Gaijin ad hoc yllätti

Pitkän päivän ja alkuillan tilaisuuden jälkeen nälkä hiukan vielä juili vatsan (tai ainakin suun) seutuvilla, joten päätimme suunnata Gaijiniin, jossa en ollut aiemmin käynytkään, kokemukset kun sisarravintoloistaan olivat vaihtelevia, ja aasialainen keittiö kun ei ole rakkaimpia intohimojani. Kevyet ennakkoluuloni kuitenkin särähtivät kerralla pirstaleiksi.

Illan hetki oli jo edistynyt, joten  pitkään menuun emme sortuneet vaan otimme jokusia pieniä paloja alkuun ja päänumeroksi  uutuutena tarjolla olluttta kobe-härkää. Aperitiivejä oli jo nautittu vähintään tarpeeksi edellisissä paikoissa, joten kiinnostava drinkkilista piti ohittaa. Ihan kuivin suin ei toki sovi olla: pikkupalojen kanssa osaavan oloinen tarjoilija ehdotti itävaltalaista grüner veltlineriä Laurenz V. Forbidden Grüner 2012 – omaan makuuni siinä oli juuri parahultaisesti pientä makeutta, joten sen siivillä eteenpäin.

Snacks-listalta valitsimme kaksi: Beef tartar shizo & wasabi (häränlihatartar shiso-lehdellä, wasabimajoneesia, japanilaisia pikkelöityjä kasviksia) ja Pork bun (possunkylkeä, kimchi-majoneesia, pikkelöityä kurkkua, pehmeää leipää). Tartar oli huikea makupala: erinomaista härkää, jonka varaan rakennettu makuteos shiso-lehtineen tanssahteli viettelevästi makuaistimillani, kunnes tilkka makeahko viintä täydensi nautinnon. Possupulla oli myös perin mainio, mutta joutui raukka vähän huonoon saumaan, kun tuli vertailluksi edellisen kanssa; tämän kanssa tosin viini toimi aivan erityisen hyvin.

2015-01-21 21-01-32 IMG_5665_resize

Dim sum -osaston edustajaksi valtsimme annoksen Teriyaki chicken & foie ball, jossa oli ankanmaksalla ja makealla soijakastikkeella maustettua hienonnettua kanaa kerallaan erillisissä kipoissa sweet chili -kastiketta ja mustariisiviinietikkaa. Mahtavan maukas herkänmakuinen lihapulla ei omaan makuuni noita maustekastikkeita kaivannut.

2015-01-21 21-03-41 IMG_5678_resize

Fresh-puolelta valinnaksi osui Sashimi tasting, jossa pienen sashimi-lajitelman (lohta, siikaa, isopiikkimakrillia (tai mikä lieneekään yellowtail/hamachi suomeksi) kaverina mm. mätiä, wasabi-yuzu-kastiketta, wakame-leväsalaattia ja wasabi-majoneesia. Sashimi yleensä maistuu, niin tälläkin kertaa – lisukkeista leväsalaatti oli itselleni uusi mutta mukava tuttavuus. Valittu grüner veltliner toimi myös tässä peräti mainiosti.

2015-01-21 21-10-37 IMG_5681_resize

Seuraavaksi pääosaan eli hehkutettuun (tai no ainakin grillattuun) kobe-härkään, annoksen nimenä Grilled kobe beef sirloin, ”red dragon dressing”, X.O. tossed choi sum eli grillattua kobe-härän ulkofilettä, korealaista chili-soija-dressingiä ja  paahdettua choi sum -vesikrassia X.O.-kastikkeessa. Härkä oli ilman muuta erinomaista, niin liha kuin herkullinen rasvakerros sen pinnalla: sen enempää maku kuin rakennekaan ei jättänyt toivomisen varaa. Toki voi kysyä, onko kuvassa näkyvän kokoinen 100 g liha-annos 55 euron arvoinen – tuskin ihan jokapäiväisenä ruokana, mutta kolmeen nokkaan jaettuna kertamaisteluna hyvinkin.

Lisuke, jos sellaista edes kaivattiin, oli myös hämmentävän herkullinen: paahdetut kasvikset olivat kasviksia, mutta niiden kastike oli erinomaisherkkua – sitä tuli lapioitua lusikalla suuhun ihan sellaisenaankin. Myös viini, riojalainen Bodegas 1808 Crianza, nousi lihan tasolle (vaikkakin liha tuli enimmäkseen nautiskeltua ihan sellaisenaan).

2015-01-21 21-31-01 IMG_5695_resize

Jälkiruoista ei onneksi tarvinnut valita: seurueestamme kaksi otti Sweet tastingin kahdelle. Se piti sisällään pienet annokset neljää jälkiruokaa jaettaviksi. Red geishassa (valkosuklaa-vadelmasorbettia, mantelikakkua, maitosuklaa-cremeä, rapeaa mansikkaa) oli mainiossa tasapainossa punaiset marjat ja lempeä suklaisuus. Sake apples & vanilla (sake-omenasorbettia, vaniljalla-valkosuklaa-cremeä, paahdettua omenakauraa, sake-geeliä) puolestaan oli samalla omenaisen raikas ja ”uuniomena & vaniljajäätelö” -henkisesti täyteläinen. Raikkautta ja hentoa suuntäyteistä makeutta edusti myös Green tea & white xoxo (vihreällä teellä maustettua valkosuklaamoussea, vaaleaa persikkasorbettia, mustapippurimarenkia). Viimeiseksi jätin tömäkimmän suklaa-karamelliunelman Hazelnut cheese cake & caramel (hasselpähkinäjuustokakkua, karamellijäätelöä, suklaa-pralinea). Näistä olisi minkä vain voinut ottaa täysikokoisenakin, mutta ehkä viimeisin kuitenkin piirun verran meni muiden edelle vahvan pähkinä-karamelli-suklaisuutensa vuoksi.

Jälkiruokien kanssa nautiskelteiin umeshuja, japaninaprikoosista tehtyjä liköörimäisiä juomia. Tarjoilija kiikutti ystävällisesti puolenkymmentä erilaista pulloa tutustuttaviksi, ja päädyimme niistä kumpikin pariin pieneen annokseen: itse otin hunajaisen makeaa juomaa Choya Umeshu Royal Honey (17 % alkoholia) ja raikkaampaa suuntaa edusti Choya Ujicha Green Tea Umeshu (7 %). Molemmat oikein suunmyötäisiä, ja luontevasti vihreä tee -umeshu toimi paremmin raikkaampia makuja sisältäneiden herkkujen kanssa, kun taas hunajainen oli nappipari etenkin viimeiselle jälkiruoalle.

2015-01-21 22-08-36 IMG_5730_resize

Itselleni ei enää maistunut kahvi eikä tee, mutta digestiivi kyllä, siispä taas perinteisesti oudon viinan perään kyselemään. Taas toi tarjoilijamme ihmeteltäviksemme sylillisen pulloja. Ylitsepääsemättömän valinnanvaikeuden vuoksi päädyttiin taas kahteen pienen annokseen – itse otin japanilaista pehmeänterävää Ryoma-rommia ja mukavan kypsäntuoksuista Herencia Historico XO 12 years tequilaa.

Gaijin-kokemus oli siis (osin vastoin ennakkoluulojani) kaikin puolin erinomainen: ruoat lähes kaikki erinomaisia, juomat samaa tasoa, ja palvelu erittäin hyvää: ystävällistä, huomioonottavaa ja monin paikoin hyvinkin odotukset ylittävää – ihan toista tasoa kuin parilla kerralla sisarravintoloissa. Liekö ollut kertavahinko tai henkilöstä kiinni vai onko täällä aidosti panostettu palveluun enemmän – tätä pitänee selvittää uusintakäynnillä myöhemmin!

(Koettu: 21.1.2015)

2015-01-21 23-21-26 IMG_5735