Wyndham’s Theatressa näin Royal Shakespeare Companyn produktion näytelmästä Born with Teeth, joka faktaa ja fiktiota yhdistellen nivoo hauskasti yhteen Shakespearen aikaista kulttuuri-, valta- ja sosiaalihistoriaa. Se kantaesitettiin 2022 Texasissa, ja Daniel Evansin ohjaama UK:n produktio ihan vastikään.

Näytelmän nimi tulee Henrik VI -trilogian kolmannesta osasta, jonka 5. näytöksen 6. kohtauksessa Gloucester (sittemmin Richard III) surmattuaan Henrikin tarinoi syntymästään (Matti Rossin suomennos (2007)):

Lapsenpäästäjäkin siunaili
ja naiset kailottivat: ’Jestas sentään,
poika syntyi hampaat suussa!’
Minut oli varta vasten tarkoitettu sellaiseksi,
että rähisen ja puren niin kuin koira.

Liz Duffy Adams sai innoituksensa näytelmälle kuultuaan, että tilastollisen kielianalyysin perusteella on osoitettu, että Christopher Marlowe on osallistunut trilogian kirjoittamiseen. Piti itsenikin kotona kirjahyllystä ihan tsekata: arvovaltaisessa The New Oxford Shakespeare: Modern Critical Edition -järkäleessä (2016) hänet tosiaan mainitaan tekijänä kaikissa kolmessa osassa Shakespearen ohella. Noina aikoina ei toki ollut tavatonta, että näytelmiä syntyi yhteistyössä, ja moni muukin Shakespearen nimiin kirjattu näytelmä sisältää yhteistyön hedelmiä aikalaisten kanssa. Jos jokin oli uutta niin se, että yhteistyötä oli tehty juuri Marlowen kanssa, kun ainakin itselläni oli vanhastaan mielikuva, että olisivat vahvasti kilpailijoita olleet. Kertomansa mukaan Adams päätti kirjoittaa miehet samaan huoneeseen ja katsoa, mitä tapahtuu.

Born with Teeth. Kuvassa Ncuti Gatwa ja Edward Bluemel. Kuva: Johan Persson.

Näytelmä ajoittuu Elisabeth I:n hallinnon myrskyisiin aikoihin vuosiin 1591-1593: vaikka voittamaton armada oli voitettu, Espanjan Filip II ei ollut lannistunut, vaan sodan uhka jatkui; samoin sisäpolitiikassa riitti myllerrystä katolisten ja protestanttien välillä, salamurhia piti torjua ja kysymys kruununperimyksestäkin kävi kuumaksi, olihan Elisabeth jo kuusissakymmenissä ja ilman perillistä. Hallitsija suojeli tiukasti valtaansa: näytelmän alun monologissa puhutaan jopa totalitaarisesta poliisivaltiosta. Näytelmissä saattoi ehkä sanoa jotain, mitä ei muutoin olisi uskaltanut, mutta niitäkin valtio valvoi.

Shakespeare ja Marlowe olivat saman ikäisiä, noina vuosina 27-29-vuotiaita, mutta hyvin eri vaiheissa kirjallista uraansa: yliopisto-oppinut Marlowe oli jo tehnyt pääosan tuotannostaan (hänethän jo murhattiinkin 1593) ja etabloitunut näytelmäkirjailijatähti Lontoossa, kun taas Shakespeare oli näyttelijä ja vasta aloitteli kirjailijanuraansa. He olivat ilmeisesti luonteeltaan ja elämäntavoiltaan hyvin erilaiset – Marlowea on kuvailtu monin tavoin pahaksi pojaksi: rähinöitsijäksi, ateistiksi ja sukupuolimoraaliltaan löyhäksi. Hän lienee toiminut vakoojana Elisabethin hallinnon hyväksi, mikä on ehkä suojellut hänen hulivilihenkistä poikamieselämäänsä. Shakespeare taas oli vähemmän kouluja käynyt (vaikkakin klassisia kieliä ja kirjallisuutta opiskellut), avioitunut jo 18-vuotiaana ja lapsiakin siunaantunut katras elätettäväksi.

Born with Teeth. Kuvassa Ncuti Gatwa ja Edward Bluemel. Kuva: Johan Persson.

