Kuusi tanssijaa kävelee robottimaisesti, vartalo ja (posture collarin rajoittama) niska jäykkänä, vain punasukkaiset jalat liikkeessä. Pian seuraa fyysinen duetto, jonka ympärillä muut kulkevat omia polkujaan kuin muotinäytöksessä, puolivarpailla (tai kumisaappaissakin). Episodit vaihtuvat toisiksi: strobovalaistua kakofoniaa, vesijumppaa, rullakon päällä synnyttämistä napanuorineen, kolmen parin duetot, kävelyä ja juoksua; yksilöinä, pareina, ryhminä ja ajoittain kuin yhtenäisenä organismina. Susanna … Jatka artikkeliin Birth on vangitseva monitaiteinen punos
Avainsana: Helsinki
Stravinskyn Petruška ja Kevätuhri onnistuneesti uudistettuina
Keväältä jäi paljon kirjoittamatta, mutta pari rästijuttua pitää vielä rustata erityisen unohtumattomista esityksistä. Tällainen oli Kansallisbaletin Stravinsky-ilta, jonka näin ensi-illassa, minkä jälkeen piti ostaa lippu vielä toiseen esitykseen, joksi osui viimeinen - molemmissa pääosin samat tanssijat. Ilta koostui kahdesta Igor Stravinskyn kolmikymppisenä säveltämästä baletista, Petruška, (1911) ja Kevätuhri (1913), jotka Sergei Djagilev oli aikoinaan tilannut … Jatka artikkeliin Stravinskyn Petruška ja Kevätuhri onnistuneesti uudistettuina
Kohtauksia punaisesta jumalasta ja muusta
RSO:n kamarimusiikkifestivaalin Luonnon neljä elementtiä avajaiskonsertissa oli mielenkiintoinen monitaiteinen teos - alaotsikon nukaan "draamallinen dialogi-tanssiteos" - joka on syynä tähän blogijuttuun. "Pelkistä" klassisen musiikin konserteista kun ei ainakaan vielä taitoni riitä kirjoittelemaan, vaikka niissä noviisina jonkin verran käynkin. Ensin kuultiin teoksia maasta, vedestä, ilmasta ja tulesta erilaisin kokoonpanoin. Jean-Féry Rebelin Les Elémensin (1737) soitti kolmisenkymmentä … Jatka artikkeliin Kohtauksia punaisesta jumalasta ja muusta
Cock
Teatteri Jurkka toi Suomeen Mike Bartlettin verrattain tuoreen vuonna 2009 kantaesitetyn näytelmän Cock. West Endissä suosittujen esitysten nimekkäimpiä pääosanäyttelijöitä ovat olleet Ben Whishaw, Andrew Scott (tosin ei aikanaan vielä niin nimekäs) ja Jonathan Bailey - homomiehet näyttelemässä homorooleja ei varmasti ainakaan vähennä autenttisuuden tuntua (vaikkei sitä takaakaan eikä toisaalta ole sen edellytys). Cock - jonka … Jatka artikkeliin Cock
Intensiivinen Veren häät
Helsinki Dance Companyn ja Compañía Kaari & Roni Martinin Veren häät ammentaa paitsi Federico García Lorcan samannimisestä tragedianäytelmästä (1932) myös hänen muusta tuotannostaan ja elämästään sekä surrealistista taidetta tehneiden Lorcan, Dalín ja Buñuelin ajasta juuri ennen Espanjan sisällissotaa. Lorcan näytelmässä tarinan tasolla vihaa pitävien sukujen vesat ovat menossa keskenään naimisiin, mutta häät päättyvät verisesti. Lorcan … Jatka artikkeliin Intensiivinen Veren häät
Röda rummet
(Vielä viime vuoden puolelta yksi vanha juttu, jonka vasta nyt viimeistelin...) Luin Kaj Korkea-ahon Punainen huone -romaanin (alkup. Röda rummet, 2021) pari vuotta sitten, suomeksi tosin, pian julkaisemisen jälkeen, ja olin silloin jo hilkulla kirjoitella siitä, vaikka erittäin harvoin bloggaan kirjoista. Kun Lillan toi sen lavalle vieläpä erityisen kiinnostavin tekijöin, se piti päästä kokemaan. Jopa … Jatka artikkeliin Röda rummet
HDC:n erityinen runsaudensarvi
HDC, Helsinki Dance Company, aiemmin Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmä, viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlaansa. Perinteisen retrogaalan sijaan HDC tilasi juhlateoksen Special Night Anton Lachkylta, joka 15 vuotta sitten teki ryhmälle teoksen Softandhard .(Omat muistiinpanoni kertovat vain, että näin sen joulukuussa 2008, mutta silloin en vielä ymmärtänyt kirjoitella muistiin esityksistä mitään muuta). Koin Special NIghtin kantaesityksen nyt maaliskuussa, … Jatka artikkeliin HDC:n erityinen runsaudensarvi
Dystooppinen Gravity
