Dansk Danseteater vieraili Kuopiossa Fernando Melon kiehtovalla teoksella Leaning Tree (2023).

Lavalla on 9 tanssijaa – ja seinä. Seinä ovineen ja ikkunoineen näyttäytyy sekä sisä- ja ulkotilan jakajana että ajoittain myös toimijana. Ensimmäisessä vaikuttava kohtauksessa väki ulkona valuu kuin yhtenäisenä viskoosisena lähes nestemäisenä massana kohti ovea – ja kun ovi sisältä avataan, he jatkavat valumista siitä sisään. Toisessa kohtauksessa huoneessa yksin oleva mies kamppailee seinän kanssa, jolla tuntuu olevan oma tahto. Seinä muuttaa muotoaan tuon tuostakin, liikkuu ja taittuu, ja välillä se kääritään ihan kasaan.

Leaning Tree. Kuva: Natascha Rydvald.

Melon ja Raphael Frisenvænge Solholmin lavastuksessa käytetään teatterin taikaa eli teknisiä ratkaisuja luomaan illuusioita: yksi katoaa pöydän sisään ja toinen nojaa syvään kaatumatta, vaikka painopiste karkaa ohi tukipinnan. Itselleni mielenkiintoisin juttu on seinään ilmestynyt ikkuna, josta sisällä oleva esiintyjä näkee peilikuvansa samalla, kun ulkopuolella olevat katselevat siitä sisään. Onko se analoginen ikkuna tai peili, vai sittenkin näyttö? Sisäinen insinörttini hairahtuu ajoittain pohtimaan, miten mikin temppu tehdään, muttei niin, että se häiritsisi esityksestä nauttimista.

Leaning Tree. Kuva: Natascha Rydvald.

Liike on ilmeisen sekä tarkasti koreografioitua että täsmällisesti toteutettua, mikä näkyy erityisen hyvin mm. kohtauksessa, jossa 8 esiintyjää tiiviisti pöydän ympärillä istuen liikkuu, huitoo ja sohii sinne tänne näennäisen kaoottisesti mutta toisiinsa törmäämättä – siis hyvin tarkasti koordinoiduin liikkein. Erityisen hieno on myös mm. loppupuolen kohtaus, jossa joukko esiintyjiä heiluu yhdessä, kuin heilimöivät heinät elopellossa (tietysti taas tasapainoa uhmaten).

Leaning Tree. Kuva: Natascha Rydvald.

Signe Lykken musiikki tukee liikkeen ja skenografian ohella teoksen elokuvallista ja unenomaista tunnelmaa, joka on kuin kauhuelokuvan alussa: vaikkei mitään kovin pahaa satukaan, on ylen aikaa paha aavistus, että jotain varsin kamalaa on kehkeytymässä. Unen kaltainen absurdi logiikka tuo toismaailmallisen tunnun – ei ihan painajainen, muttei sellainenkaan uni, johon herättyään mieluusti palaisi takaisin.

Leaning Treen sen sijaan katsoisin mitä mieluimmin uudelleen!

(Koettu: 12.6.2025, Kuopion kaupunginteatteri, Kuopio tanssii ja soi, Kuopio)

Traileri Vimeossa: