Viimeinen postaus vielä näin jälkikäteen tämän vuoden Kuopio tanssii ja soista: Riku Lehtopolun ja Pori Dance Companyn Songs.

Lehtopolun mukaan teos on rakkauskirje tanssimiselle, sekä tanssiin ammattina että tanssijoiden kesken. Sitä on työstetty esiintyjälähtöisesti yhdessä tanssijoiden kanssa. Siksikin on harmillista, että missasin teoksen kantaesityskauden maaliskuussa 2023 Porissa – olisi ollut hauska nähdä, miten porukan osittainen vaihtuminen on vaikuttanut. Alun perin tanssijoita lienee ollut 7, joista Kuopiossa mukana olivat Kati Aalto, Kasperi Kolehmainen, Fiia Lamminen, Riku Lehtopolku, Meri Tankka ja Riikka Tankka sekä nyt lisäksi Oskari Kymäläinen, Tuukka Piitulainen ja Saida Solla. Omaan kokemukseeni tanssin estetiikasta tanssijoiden yksilölliset erot vaikuttavat usen paljonkin – ainakin siinä suhteessa olivat onnistumisen edellytykset tässä miehityksessä poikkeuksellisen hyvät.

PDC: Songs. Kuva: J-P Korpi-Vartiainen/Kuopio tanssii ja soi.

Teoksen alkupuolta leimaa kepeys: isoa vaivatonta ylöspäin suuntaavaa liikettä, myös detaljoitua ja paikoin kadunläheistäkin. Kasvoilla säilyvät silmiin asti ulottuvat lämpimät hymyt esiintyjien kesken, ja lennähtääpä jokusia hymyjä katsomoonkin. Kuin ”iloiset viattomat lapset”, huomaan kirjanneeni vaikutelmana muistiin. On sopivasti vaihdellen ryhmäkohtauksia, duettoja ja solistisia osuuksia. Liike on paljolti mukavasti sukupuolittamatonta, myös duetot. Toki nosteltavina on useammin kooltaan pienempiä naisia, muttei yksinomaan. Yksilöllinen tanssijanlaatu tuntuu tosiaan olevan oleellisempi; parissakin kohdassa panen merkille kahden tanssijan tulkitsevan samaa liikemateriaalia selvästi omalla itselleen luontevalla tavallaan.

PDC: Songs. Kuvassa Meri Tankka, Riku Lehtopolku ja Oskari Kymäläinen. Kuva: J-P Korpi-Vartiainen/Kuopio tanssii ja soi.

Muttei sentään pelkkää hilpeyttä: puolen välin jälkeisestä Piitulaisen raskaan väkevästä soolosta välittyy ankaraa ponnistelua ja levotonta tuskaisuutta. Se päättyy pitkään vangitsevaan katseeseen katsomoon.

Soolon hyvin tummansävyisen vireen jyrkkä kontrasti aiempaan tuntuu dramaturgisesti aristoteeliselta käännekohdalta: sen jälkeen tunnelmaa on vakavampi, hillitympi, jopa harras, mitä ilmentävät mm. tunneintensiivinen Unchained Melody (North/Zaret, 1955) a cappella -versiona, Kolehmaisen soolo vaikertavan sellon säveliin sekä Piitulaisen ja Meri Tankan dramaattinen ja rauhallisen rytminen duetto, jossa on paljon nostoja ja kannattelua.

Teoksen huipentaa hieno ja haikeansuloinen Nina Simonen versio biisistä Stars (1976, alkup. Janis Ian (1974)), jonka tekstissä on hienoja säkeitä, kuten: ”You’ve had your day / Now you must make way”, ”But you’ll never know the pain / Of using a name you never owned”, ”Some make it when they’re old / Perhaps they have a soul / They aren’t afraid to bare / Perhaps there’s nothing there”.

PDC: Songs. Kuvassa Kasperi Kolehmainen ja Fiia Lamminen. Kuva: J-P Korpi-Vartiainen/Kuopio tanssii ja soi.

Lehtopolun mukaan lauluja ei ole pyritty kuvittamaan tanssilla, vaan ne toimivat omana kerroksenaan. Erilaisia narratiiveja olisi helppo viritellä, mutta yksittäistä banaalia tarinaa tärkeämmältä teoksen dramaturgiassa näyttäytyy niin laulujen kuin liikkeen kannattelema emotionaalinen kaari: se johdattaa viattomasta ilosta kärsimyksen kautta kypsän seestyneeseen kuulauteen.

Songs on niitä teoksia, jotka jättävät jälkeensä vahvan tunnetilan, kuin hahmon, joka lähtee mukaan ja kulkee hyvän matkaa rinnalla, kun teatterista lähtee ulos.

Hieno kokemus!

(Koettu: 16.6.2024, Kuopion kaupunginteatterin Minna-näyttämö, Kuopio tanssii ja soi)