Missasin  Glims & Gloms -tanssiteatterin uuden teoksen Bach-projekti viime vuonna, niinpä olikin mainiota, että tämä Tuomo Railon koreografia oli mahdollista nähdä nyt Alminsalissa.

Teoksen nimestä juohtuu väkisin mieleen Neumeierin verrattain viimeaikaiset Beethoven-projektit I (2018) ja II (2021) – nimi ohjaa tulkintaa, tai paremminkin vapauttaa narratiivisesta tulkinnasta: keskiössä on musiikki ja liike. Musiikista vastaa Risto Lauriala, joka soittaa Johann Sebastian Bachin Goldberg-muunnelmat (1741) takanäyttämön flyygelillä. Railon animaatiot näyttämön takaseinällä tuovat ulkotanssillisen visuaalisen mausteensa.

Bach-projekti. Kuva: Ari Kauppila.

Alun perin yhdeksälle tanssijalle tehdyn teoksen esitti nyt kahdeksan tanssijaa, samoja kuin alun perin: Kasperi Kolehmainen, Taru Koski, Hanna Mönkäre, Alen Nsambu, Tuomo Railo, Katri Soini, Mirva Vogt ja Jussi Väänänen. Käsiohjelman mukaan tanssijat ovat syntyneet viidellä eri vuosikymmenellä, mikä on mielenkiintoista, vaikkei ilmeisesti tarkoituksellinen valinta. Tanssijat on kätevästi värikoodattu: Karoliina Koiso-Kanttilan puvustuksessa jokaisella on omanvärisensä housuhame sekä hailakampisävyinen yläosa ja sukat. Ajoittain pilkahtelee hauskan pikantisti ihan eri väriä lahkeen sisäpinnasta.

Bach-projekti. Kuva: Ari Kauppila.

Värit tekevät varsinkin ryhmäkohtausten kaanoneista visuaalisesti viehkeämpiä kuin kaanonit tyypillisesti ovat. Niitä on teoksessa varsin paljon, näyttäviä ja usein verrattain pitkiäkin liikesarjoja. Liike on paljolti ilmavaa ja keveyttä tavoittelevaa. Leveät lahkeet kätkevät paljolti jalat, niinpä katse keskittyy koko vartalon, etenkin keski- ja ylävartalon, monipuoliseen käyttöön liikkeen visuaalisen kauneuden lähteenä, sekä ulottuvaisiin käsien liikkeisiin.

Kullakin tanssijalla on myös soolonsa pitkin teosta. Ne tuntuvat esittäjänsä näköisiltä: Railolla hyvin omanlaatuistakin liikettä, Kolehmaisella voimakasta ja energistä, Soinilla seestynyttä – ja voisiko pikkunokkelasti sanoa vielä, että valaistunutta.

Duetoissa on sekä saman- että sekasukupuolisia pareja. Koko porukan samanaikaisissa paripyrähtelyissä panin merkille, että Kolehmaisen ja Väänäsen huulilla karehtii ylen aikaa hymy, kun taas moni muu pari tulkitsee keskinäistä yhteyttään jäyhin perusilmein. Myös kahdenkeskisten duettojen ominaislaaduissa on eroja, esimerkiksi Railon ja Soinin yhteistä liikkeettä leimaa paikoin rosoisuus, jopa esteettinen rujous. Sekapareilla tuntuu olevan selvästi enemmän fyysistä kosketusta, kun taas samansukupuolisissa duetoissa luotetaan yhteyden välittymiseen etänä, poikkeuksena oikeastaan vain loppupuolen Kolehmaisen ja Railon kaunis duetto. Ylipäätään teoksesta välittyy vahva yhteys ryhmän kesken, lämpö tanssijoiden välillä ja paikoin pieni vilahdus huumoriakin.

Bach-projekti. Kuva: Ari Kauppila.

Tuomo Railon Bach-projektia on nautinnollista katsoa puhtaana liikkeenä, joka on omanlaatuistaan, viehättävää ja pakottomalta tuntuvaa. Puolentoista tunnin paketti jaksaa vaivatta säilyttää keskittyneen mielenkiinnon.

(Koettu: 6.9.2024, Alminsali)