Tällä Tallinnan reissulla kaikki illat oli varattu esityksille, joten pitkille illallisille hyvissä ravintoloissa ei ollut mahdollisuutta. Syödä kuitenkin pitää, ja kahtena päivänä oli kalenterissa kolonen edes muutaman ruokalajin myöhäiselle lounaalle, joten piti valita paikat tarkasti. Toiseksi valikoitui Kohvik Moon, sataman liepeillä oleva omaperäinen mutkaton paikka, joka on viime vuoden 50 parhaan ravintolan listalla peräti sijalla numero 8. Moon tarkoittaa unikkoa – oopiumkellari tämä ei kuitenkaan ollutkaan, joten ruoan pariin.

Alkuruoaksi valitsin paikallisessa omenaviinissä haudutettua paikallista ankeriasta mausteisen punajuurisalaatin kera. Ankerias on syötäväksi vähän epäeettistä, mutta kun se oli edes paikallista, niin päätinpä maistaa huonolla omallatunnolla höystettynä. Mielenkiintoinen tuttavuus – en sanoisi superherkuksi mutta ihan ok; maailman ankeriaskannat eivät kuitenkaan tältä pohjalta saa minusta uutta uhkaa. Parasta annoksessa oli kuitenkin otuksen petinä ollut punajuurisalaatti, herkullista kuin mikä. Peittona olleet kasvissuikaleet toivat lievän kaukoitämaisen aavistuksen.

Pääruoaksi otin ankanrintaa mausteisen linssisalaatin, palsternakan ja inkivääriluumukastikkeen kera. Ankka oli vähän ehkä makuuni kypsä eikä nahkakaan ylen rapsakka, mutta niistä viis: rakenne oli pehmeä ja maku huikean maukas. Palsternakka oli hauskoina sipsimäisesti paistettuina suippeloina – herkullisia! Kokonaisuus oli kasattu taiten: kaikkia komponentteja yhdessä makustellen oli makuelämys mitä mainioin. Juomaksi ehdotettu pinot noir (Louis Latour Domaine de Valmoissine Pinot Noir 2012) oli ruoalle hyvä kaveri.

Tähän mennessä oli vielä vähän kiikun kaakun, tuleeko tästä blogijuttua vai, täyttääkö ”kriteerit” vai ei. Jälkkäri, tummasuklaamousse ja tuoreita vadelmia, käänsi vaa’an kielen ylivoimaisesti paremmalle puolelle: pari knööliä aivan upeata täyteläistä suklaamoussea, jossa vahva tummasuklaan maku, jota maustettu jollain (ehkä konjakilla?) Koristeet kun urakoi päältä pois, pääsi antautumaan moussen auliisti tarjoamaan erinomaisnautintoon!

Kahvikuppihenkinen valaisin innoitti vielä kupilliseen kahvia.

Kovinkin käynnin arvoinen paikka, vaikka olikin yli kilometrin kävelymatkan päässä!

(Käyty: 16.4.2015)