Saksan Rheinland-Pfalzin valtionteatterin nykytanssiryhmä tanzmainz toi tanssiviikolle Sharon Eyalin teoksen Soul Chain (2017).

Alussa ihonmyötäisiin ja -värisiin vaatteisiin puetut tanssijat kävelevät pitkään näyttämön yli ylväästi jäykin vartaloin korkeissa koroissaan. Paitsi etteihän heillä mitään kenkiä ole, vaan kävelevät päkiöillään (tai puolivarpaillaan)! Kävelytapa jatkuu ja toistuu teoksessa usein ja pitkään, mikä jo itsessään kertoo teoksen fyysisestä vaativuudesta. Muutoinkin Eyalin koreografia on ilmeisen tarkka ja ankara, ja tanssijoiden liike hyvin terävää ja täsmällistä.

tanzmainz: Soul Chain. Kuva: Andreas Etter.

Vähitellen ylävartalot heräilevät ja liike hiukan monipuolistuu, mutta perin hillitysti. Teokselle ovat leimallisia suuret, koko noin 15 tanssijan ryhmäkohtaukset, joissa toistetaan pientä liikettä. Yksilölliset vaihtelut ilmenevät ajoittaisina irtiottoina: vähimmillään yhden pää heiluu hiukan enemmän muiden hytkyessä ympärillä hillitymmin; riehakkaimmillaan taas yksittäinen tanssija vapautuu unisonosta lyhyeen solistisempaan liikkeeseen, kunnes palaa pian ruotuun.

tanzmainz: Soul Chain. Kuva: Andreas Etter.

Aänimaailma on minimalistista ja pakkorytmistä (”jumputusta” sanoisi sisäinen setämieheni, jos pääsisi näppikselle) ja sopii mainiosti liikkeeseen. Yhdessä ne tuottavat hypnoottisenoloisen audiovisuaalisen maiseman, jonka monotoniseen tenhoon voi vaivatta upota.

tanzmainz: Soul Chain. Kuva: Andreas Etter.

Teos oli yksitoikkoinen, tylsä ja erinomaisen kiehtova. Jäinkin ihmettelemään itseäni, mikä minimalismissa viehättää – pidänhän myös mm. John Adamsin ja Philip Glassin musiikista. Poimin pohdinnoistani kolme pointtia: Itse kudos, sen runsas toisteisuus ja ennustettavuus, pohjustaa matalaviritteisen rauhallisen mielentilan, jonka syleilyyn on mukavaa antautua. Muutokset peruskudoksessa pitävät hereillä, mutta niiden melko hitaat ja suuret kaaret eivät häiritse perusvirettä. Pienet lyhyet poikkeamat taas pitävät mielenkiintoa yllä niin, ettei ajatus ehdi karkailla kauppalistoihin tai työasioihin.

Sympaattinen esitykseen liittyvä sivujuonne oli Matti Tauru, ryhmän tanssija, joka alun perin Kouvolasta ponnistaen on tehnyt tanssijanuransa pääosin ulkomailla. Tämä oli hänen ensiesiintymisensä Suomessa ammattitanssitaiteilijana. Yleisössä myös vanhemmat. Tilanne kuulemma jännitti kolmekymppistä kokenutta tanssijaa, vaikka on tanssinut teosta jo yli 100 kertaa. Suotta jännitti – yleisö palkitsi esityksen aplodein seisten!

(Nähty: 16.6.2024, Kuopion kaupunginteatteri, Kuopio tanssii ja soi)