Jyrki Karttunen: Valse Triste. Kuva: Suomen kansallisbaletti/Mirka Kleemola.

Neljän koreografin Voimalla

Kansallisbaletin neljän teoksen Voima-illassa nähtiin kotimaisilta kokeneilta koreografeilta neljä osin hyvinkin tuoretta teosta - erilaisia mutta omalla tavallaan puhuttelevia jokainen. Neljä teosta lyhyessä ajassa on ylitsevuotavan runsas kattaus - niinpä seuraavassa vain lyhyesti kustakin, koska mukaan onnistui tarttumaan vain vajavaisia muisti- ja mielikuvanpalasia. Illan avasi Susanna Leinosen Breaking the Fury (2012), joka oli kauttaaltaan Leinoselle ominaista tarkkaa … Jatka artikkeliin Neljän koreografin Voimalla

Kuuselan Seitsemän veljestä (taas!)

Marjo Kuuselan koreografioima Seitsemän veljestä Kansallisbaletissa teki muutama vuosi sitten vaikutuksen - silloin kävin katsomassa ensi-illan ja vielä toisenkin illan. Niinpä se piti toki nähdä vielä uudelleen, kun se  tuli kevään ohjelmistoon repriisinä - nyt oli kyseessä jo tämän produktion 10. esitys. Samalla oli hauska lukea silloista tekstiäni - blogini oli vasta muutaman kuukauden ikäinen vauveli ja haki vielä … Jatka artikkeliin Kuuselan Seitsemän veljestä (taas!)

Boris Eifman: Rodin. Kuva: Souheil Michael Khoury/Eifman Ballet

EIfman & Rodin: suuren kauneuden äärellä

Pietarilaisen Eifman Balletin Kansallisbaletin-vierailun eka teos oli elämäkerrallinen Tchaikovsky. PRO et CONTRA (2016) ja samankaltaista henkeä oli myös toisessa Boris Eifmanin teoksessa Rodin (2011), jonka päähahmona on kuvanveistäjä Auguste Rodin (1840-1817). Rodinin (Oleg Gabyšev) lisäksi soolorooleja olivat Camille Claudel (Ljubov Andrejeva) ja Rose Beuret (Natalja Povoroznjuk) - teoksen näkökulmana olikin Rodinin tunnesuhteet näihin naisiin. Claudel oli … Jatka artikkeliin EIfman & Rodin: suuren kauneuden äärellä

Tšaikovski toisintoineen. Kuva: Eifman Ballet/Jevgeni Matvejev.

Tšaikovskin loistava osittaisvalotus

Eifman Ballet Pietarista vieraili Kansallisbaletissa kahdella Boris Eifmanin teoksella, joista Tchaikovsky. PRO et CONTRA pyrkinee olemaan kevyesti biografinen koostuen tarinan tasolla kurkistuksista Pjotr Tšaikovskin elämään. Kunnioitettava tavoite, ja ymmärrettävä: Tšaikovskilla on varmasti ollut merkittävä vaikutus moneen koreografiin. Samalla kuitenkin erittäin haasteellinen tehtävä, kun ottaa huomioon nyky-Venäjän ihmisoikeustilanteen. Olen aiemmin nähnyt Eifmanin ryhmältä muutaman teoksen (Onegin, Punainen … Jatka artikkeliin Tšaikovskin loistava osittaisvalotus

Liisa Ihmemaassa – viehkon retroa Eloa

Jorma Elon uutukainen Liisa Ihmemaassa sai kantaesityksensä Kansallisbaletissa eilen. Nimi viittaa Lewis Carrollin kirjaan Alice’s Adventures in Wonderland (1865), josta siinä paljolti onkin lainaa, mutta hahmoja myös kirjan ”jatko-osasta” Through the Looking-Glass (1871). Lisäksi Elo lienee itse sepittänyt kokonaan uuden kehystarinan: alussa Liisa nähdään osana ydinperhettä (isä, äiti, veli), isä kuolee saattaessaan Liisaa portaita ylös … Jatka artikkeliin Liisa Ihmemaassa – viehkon retroa Eloa

Susanna Leinonen Company tinkimättömästi 15 vuotta

Susanna Leinonen Company vietti 15-vuotista taivaltaan kahdella lähes loppuun myydyllä juhlanäytöksellä Alminsalissa. Tästä juohduin miettimään omaa lähes 15-vuotista näyttämötaiteen harrastamistani, jona aikana tanssiesityksiä listalleni on kirjautunut reilut 350. Niistä Leinosen Suo tihkua vihreä tammi (2003) oli aikoinaan vasta kymmenes näkemäni tanssiestys. Se jätti vahvan muistijäljen voimakkaan liikkeen ja hienon visuaalisuuden liittona ja on epäilemättä osaltaan … Jatka artikkeliin Susanna Leinonen Company tinkimättömästi 15 vuotta

Romeo ja Julia uudemmin ja vähän arkisemmin

Suuria klassikkotarinoita on aina tarpeen kerrata uusin näkökulmin, ja Shakespearea erityisesti nyt, kun bardin kuolemesta tuli keväällä kuluneeksi pyöreät 400 vuotta. Romeon ja Julian vahva ja tunneintensiivinen tarina yhdessä Prokofjevin upean musiikin kera on innostanut tanssin tekijöitä: äkkiseltään tuli meieleeni ainakin kuusi viime vuosina näkemääni eri versiota. Kansallisbaletissa vastikään kantaesitetty Natália Horečnán uusi näkemys on … Jatka artikkeliin Romeo ja Julia uudemmin ja vähän arkisemmin

