Cru-ravintolasta jäi edellisellä kerralla erityisen hyvät muistot, joten tähän hotellin alekerran ravintolaan piti ehtiä tälläkin Tallinan-reissulla, vaikka aikataulu olikin haasteellinen; muutaman ruokalajin myöhäinen lounas sentään onnistui. Lomalla kun olin, (ikään kuin jonkin syyn tarvitsisi..) samppanjalla aloitin: Tribaut-Schloesser Premier Cru Brut oli mukavaa maisteltavaa ruokaa odotellessa.

Ylen aikaa ei tarvinnut odotella, kun amuse jo tuotiin nenän eteen: peura-tartar, sinapinsiemeniä ja tillimajoneesia parin suupalan verran. Herkullista vahvanmakuista lihaa, jota makulisät hyvin tukivat.

Leivät tulivat hauskassa, ilmeisesti pahkasta veistetyssä kipossa: talon vahvaa ruisleipää, jossa pähkinöitä ja marjoja sekä pieniä palleroita vaaleaa leipää – pehmeitä ja maukkaita, kuin briossin ja tuulihatun rakkauslapsia. (Kuvassa suurin osa leivistä jo päätynyt kitaani.)

Alkuruoaksi olin valinnut listalta annoksen nimeltä tatti versus tryffeli, jossa oli pari paistettua tatinpalaa koristeena ja pääosassa erinomaisen voimakasmakuinen tatti-tryffelivaahto, jonka päällä perunamuroja. Vaahdossa tatin ja tryffelin yhteensopivat maut kisailivat riemuiten keskenään makuelimiäni hellien; rakenteeltaan se oli kevyttä kuin huhtikuinen poutapilvi. Ei ehkä erityisen näyttävä mutta huikean hyvänmakuinen ruoka! Juomaksi suositeltu jenkkiläinen Chateau Ste. Michellen riesling toimi hyvin täyteläisten ja paksujen makujen kanssa.

Pääruoaksi otin kunnon lihamötkäleen: saksanhirveä ja mustajuurta. Filepihvi oli saanut peitokseen punajuurihunnun, mustajuurta oli pyreenä ja grillattuna, lisäksi karamellisoituja hasselpähkinöitä ja vahvasti katajanmarjaa kastikkeessa. Mustajuurta en muista grillattuna ennen syöneeni – juureksen hieno maku tuli siinä erityisen vahvasti esiin. Pihvi oli mehukas mutta tarjosi sopivasti myös purtavaa, mikä olikin hyvä, koska sen työstäminen suussa sai etenkin katajanmarjan ja punajuuren maut mainiosti irti ja istumaan erottamattomasti saksanhirven selkään. Upea ja herkullinen annos! Lasiin kaadettu Barolo Rocche di Casteletto oli mainio pari ja maistui lipiteltäväksi sellaisenaankin.

Jälkkäriksi vielä rapea marenkikakku, jonka kaverina pensasmustikoita, paahdettuja mantelilastuja ja tuorejuustoa. Keveähkö mutta edellisiin verrattuna hyvin hennonmakuinen lopetus (itsepä olin valinnut..) Sen kera päätin kokeilla paikallista omenaviiniä Põltsamaa Kuldne (2005) – upea maku, mutta liikaa tälle jälkkärille, joten nautiskelin sen erikseen jälkijälkkärinä.

Vielä maistui kahvi: tuplaespresson seuraksi sopi lasillinen luonteikasta tynnyrikypsytettyä italianpontikkaa, Grappa di Barolo Riserva. Jo vain ruoka näillä lääkkeillä alkoi sulaa, jos ei muuten!

Aidot vahvat maut, hyvin tehty ruoka, maukkaat juomat, hyvä palvelu ja miellyttävä ympäristö. Mitäpä muuta voisi vaatia?

(Käyty: 17.4.2015)