DanceWorks Helsinki on varsin tuore itsenäinen tanssiryhmä. Sen tuottama kahden nykybalettiesityksen ilta AIR yhdistää kahden kokeneen koreografin teokset: Minna Tervamäen Gale ja Anu Sistosen Into Thin Air. Nykybaletti lienee juurikin täsmällinen termi, koska taustalla vaanii vahva klassinen vaikutus, vaikkakin näissä teoksissa sen kankeimmista ja (mielestäni) tylsimmistä piirteistä onkin päästy paljolti eroon.

Tervamäen Galessa periklassista hapatusta edustavat mm. hypyt, piruetit ja naisten kärkitossut. Toisaalta on paljon myös kiinnostavaa materiaalia, kuten suuria ulottuvia käsien liikkeitä sekä selän ja ylipäätään ylävartalon monipuolista käyttöä. Klassisen perinteen mukaisesti vaikeakin liike pitää tehdä kevyen ja helpon näköiseksi – näin nytkin, mutta hetkittäin on myös mm. rujompaa nykivää liikettä, joka herättää heti mielenkiinnon. Myös loppupuolen soolo ”valon sillalla” on vaikuttava.

Teokseen eniten uutta tuova elementti on ilma-akrobatia renkaalla – loistava oivallus yhdistää se nykybalettiin! Pyöriminen renkaalla, varsinkin kahden tanssijan kohtaukset, luo hienosti lentämisen tunnun. Nykysirkuksen genressä ilma-akrobatia näyttää useinkin upealta ja vaikuttavalta, mutta olen usein kokenut, että siinä on etualalla taituruus enemmän kuin estetiikka; baletissa ehdottomasti tarvitaan molempia, mutta parhaimmillaan taituruus on estetiikan palveluksessa eikä päin vastoin. Näin myös Galessa: vartalon käyttö renkaan kanssa ei ole hikistä rymistelyä (tai no on varmasti hikistä, muttei katsomoon näytä siltä) vaan nautittavan kaunista katsoa.

Kerrassaan upea teos! Tanssijoina Vilhelm Bjersér, Mafalda Fideles, Suvi Honkanen ja Sofia Repo – ja Tervamäki itse pikapaikkona sairastapauksen vuoksi. Ilma-akrobatiaelementit Petri Ekqvistin käsialaa.

Gale. Kuvassa Mafalda Fideles, Petri Ekqvist, Minna Tervamäki, Sofia Repo, Suvi Honkanen ja Vilhelm Bjersér.

Väliajan jälkeen Sistosen Into Thin Air alkaa kauniilla ryhmäkohtauksella. Varsin perinteisen oloinen duetto muistuttaa klassisesta taustasta; toisaalta miesten duetto tuntuu jo tuoreemmalta. (Saa olla eri mieltä, mutta usein huomaan samansukupuolisten duettojen olevan kiinnostavampia, vaikka olisivat enemmän vai vähemmän klassisia; niistä tyypillisesti puuttuu perinteen tuoma sukupuolihierarkia (oli se sitten koreogrtafiassa tai katsojan mielessä) ja toisaalta tyypillisesti kehojen parempi fyysinen yhdenvertaisuus voiman, estetiikan, jne. suhteen tekee liikkeestä tasapainoisempaa ja harmonisempaa katsella.)

Toki sekapareillakin on tässä oivaltavaa materiaalia, mm. liikkuminen kämmenet vastakkain erään dueton alussa oli uutta ja kiehtovaa. Ylipäätään kiinnitin tuon tuostakin positiivisesti huomiota elävään ja aktiiviseen  kontaktiin tanssijoiden kesken, paitsi kosketuksessa myös katseessa. Myös loppupuolen soolon tunneilmaisu oli erityisen hienoa!

Tanssijoina Vilhelm Bjersér, Mafalda Fideles, Suvi Honkanen, Oskari Kymäläinen ja Jelizaveta Vorontsova.

Into Thin Air. Kuvassa Mafalda Fideles, Oskari Kymäläinen, Jelizaveta Vorontsova, Suvi Honkanen ja Vilhelm Bjersér.

(Nähty: 16.9.2025, Aleksanterin teatteri)