Kuvassa Marjukka Tepponen ja Markus Nykänen (kuvaaja Sakari Viika/Suomen kansallisooppera)

Rakkaus on indigonsininen?

Viikko sitten kantaesitetystä Indigosta on ennakkokohkattu jo jonkin aikaa - eikä ansiotta! Se jakanee mielipiteitä, mikä taiteelle on aina hyväksi. Tämä ”metallinhohtoiseksi oopperaksi” kehystetty ooppera on Lilli Paasikiven kauden ensimmäinen tilausteos, säveltäjinä sellohevibändi Apocalyptican Perttu Kivilaakso ja Eicca Toppinen. Olen ollut Apo-fani varsinkin jo alun Metallica-ajoilta, ja vaikka tiesin Kivilaakson oopperan superfaniksi, odotin ehkä kuitenkin enemmän … Jatka artikkeliin Rakkaus on indigonsininen?

Cardillac

Paul Hindemithin Cardillac on kiinnostava ooppera jo siksi, että se ei juoneltaan ole tavallista kauniitjarohkeat-huttua (tyyliin "tenori yrittää kaataa sopraanon sänkyyn ja baritoni lyö kapuloita rattaisiin") vaan rikostarina. Cardillac (Rauno Elp) on armoitettu taiteilija, kultaseppä, jonka koruja arvostetaan ja halutaan. Hän kuitenkin suhtautuu teoksiinsa intohimoisesti, ja myy niitä vain kovin vastentahoisesti - ja katumapäälle tultuaan myöhemmin murhaa ja … Jatka artikkeliin Cardillac

Juan Diego Flórez

Viikko 22 uhkasi jäädä vuoden ensimmäiseksi, jolloin ei olisi mitään esitystä, joten tomerasti etsiskelin, mitä olisi vielä tarjolla, kun enimmät teatterit, ooppera & baletti, jne. olivat jo pääosin kirmanneet kesälaitumille. Bongasin tenori Juan Diego Flórezin konsertin perjantai-iltana - olin sen kyllä jo aiemminkin noteerannut, mutta ohittanut, koska ooppera konserttimuodossa ei  useinkaan saa minua isommin syttymään. Perulainen Flórez … Jatka artikkeliin Juan Diego Flórez

Padaemand

Tšaikovskin 175-vuotisfestivaalin ohjelman ainoa kokonainen ooppera oli Patarouva (Padaemand viroksi), jonka tapahtumat Pushkinin tekstiin perustuva libretto sijoittaa 1700-luvun loppuun. Olin viimeksi nähnyt sen peräti 10 vuotta sitten Suomen Kansallisoopperan modernina nykyaikaan siirrettynä produktiona. Nyt nähty Rahvusooper Estonian produktio (tasan 11 vuoden takaa, ensi-ilta 16.4.2004) oli perinteisempi: tapahtumat sijoittuivat 1800-luvulle (paitsi 2. näytöksen 1700-lukuteemainen naamiaisjuhla). Tarinan keskiössä on nuori köyhä upseeri … Jatka artikkeliin Padaemand

Émilie tiedon ja tunteen palossa

Kaija Saariahon musiikkiin en ole juurikaan aiemmin tutustunut, ja ennakkokäsitykseni oli, että se olisi ”vaikeaa" - ja kun olen (taide)musiikin suhteen ylipäätään noviisi (ja nykymusiikin suhteen tuskin edes postulantti), ajattelin, etten tohdi ihan kylmiltäni mennä kokemaan hänen melko tuoretta Émilie-oopperaansa. Niinpä kuuntelin musiikkia bussimatkoilla ym., jotta korva tottuisi enkä ihan säikähtäisi ensi-illassa; hyväksi onneksi myös Taideyliopiston … Jatka artikkeliin Émilie tiedon ja tunteen palossa

Ovela kettu hivelee silmää ja (kieli)korvaa

Vaikka ravaan Oopperatalolla kuulemma alvariinsa, tulee enemmänkin katsottua tanssia, kun taas oopperoita paljon valikoidemmin - niinpä Immo Karamanin Kansallisoopperaan ohjaama Ovela kettu ei välttämättä olisi ollut prioriteettilistallani ellei Iittalan Taika-sarjaan ihastunut sisareni olisi halunnut sitä synttäriohjelmakseen. Hyvä kun halusi, esitys oli elämys, jopa siinä määrin että täytti blogini "kriteerit" 🙂 Klassisen musiikin makuni on kohtalaisen kypsymätön, … Jatka artikkeliin Ovela kettu hivelee silmää ja (kieli)korvaa

Kullervo, Teron poika

Yritän välttää esityksiin liittyviä valtaisia ennakko-odotuksia. Poikkeus vahvistaa tämänkin säännön: Tero Saarisen Kullervoa olen odotellut jo 10 kk ajan. Tänä aikana olen toki pitänyt muitakin Kullervoja: Savonlinnassa kesällä Aulis Sallisen Kullervo-ooppera, jonka taustaksi piti lukea Vanhan Kalevalan Kullervo-runot ja Uuden Kalevalan Lönnrotin Kullervo-runoelma sekä vielä Aleksis Kiven Kullervo-näytelmä - josta pahaksi onneksi SKS julkaisi vielä syksyllä … Jatka artikkeliin Kullervo, Teron poika

