Compagnie Hervé Koubi Ranskasta toi Kuopioon tuoreen teoksensa Sol Invictus (2023). Tanssiryhmän ovat perustaneet ranskalais-algerialainen koreografi Hervé Koubi, jolla on ammatillista taustaa farmasian alalta sekä Guillaume Gabriel, joka puolestaan on alun perin pankkimaailmasta. Myös tanssijat ovat monimuotoisia: ympäri maailmaa, eri tanssi- ja liikeperinteistä, monenlaista kehonestetiikkaa edustavia, jne. Edes ableismista ei voi ryhmää moittia. Sukupuolijakauma ei ole tasainen muttei ihan perinteinenkään: esityksen 19 tanssijasta 2 on naisia.

Sol Invictus. Kuva: Mélanie Lhôte.

Liike on leimallisesti erittäin fyysistä katutanssia, käsitteen laajassa merkityksessä, yhdistäen ainakin mm. breakdancen ja lockingin liikekieltä muihin fyysisiin perinteisiin kuten trickingiin, taistelulajeihin ja akrobatiaan. Paikoin tosin myös kansantanssinomainen hipsuttelu tuo hieman hilpeää kepeyttä liike-estetiikkaan, joka muutoin uhkuu voimaa, virtuoositeettia ja testosteroniakin. Teos on paljolti juuri power movien ja muiden näyttävien liikkeiden sekä veistoksellisten poseerausten herkeämätöntä ilotulitusta. Vain jokusia rauhallisempia suvantokohtia on, kuten alkupuolen kahden tanssijan duetto valokeilassa. Kontakti ja kohtaaminen tuntuvat kuitenkin monin paikoin jäävän loistavien yksilösuoritusten varjoon.

Sol Invictus. Kuva: Mirabelwhite.

Kokonaisvaikutelma onkin aavistuksen kaoottinen, ja pian mieleen nouseekin kevyt huoli siitä, miten tällaista jaksaa tunnin ja vartin (siis katsojana; tanssijoiden fysiikka näyttää kyllä loputtoman vaikuttavalta). Loppukohtausta lukuunottamatta en ainakaan kertakatsomisella oikein osaa hahmottaa varsinaista dramaturgiaa – enkä nyt todellakaan tarkoita narratiivia tai muuta tarinallista jatkumoa vaan jonkinlaista koreografisesti kehittyvää etenemistä. Tunti liikkeellistä tykitystä voisikin olla liikaa, ellei se olisi niin suurenmoisen taitavaa: power movit ovat erityisen näyttäviä, kuten perättäiset flashkickit ja hengästyttävän pitkät ja nopeat head spin drillit (tosin setä ei nyt mene takuuseen termien oikeellisuudesta…) Samoin monet hurjat nostot ja heitot ovat nykysirkusmaiseen tapaan jopa uhkarohkean oloisia, mutta hallittuina hyvin vaikuttavia.

Loppupuolella säihkyvän kultainen kangas saa tärkeän roolin: sen päällä yksi pyörii head spiniä samalla, kun muut liikuttavat sitä; siihen kietoudutaan, se toimii lannevaatteena ja laahuksena; sillä tehdään aaltoja ja lopulta se keriytyy head spinissä pään ympärille. Kehon ja liikkeen estetiikan ohella kultakangas taitaakin olla ainoa varsinainen visuaalinen elementti, mutta sitäkin näyttävämpi.

Sol Invictus. Kuva: Nathalie Sternalski.

Katsoin teosta lähinnä puhtaan liikkeen näkökulmasta. Koreografi Koubi sanookin sen olevan rakkaudentunnustus tanssille, elämän manifesti, ”kipinä, kirkas kuin elämä täynnä tanssimisen iloa – yhdessä”. Teoksen nimi Sol Invictus, Voittamaton Aurinko, tarkoittaa myös antiikin Rooman valtakunnan aikaista auringonjumalaa, jonka syntympäivänä juhlittiin talvipäivän seisausta, vuoden lyhintä päivää, jonka jälkeen valo alkaa voittaa tilaa pimeydeltä. Koubi lainaa Stanley Kubrikia (Playboyn haastattelusta vuodelta 1968): ”Olipa pimeys kuinka valtavaa tahansa, meidän on tuotava siihen oma valomme.” Samaa ajatusta on ollut myös mm. Charles Bukowskilla ja Norjan tämän vuoden euroviisussa 😄

Toivon ylläpitäminen näinä aikoina onkin kannatettava pyrkimys, joskin perin haastava.

(Nähty: 11.6.2025 Kuopion jäähalli/Olvi-areena, Kuopio tanssii ja soi, Kuopio)

Teaser Vimeossa: