Marcos Moraun Cold Song (2026) on toinen tämän vuoden Kuopion tanssiviikon GöteborgsOperans Danskompanin esityksistä, joka innosti kirjoittelemaan. Morau on nelikymppinen espanjalainen koreografi, joka – toisin kuin koreografit tyypillisesti – ei ole itse ollut tanssija. Olen aiemmin nähnyt häneltä muutaman teoksen: Sonoma (2020) Kuopiossa 2022 ja Hampurissa viime kesänä, osa Pride teoksesta The Seven Sins (2022) Tanssin talossa toissa vuonna ja Pasionaria (2018) Tampereen teatterikesässä 2022. Nämä ovat olleet keskenään aika lailla erilaisia; kaikissa vahvasti tanssiteatterillinen ote, Pasionariassa jopa siinä määrin, että (tanssillinen) liikemateriaali jäi kovin vähäiseksi.

Tämä Moraun uusi teos, vasta helmikuussa GöteborgsOperans Danskompanin kantaesittämä Cold Song sen sijaan oli perin huima kokemus!

Cold Song. Kuvassa Jiwan Jung, Valentin Durand, Victor Ketelslegers, Einar Nikkerud, Ange-Clémentine Hiroki ja Zander Constant. Kuva: Tilo Stengel.

Teoksen keskiössä on iso musta laatikko, joka on kuin jättimäinen pöytä/lipasto/kaappi, jonka päällä on catwalk ja toisessa päässä yhdysrakenteinen piano. Jos kuvaus ei tunnu avautuvan, ei ihme – katso kuvia. Kaikki toiminta tapahtuu sen ympärillä, päällä tai tiimoilla, ja paljon tapahtuukin! Sen laatikoista ja luukuista tulee tavaraa ja niihin sujahtaa ja niistä pölähtää esiin ihmisiä. Jos ima-teoksen ryhmästä tuli mieleen flamingoparvi, voisi Cold Songin esiintyjiä kuvailla kissalaumaksi, jopa kissanpentulaumaksi – siinä määrin vilkasta vilinää lavalla kaiken aikaa on.

Cold Song. Kuvassa Ange-Clémentine Hiroki, Valentin Durand, Zander Constant, Jiwan Jung ja Victor Ketelslegers. Kuva: Tilo Stengel.

Liike näyttää paljolti holtittoman irtonaiselta mutta on toki ilmeisen hyvin koordinoitua, ainakaan pahoja yhteentörmäyksiä ei tule. Esityksen jälkeisessä keskustelussa tosin kävi ilmi, että paljon on myös improvisaatiota, toisen haastamista hetkessä ja haasteisiin vastaamista; myös mm. tarpeiston käsittely on siinä määrin lennokasta, ettei tavaran seuraava tarvitsija voi ihan tietää, mihin edellinen käsittelijä on ne viskonut. Jokainen esitys on siis erilainen, toki tietyissä rajoissa – mm. äänimaailma on ennalta asetettu.

Pitää vielä palata kissavertaukseen: Tanssijoilla on paljon outoja, notkeuttakin vaativia asentoja sekä uteliaita katseita. Reagointi ääniin ja toisten liikkeisiin on tietysti impron perusteita, mutta myös monien (varsinkin nuorempien) kissojen tapa suhtautua ympäröivään maailmaan, usein varovasti ja vähän epäluuloisestikin, varsinkin suoran kontaktin kohdalla, kuten tässäkin. Fyysistä hulluttelua – erittäin taitavasti taitavasti tehtynä – on perin hauskaa katsella,

Cold Song. Kuvassa Einar Nikkerud, Jiwan Jung, Viola Esmeralda Grappiolo, Ivo Mateus ja Valentin Durand. Kuva: Tilo Stengel.

Marcos Moraun Cold Song ylitti odotukset heittämällä. Intensiivinen ja monipuolinen teos jätti kokoaan (8 tanssijaa ja n. 40 minuuttia) paljon suuremman vaikutuksen!

(Koettu: 13.6.2026, Kuopio tanssii ja soi, Kuopion kaupunginteatteri)