La Bohème Kansallisoopperassa

Taas eka kerta! Ensimmäinen esitys tänä vuonna ylipäätään, ja tämä Kansallisoopperan produktio oli ensimmäinen La Bohème, jonka näin kokonaan livenä - aiemmin olen nähnyt vain ”etä-livenä” leffateattereissa lähetykset Govent Gardenin ja Metropolitanin versioista ja tokihan Puccinin musiikki oli monin osin tuttua, ja Rent-musikaail tietysti nähty 🙂 Oopperan libretto perustuu Henri Murgerin Scènes de la vie de bohème -tarinoihin ja … Jatka artikkeliin La Bohème Kansallisoopperassa

Rinaldo in Estonia

Osuin näkemään Rahvusooper Estonian Rinaldon toisena iltaa - ensi-ilta oli ollut vain pari päivää aiemmin. Tämä oli myös eka kerta, kun ylipäätään näin Rinaldon kokonaan livenä näyttämöllä - jotkut pätkät, mm. hittibiisi "Lascia ch’io pianga", olivat toki oli tuttuja ennestäänkin, ja tarina jossain määrin myös. Händelin 1700-luvun alussa sävältämän oopperan Giacomo Rossin kirjoittaman libreton tarina … Jatka artikkeliin Rinaldo in Estonia

Hyvä paha Kullervo

Savonlinnan oopperajuhlien uustuotanto Aulis Sallisen Kullervosta on samaan aikaan sekä sekä upea että häiritsevä. Tuotanto on upea ja ooppera on vakuuttava, sen sijaan häiritsevä - eikä pelkästään hyvällä tavalla - on kerrottu versio Kullervosta. Libreton kansisivulla todetaan, ilmeisen tarkasti sanat asetellen: ”Libretto säveltäjän kirjoittama Kalevalan ja Aleksis Kiven näytelmän rakenteen pohjalta.” Sallinen kertoo jossain määrin … Jatka artikkeliin Hyvä paha Kullervo

Syntiooppera

Turkulainen Tanssiteatteri ERI vieraili Oopperan Alminsalissa Tiina Lindforsin teoksella Syntiooppera. Lindfros, ERI ja teoksen nimi nostivat odotukset korkealle - eikä suotta, esitys oli upea ja jätti mielen suloiseen vaivauksen tilaan pitkähköksi aikaa, mikä on aina onnistuneen taidekokemuksen varma tunnusmerkki. Vaikka narratiivi ei nykytaiteessa itseäni yleensä kauheasti jaksa hetkauttaa, tässä merkityssisällöt olivat sen verran vahvasti tarjolla, … Jatka artikkeliin Syntiooppera

Jenůfa (vrt. mummo lumessa)

Tällä kertaa menin katsomaan oopperaa "nimen" vuoksi, olihan harvinaisesti Karita Mattila esiintymässä livenä Kansallisoopperassa. Ja toki kannatti mennä ihan hänenkin vuokseen, mutta ooppera ja produktio osoittautuivat mainioksi kokemukseksi muutoinkin. Tšekkiläisen Leoš Janáčekin oopperaa Jenůfa voisi luonnehtia vaikkapa kasvutarinaksi, selviytymistarinaksi, tai vahvojen naisten tarinaksi. Tarinaan kuuluu menetyksiä, alkoholismia, väkivaltaa, lapsenmurha, juonittelua ja muutasentoista kauhiata - siitä … Jatka artikkeliin Jenůfa (vrt. mummo lumessa)

Viha johtaa kärsimykseen

Koin Richard Straussin oopperan Elektra kaksi viikkoa sitten Royal Opera Housessa. Se ei ollut suuri esteettinen nautinto, mutta jäi jotenkin kovasti vaivaamaan mieltä, samoin jäi vaivaamaan se, kypsyykö kokemus blogijutuksi vai ei eli oliko kokemuksessa sitä, mitä näihin juttuihin haen. Parin viikon vähävillaisen kypsyttelyn jälkeen ei auta kuin ryhtyä kirjoittamaan ja katsoa, tuleeko tästä mitään … Jatka artikkeliin Viha johtaa kärsimykseen

Macbeth murhaa unen!

Shakespearen 1600-luvun alkuvuosina kirjoittaman "skottilaisen näytelmän", jota uskaliaimmat Macbethiksikin nimittävät, pohjalta Verdin säveltämä ooppera sai kantaesityksensä 1847 Firenzessä ja muokattu versio 1865 Pariisissa. Kaksikymmentä vuotta sitten sai ensi-iltansa Savonlinnan versio, johon ohjaaja Ralf Långbacka otti osia niin Firenzen kuin Pariisinkin versioista. Tämä Savonlinnan Macbeth elää ja voi hyvin!Macbethin tarina sijoittuu 1000-luvun alkupuolen tietämille sydänkeskiajalle, ja … Jatka artikkeliin Macbeth murhaa unen!