Adamsin näytelmässä myös Shakespearen (”Will”) ja Marlowen (”Kit”) yhteistyö ja suhde ovat myrskyisiä. Tapahtumat sijoittuvat kolmena ajankohtana yhteen huoneeseen, lontoolaisen kapakan takatilaan. Näyttämöllä on tilan kolmella sivulla valoseinät ja muu lavastus koostuu lähinnä pitkästä pöydästä ja tuoleista sen ympärillä. Hyvin pelkistettyä, mikä korostaa hienosti näyttelijäntyötä.

Historialliset henkilöt olivat molemmat kolmekymppisiä, ja sanoin ovat heitä näyttelevät Ncuti Gatwa (Kit) ja Edward Bluemel (Will). Toki elinajanodote oli aiemmin selvästi alempi (Shakespeare kuoli n. 52-vuotiaana, mitä ei pidetty erityisen ennenaikaisena), joten kolmekymppisyys oli ehkä jo keski-ikäisyyttä. Kit-hahmossa on kuitenkin nuoruuden kiihkoa ja energiaa. Will taas on varsinkin alussa varovaisempi ja jopa hiukan Kit-tähden häikäisemä ja tunnustaakin halunneensa kirjoittaa juuri tämän innoittamana.

Born with Teeth. Kuvassa Edward Bluemel ja Ncuti Gatwa. Kuva: Johan Persson.

Miehet työstävät Henrik VI -trilogiaa. He jakavat keskenään duuneja, ja sulkakynät alkavat viuhtoa, mutta työ keskeytyy tuon tuostakin, yleensä Kitin vuoksi, kun taas Will haluaisi vain tehdä töitä eli kirjoittaa. Keskustelut koskevat paitsi näytelmiä myös mm. uskontoa, vakoilua ja seksiä. Viittauksia lentelee kummankin näytelmiin, ja ilma on sakeana nokkelista ja piikikkäistä kommenteista myös toisen persoonaan ja elämäntapaan. ”I think you were born with teeth”, Will tokaisee ja mainio fraasi päätyy Henrik VI:n sivuille. Sähäkkä dialogi eskaloituu aika-ajoin kiihkoksi, jossa avoimen riidan ja eroottisen kiihkon välinen raja hapertuu. Sanan säilän pistoja täydentää myös yllättävä suudelma.

Vahvalla lavakarismalla varustetut Gatwa ja Bluemel tekevät roolinsa hengästyttävällä energialla ja taidolla: dialogi on napakkaa ja sen iskut tehokkaita; fyysisessä ohjauksessa Gatwan ja Bluemelin kohtaamiset ovat kuin vaivatonta mutta vaarallista tanssia.

Born with Teeth. Kuvassa Ncuti Gatwa ja Edward Bluemel. Kuva: Johan Persson.

Jos kirjallinen yhteistyö historian valossa onkin lähes fakta, on Adamsin kudelma henkilökohtaisen suhteen laadusta varsin spekulatiivinen. Toki ajatuksen siemenille on otollista maaperää: Marlowen homouteen tutkijoiden piirissä uskotaan laajasti (vaikkei yksimielisesti) ja tuotannossaan hän käsittelee teemaa myönteisesti (mm. Edvard II (1594)). Myös Shakespeare lienee törmännyt ajan sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen eikä ainakaan kirjallisessa tuotannossaan ole erityisen puritaani: useammassakin näytelmässä leikitellään sukupuolella, ja onhan sonettienkin kiihkon kohteena pääasiassa nuori mies.

Born with Teeth. Kuvassa Edward Bluemel ja Ncuti Gatwa. Kuva: Johan Persson.

Sukupuoli- ja seksuaali-identiteetit, saati niihin liittyvät termit, ovat paljon tuoreempia juttuja, niinpä niistä puhuminen on anakronistista. Tunteet ja teot ovat kuitenkin ajattomampia. Teoista toki jotkin olivat laissa kiellettyjä; tosin tiettävästi keskinäisestä ”sodomiasta” ei noihin aikoihin tuomioita juuri jaettu. Ajan kontekstissa Adamsin ajatus Shakespearen ja Marlowen muustakin kuin ammatillisesta suhteesta ei siis liene mahdoton, mutta todisteita vailla se jää fiktioksi.

Tarina on kuitenkin maukas, ja erityisen herkullisesti esitetty!

(Koettu: 20.9.2025, Wyndham’s Theatre, Lontoo)