Jarkko Mandelinin uusi teos Gravity Helsingin kauounginteatterin pienellä näyttämöllä on mielenkiintoinen: se onnistuu olemaan perin kiehtova ilman, että puhuttelisi oikein mitenkään emotionaalisesti - korkeintaan aavistuksen apeuttavasti. Gravityssa on kahdeksan tanssijaa: Sanni Giordani, Anni Koskinen, Kalle Lähde ja Oskari Turpeinen Mandelinin Kinetic Orchestra -ryhmästä sekä Jyrki Kasper, Heidi Naakka, Mikko Paloniemi ja Justus Pienmunne Helsinki Dance … Jatka artikkeliin Dystooppinen Gravity
Sievistelemätön Spartacus
Vihdoin taas Kansallisbaletisssa livenä, ja ohjelmassa vieläpä Spartacus! Lähes päivälleen 11 kuukautta sitten olin täällä viimeksi katsomassa upeaa Jekyll & Hydeä - kamalan pitkä koronapaussi. Sitäkin makeammin värisi tutun suloinen odotus läpi kehon, kun valot himmenivät ja orkesteri virittyi oboen johdolla. Monttu näytti jotenkin poikkeuksellisen täydeltä - lyömäsoittajiakin laskin peräti 6, joka on monta. Aram … Jatka artikkeliin Sievistelemätön Spartacus
Ett Drömspel Carl Knifin maailmassa
Pitää tunnustaa, että ihan kauhean innokkaasti en riennä katsomaan klassikoita, ellei niissä ole odotettavissa jotain erityistä uutta kiinnostavaa näkökulmaa. Niinpä Svenska Teaternin Ett Drömspel Amos-näyttämöllä olisi epäilemättä jäänyt väliin, ellei sen ohjaajana olisi ollut Carl Knif, koreografi ja tanssija, jonka teokset aina jaksavat aina puhutella tai vähintäänkin suuresti viehättää. Uninäytelmä on August Strindbergin vuonna 1901 … Jatka artikkeliin Ett Drömspel Carl Knifin maailmassa
We Will Rock You -musikaali suomeksi
Lisää näitä tekstejä kauan sitten nähdyistä esityksistä: We will rock you -musikaalilla (WWRY) on aina ollut erityinen paikka sydämessäni, ja se on ollut referenssi, johon muita musikaaleja vertaan, useinkin näiden tappioksi. Niinpä huoli ei ollut vähäinen, kun menin katsomaan sen Suomi-versiota, jossa uhkaavan katastrofin ainekset olivat kasassa: Queenin lauluja suomennettuina, ja esityspaikkana Helsingin jäähalli, tila, … Jatka artikkeliin We Will Rock You -musikaali suomeksi
Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020
Koronavuosi 2020 jää kirjoihin - toivottavasti - kovin poikkeuksellisena monessakin suhteessa, ei vähiten esittävän taiteen kannalta. Ihan alkuvuosi näytti vielä hyvältä, kunnes alkoi tulla tietoa vaarallisesta kulkutaudista ensin tihkuen ja sitten ryminällä. Maaliskuun 11. kävin vielä Kansallisoopperassa katsomassa Don Giovannin ja seuraavana päivänä Tamminiemessä Compañía Kaari & Roni Martinin Uotinen goes Kekkonen -esityksen. Illalla alkoi … Jatka artikkeliin Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020
Jekyll ja Hyde verevästi tanssien
Koronan keskellä on syntynyt täysin upea uusi tanssiteos, Val Caniparolin versio Robert Louis Stevensonin klassikosta Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde (1886), lyhyemmin Jekyll & Hyde, joka on myös Kansallisbaletissa juuri kantaesityksensä saaneen teoksen nimi. Pääosamiehityksiä on peräti kolme, joista näin toisen illan upean miehityksen; jos en olisi hiukan koronakauhuinen, kävisin katsomassa ne … Jatka artikkeliin Jekyll ja Hyde verevästi tanssien
Lempeän lämmin Kaksivärinen fuuga
Ostin viime jouluna lipun Kaksiväriseen fuugaan, Carl Knifin uuteen teokseen Helsinki Dance Companyn kanssa. Esityspäivä oli 1.4.2020 - osuvasti aprillipäivä - joka ei tietenkään toteutunut, kun maailma ehti välillä muuttua. Mutta nyt vihdoin Studio Pasilassa teos oli koettavana. Knif nimeää teoksen inspiraation lähteeksi Šostakovitšin 24 preludia ja fuugaa (op. 87, 1950-1951), joista mukaan on valittu … Jatka artikkeliin Lempeän lämmin Kaksivärinen fuuga
Rebond: HKO ja Tero Saarinen
HKO:n konserteissa on tullut käytyä vähemmän, ja varsinkin nyt kulkutauteja kartellessa käyn esityksissä vielä poikkeuksellisen vähän, ihan vai pakollisissa. Tälle lyhyelle välttämättä nähtävien listalle tänä syksynä päätyi Susanna Mälkin johtama Rakastava-konsertti kahden "tarkkailulistalla" olevan nimen vuoksi: Tero Saarinen ja Oskari Kymäläinen. Toki paljon mahtui 1,5 tunnin konserttiin muutakin. (Klassisesta musiikista juuri mitään ymmärtämättömänä (vaikkakin nauttivana) … Jatka artikkeliin Rebond: HKO ja Tero Saarinen