John Neumeierin Kuolema Venetsiassa teki Kansallisbaletissa lähtemättömän vaikutuksen, joten oli pakko tarttua mahdollisuuteen nähdä se syntysijoillaan Hampurin baletissa. Menossa oleva Hamburger Ballet-Tage -festivaali on järjestysnumeroltaan on jo 50. – itse tosin mukana vasta 4. kertaa. Vuonna 2003 kantaesitetty Kuolema Venetsiassa on ollut ryhmän ohjelmistossa ilmeisen paljon: osajakolipareen mukaan nyt oli kyseessä jo 98. esitys.

Kirjoittelin Suomen-esityksistä aiemmin pitkän jaarituksen teoksen tanssista, taustoista, teemoista, musiikista, jne. enkä nyt toistele niitä, sen sijaan tässä vain jokunen päällimmäinen huomio.

Päähenkilönä, Gustav von Aschenbachina, on Christopher Evans. Roolissa on ehkä hiukan vähemmän tanssia, mutta sitäkin enemmän ilmaisua vaativaa materiaalia; Evans loistaa molemmissa. Hänen rinnallaan Lennard Giesenberg tekee oikein mainiosti hiukan etäisen nuoren Tadzion roolin; heidän duettonsa toimivat kauniisti, varsinkin lopun Liebestod on perin koskettava. Keskeiset naisroolit tekee taitava ja ilmaisuvoimainen Ida Praetorius. Valloittava Francesco Cortese tanssii kaksi roolia: riemuisan elämäniloisena Jaschuna eli Tadzion kaverina sekä yhtenä keskeisistä von Aschenbachin koreografian hahmoluonnoksista.

Tod in Venedig. Kuvassa Alessandro Frola ja Christopher Evans. Kuva: Kiran West.

Koin pari roolitusta hiukan eri tavoin kuin aiemmin: Fredrik Suuri, joka on von Aschenbachin pään sisäinen hahmo ja vaikeuksissa olevan koreografiatyön kohde, on tuntunut viilehköltä ja verrattain ohuehkoin vedoin hahmotellulta. Alessandro Frolan tulkinta kissamaisen soljuvine liikelaatuineen ja herkkävireisine gestiikkoineen tuntui sen sijaan huomattavan herkältä ja jopa lämpimältä (mikä oli hyvin erilainen mm. The Scoressa luonnosteltuun Fredrik Suureen). Myyttisestä ja muuntuvasta kaksoishahmosta (muukalainen, gondolieeri, parturi, kitaristi, jne.) eli von Aschenbachin mukana tarinassa kulkevasta kuoleman airueesta Neumeier taisi sanoa, että kyse on kahdennuksesta (Doppelung), hahmosta joka on itse oma varjonsa. Aiemmin olenkin nähnyt sen miehitetyn tanssijoilla, joilla on hyvin samankaltainen ruumiinrakenne – kantaesityksessä taisi olla peräti kaksoset. Nyt roolissa on fyysisesti varsin erilaiset Matias Oberlin ja Florian Pohl, mutta sekin toimii, loistavat tanssijat täydentävät toisiaan vallan mainiosti!

Tod in Venedig. Kuvassa Matias Oberlin ja Florian Pohl. Kuva: Kiran West.

Neumeierin Kuolema Venetsiassa kestää mainiosti useita kokemiskertoja: tämä oli minulle kolmas live-esitys (plus tallenteet päälle), eikä vaikuttavuus ole yhtään heikentynyt.

Seisovat loppuaplodit kestivät lähes 15 minuuttia. Tokihan teos ja esitys sen ansaitsevat, mutta tällä kertaa oli myös erityistilanne: Christopher Evans on jättämässä ryhmän, ja tämä oli hänen jäähyväisnäytöksensä.  Hän on tanssinut Hampurin baletissa yli kymmenen vuotta ja ensitanssijanakin jo vuodesta 2018. Itse näin hänet ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten Lasisessa eläintarhassa Jim O’Connorin roolissa, jonka Neumeier oli luonut hänelle. Ilmeisen tunteikas lähtö sai aplodien säestämänä runsaan kukituksen niin yleisöltä kuin kollegoilta.

(Koettu: 13.7.2025, Hamburger Ballet-Tage, Hamburg Ballett)