Kansallisoopperan balettioppilaitoksen ammattiopiskelijat toimivat koreografeina ja tanssijoina illassa, jossa nähtiin peräti 12 lyhyttä teosta.

Nykytanssi selvästi dominoi, mutta klassisempaa edusti etenkin Katerina Torpin Light niin liikekieleltään, sukupuolirooleiltaan kuin eteeriseltä olemukseltaankin. Osin klassisia viitteitä oli myös illan avanneessa Emmi Salosen Busyness-teoksessa, jossa kolme neitoa veti sujuvasti monenlaista liikettä kärkitossuissa: klassisesta nykytanssin kautta rytmiseen ”sauvakävelyyn”.

Teoksista periäti viisi oli tanssijoiden omia soolokoreografioita. Oskari Nyyssölän Valssi käynnistyi veistosmaisella poseerauksella yksinäisessä valokiilassa – häpeilemän kehon estetiikka täydensi alati muutenkin huolellista, ulottuvaa ja kaunista liikkeen estetiikkaa. Toinen erityisen vaikuttava soolo oli Erika Vilanderin In Blue, jossa huolellinen liikkeen artikulointi yhdistettynä vahvaan tunnetulkintaan ja läsnäoloon piti katsojan jotenkin mystisellä tavalla otteessaan.

Anniinna Ukkosen Ammoin oli saanut taustakseen mäntymaiseman, ja liikkeessäkin oli aistittavissa puun huojuntaa tuulessa niin isona kuin varsinkin pienenä liikkeenä. Julia Salmisen Abandonné taas tukeutui omaperäiseen liikkeeseen ilman muita erityisiä skenografisia elementtejä. Väliajan jälkeisen osuuden avannut Eliisa Nenosen Other forms of life yhdisti iloisen tanssin taustaksi Saint-Saënsin musiikin lisäksi Ogden Nashin humoristista runoilua (Verses for Camille Saint-Saëns’ Carnival of the Animals – jonka säkeistä Nenosen teoksen nimikin lienee lainattu).

Duettojakin oli muutama: Varsin omaperäinen oli Veera Vanhasen Countour, jossa hän tanssi ”parinaan” Sofia Vanhanen, joka soitti trumpettia (tai joku vaskipuhallin se oli kuitenkin). Toinen ilahduttava poikkeus oli Emmi Salosen Share your dollars with us, vauhdikas ja taidokas steppinumero, jossa hymy jaksoi kiitettävästi pysyä molempien kasvoilla loppuun saakka. Erityisen vaikuttava paritanssi oli Oskari Nyyssölän ja Erika Vilanderin koreogafioima ja esittämä Paths, jonka intohimoiset, terävät, tarkan sähäkät liikkeet ja esiintyjien välinen vuorovaikutus olivat nautittavaa katsottavaa.

Esiintyjämääriltään isompia teoksia oli vielä pari: Jane Sieväsen ~Tuonelan joutsen Sibeliuksen upeaan musiikkiin sisälsi kosolti mielenkiintoista kaunista liikettä ja oivaltavasti elävää valoa – mainio päätös illan ekalle osalle. Illan päätti Veera Vanhasen Alla, jonka hieno loppuosa oli erityisen puhutteleva: musiikkina Chisun Yksinäisen keijun tarina, naiivi mutta perin koskettava, ja siihen täydellisesti toimiva liike.

Tälläkin kertaa Balettioppilaitoksen opiskelijat olivat siis rakentaneet nautittavan illan – mielenkiintoisia koreografioita ja taidokasta tanssia! Yksi asia tosin huolettaa: jos laskin käsiohjelmasta oikein, illan esitysten 16 opiskelijasta vain 3 on miehiä, yksi kullakin ammattikoulutustasolla – ja vain yksi heistä, Nyyssölä, oli merkitty koreografiksi ja tanssi useammassa kuin yhdessä biisissä. Muistelen, ettei vastaavassa esityksessä viime vuonna miesten vähyys ollut ihan näin silmiinpistävä.

(Nähty: 30.1.2015, Kansallisbaletti, Alminsali)