BACH. Forms of Silence and Emptiness

Kansallisbaletin kauden viimeinen ensi-ilta oli espanjalaisen Nacho Duaton BACH. Forms of Silence and Emptiness. Se on melko tarkkaan 17 vuotta vanha teos, joka nähtiin Norjan kansallisoopperan ja -baletin tuotantona, toki oman balettimme tanssijoin. Itse näin toisen illan esityksen. Teoksessa on noin 1,5 tunnin verran J. S. Bachin musiikkia, osia enemmän ja vähemmän tutuista teoksista - … Jatka artikkeliin BACH. Forms of Silence and Emptiness

Tanis: The Deep Dark White. Etualalla Sara Antikainen, Atte Kilpinen ja Jouka Valkama Kuva: Mirka Kleemola/Suomen kansallisbaletti

Kansallisbaletin nuorisoryhmä valloittaa

Kansallisbaletin nuorisoryhmällä on jo kolmas vuosi menossa Jane ja Aatos Erkon säätiön tuella, joka lienee turvattu vielä ainakin kolme vuotta. Ryhmässä on 15 parikymppistä tanssijaa, 8 naista ja 7 miestä. Säätiön toiveen mukaan ”mahdollisuuksien mukaan suomalaisia tanssijoita” ryhmään on valittu naisia noin puolet mutta miehiä vain yksi. No, hienoja tanssijanalkuja kaikki kuitenkin! Heitä on ilahduttavan paljon … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin nuorisoryhmä valloittaa

Liikkeen legendat

Kansallisbaletin Liikkeen legendat (Masters of Movement) -nimetyssä nykytanssi-illassa nähtiin neljä teosta, kaksi nuoremman polven koreografeilta noin viiden vuoden takaa ja kaksi konkareilta, kymmenkunta vuotta sitten kantaesityksensä saanutta. Illan aloitti Alexander Ekmanin Episode 31 - tai itse asiassa esirippuun heijastettu n. 5 minuutin hauska ”kommenttiraidalla” varustettu video, jossa tanssijat viilettivät pitkin Helsinkiä hämmentämässä väkeä. Varsinainen live-teos … Jatka artikkeliin Liikkeen legendat

Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2016)

Erittäinkin tuoreesta tanssista päästiin nauttimaan jo perinteiseksi muodostuneessa Kansallisoopperan balettioppilaitoksen Tanssijoiden workshopissa 14 lyhyen biisin verran. Suurin osa, peräti 9, oli tanssijan itselleen tekemiä sooloja, mutta mukana myös kaksi parin omaa duettoa sekä kolme teosta ryhmälle. Genrerajoista olen vähän huonosti perillä, mutta aika (neo?)klassishenkisiltä tuntuivat ainakin Katariina Hietalan kaunis Curtain ja hymyilevän Eliisa Nenosen Oi-va. … Jatka artikkeliin Balettioppilaitos: Tanssijoiden workshop (2016)

Bajadeeri #72

Natalia Makarovan Bajadeeri (Petipan, 1877, mukaan) on pyörinyt Kansallisbaletissa jo yli 18 vuotta, mutta nytpä näin sen vasta ensimmäisen kerran, produktion 72. esityksen. Ylipäätään ekan Bajadeerini näin vasta puolisentoista vuotta sitten Tallinnassa, Toomas Edurin tuoreen ja uudistetun version - siitä jäi vahva kiinnostus nähdä lisää, ehkä juuri klassisempiakin näkemyksiä, jollainen tämä Makarovan alun perin vuonna 1980 … Jatka artikkeliin Bajadeeri #72

Elämyksellinen Pieni merenneito

Kansallisbaletin ja Kenneth Greven Pieni merenneito on herätellyt odotuksia siitä lähtien, kun lähes vuosi sitten tieto uuden teoksen tilaamisesta Greveltä ja säveltäjä Tuomas Kanteliselta julkistettiin. Syksyn mittaan pariin harjoituksiin kurkistaminen ei ainakaan vähentänyt kiinnostustani, ja ennakkotieto mm. 3D-projisoinneista ym. kutkutteli lisää: miten sellainen nyt voi baletissa toimia? Kovasti myöhään julkistettuja solistimiehityksiä en lopulta uskaltanut jäädä odottelemaan … Jatka artikkeliin Elämyksellinen Pieni merenneito

Gaala – Kuopio tanssii ja soi 2015

Mukavana kontrastina eiliselle Lappeenrannan gaalalle Kuopion gaalassa ei ollut lainkaan ihan klassista balettikoreografiaa - klassisesti koulutettuja tanssijoita kyllä mutta liike vahvasti kiinni nykypäivässä. Gaalan avasi Dennis "Ätä" Nylund, breakdancesta (tai b-boyingista) lähtöisin oleva tanssija, josta on kehittynyt täysiverinen entertainer. Avausnumerossa Eine Kleine WHATmusik hän "johti" Mozartin hittibiisiä tyylillä, joka eskaloituu hienovaraisesta hulluteen. Ei kuitenkaan tyhjää kohkaamista vaan hyvin hallittu … Jatka artikkeliin Gaala – Kuopio tanssii ja soi 2015

Muumipeikko ja pyrstötähti tanssien

En ole oikein koskaan ollut muumi-ihminen - lapsenakin äiti luki meille Grimmin satuja, Aku Ankkaa ja muuta, mutta muumikirjat eivät jostain syystä kuuluneet vaatimattoman kotikirjastomme antiin. Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjankin luin vasta pari päivää ennen kuin näin Anandah Konosen baletin. No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Selvä aukko sivistyksessä ja kulttuurinen kuollut kulma tämä … Jatka artikkeliin Muumipeikko ja pyrstötähti tanssien