja sukupuolet oli häivytetty yhtenäiseen harmaaseen puvustukseen, ja vaikka jokunen hetkellinen yläpysty irtiotto paikoin olikin, pian ne sulautuivat takaisin yhteiseen kehomassaan. Hidas, pehmeä, niin osina kuin kokonaisuutena koko ajan sulavasti jatkuva liike oli lähes hypnoottista seurattavaa!

TAO Dance Theater: 5. Kuva: Fan Xi

TAO Dance Theater: 5. Kuva: Fan Xi

Huikeaa liike-estetiikka molemmat esitykset siis!

Nillitystä pitää sen sijaan antaa järjestelyistä: Lippuja ostaessani luulin, että kahtena iltana on samat esitykset. No, ei ollut, joten teokset 6 ja 7 jäivät näkemättä, sunnuntaille kun oli jo liput ihan muuhun esitykseen. Olisi voinut selkeämmin ennakkotiedoissa kertoa, että eri ajankohtina on eri esitykset, jotta tyhmempikin ymmärtää.

Toinen epäkohta, johon onneksi osasin varautua, oli Alminsalin sopivuus 5-teoksen kaltaiseen hyvin matalaan esitykseen: kun käytössä on kirjanmerkityt lisärivit, näyttämön tasalla matalalla tapahtuvat asiat näkyvät järkevästi ekalta lisäriviltä ja sen jälkeen vasta kolmannelta numeroriviltä alkaen taaksepäin – väliin jää ainakin 5-6 riviä ei-nousevaa katsomoa eli jopa toista sataa ihmistä, jotka katselevat lähinnä toistensa niskoja. Itse maksan edessä olevan niskan katsomisesta kuukausimaksua HSL:lle, joten en halua maksaa siitä esityksissä… niinpä olin onneksi ottanut paikat kolmosriviltä. Kesken esityksen noilta väliriveiltä joku kapsahtikin ylös ja siirtyi katsomon reunakäytävälle seisomaan ja pian sai seurakseen puolenkymmentä muuta. Ymmärrän perin hyvin…

(Nähty: 21.8.2015, Helsinkin juhlaviikot, Oopperan Alminsali)