Padaemand

Tšaikovskin 175-vuotisfestivaalin ohjelman ainoa kokonainen ooppera oli Patarouva (Padaemand viroksi), jonka tapahtumat Pushkinin tekstiin perustuva libretto sijoittaa 1700-luvun loppuun. Olin viimeksi nähnyt sen peräti 10 vuotta sitten Suomen Kansallisoopperan modernina nykyaikaan siirrettynä produktiona. Nyt nähty Rahvusooper Estonian produktio (tasan 11 vuoden takaa, ensi-ilta 16.4.2004) oli perinteisempi: tapahtumat sijoittuivat 1800-luvulle (paitsi 2. näytöksen 1700-lukuteemainen naamiaisjuhla).2015-04-16 18-46 IMG_7110.JPG

Tarinan keskiössä on nuori köyhä upseeri Herman, joka haluaa saada tietoonsa vanhan kreivittären hallussa olevan salaisuuden kolmesta kortista, joilla voitto pelipöydässä on taattu. Tarinassa on rakkautta, pettymystä, monomaanista ahneutta ja oman edun tavoittelua, surmatyötä ja itsemurhia – kunnon oopperan tapaan kaikki päähenkilöt kuolevat loppuun mennessä.

Lievänä haasteena tällä kertaa oli kieli: laulu oli alkukielistä eli venäjäksi ja Rahvusooperin tekstityslaitteeseen mahtuu vain yksi kieli, joka luonnollisesti oli viro – montakaan sanaa en näistä kielistä osaa, joten teksti ei suuresti auttanut tapahtumien seuraamista. Mutta eipä se sitä estänytkään: karkea muistikuva juonenkulusta yhdistettynä näyttelemiseen ja etenkin laulannan ei-kielelliseen tulkintaan auttoi hyvin pysymään kärryillä. Päärooleja, Hermania ja Lisaa, laulaneet August Amonov (vierailija Mariinski-teatterista) ja Aile Asszonyi etenkin loistivat voimakkaan eläytyvässä tunneilmaisussa, johon Tšaikovskin erinomaisen tunnerikas musiikki tarjosi ylenpalttisesti mahdollisuuksia.

Visuaalisesta näyttämöllepanosta varsinkin lavastus ja puvustus oli runsasta ja silmiähivelevää – siitä oli vastannut Eldor Rentner, talon pitkäaikainen lavastus- ja puvustussuunnittelija, jonka syntymän 90-vuotisjuhlaa esityksen alussa juhlistettiin puheella ja lyhyellä dokumentilla.

(Nähty: 16.4.2015)