Mikä ihmeen biiffi Pähkinänsärkijällä ja Hiirikuninkaalla on – jopa niinkin rankka, että pitää taistella kuolemaan asti? Onko Kunkku yksinkertaisesti vain paha ja Pähkis hyvä, ja kyse on satujen perustematiikasta eli hyvän ja pahan taistelusta? Eipä taida olla…

Tšaikovskin Pähkinänsärkijä (1892) on monissa balettitaloissa kassamagneetti, joka joulun seutuun vetää täysiä saleja vuodesta toiseen. Olen nähnyt siitä noin viisi eri versiota, pohjautuen enemmän tai vähemmän Petipan-Ivanovin koreografialle (1892). Tarina kreditoidaan useinkin joko E. T. A. Hoffmannin satuun Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas (1816) tai Alexandre Dumas vanhemman siitä mukaelmaan ranskannokseen (1845).

Itseäni on kuitenkin aina hiukkasen ärsyttänyt se, että teoksissa esitetään vain jonkinlainen osatotuus (jos sadusta näin voi sanoa) – tapahtumain looginen jatkumo vaikuttaa usein episodiselta ja toimijoiden vaikuttimet jäävät perustelematta, joten koko tarina tuntuu  jotenkin ohkoiselta.

Mikä tyyppi tämä Pähkinänsärkijä oikein on, ja miten hän eri versioissa muuttuu milloin prinssiksi, sotilaaksi tai muuksi salskeaksi kavaljeeriksi? Entäs Drosselmeier – vähän epäilyttävä mutta harmiton  kylähullu, joka tekee taikoja ja leluja lapsille vai keskeinen toimija tarinan synnyn ja etenemisen kannalta? Ja entäs ukon veljenpoika – mikä tyyppi hän on? Ja vielä se makeisten valtakunnan prinssikin. Ja entäs naisgalleria? Pikkutyttö Klaara on, ja sitten Makeisten valtakunnassa Makeishaltijatar (engl. Sokeriluumukeiju) – joissain vielä Lumikuningatarkin sotkettu mukaan. Ja kuka kumma on prinsessa Pirlipat? Näistä, ja muista, eivät libretot ja käsiohjelmat suuremmin hiisku.

Siispä lähteille: preussilaisen kirjailijan (ym.) Ernst Theodor Amadeus Hoffmannin (1776-1822) Nußknacker und Mausekönig (1816) ja rinnalla varmuudeksi Mrs. St. Simonin englanninkielinen käännös Nutcracker and Mouse-King (1853). Ensin lyhyehkö synopsis siten, että rakenne ja aikajana on oikaistu kronologisiksi, sitten hiukan pidempi tiivistelmä noudattaen alkuperäistä rakennetta.

Oikaistu synopsis

Prinsessa Pirlipat oli jo syntyessään hyvin kaunis lapsi. Eräänä päivänä Kuningas järjesti pidot, joihin Kuningattaren tekemät makkarat olivat Kuninkaan makuun liian vähärasvaisia, Kuningatar kun oli antanut Hiirikuningattaren suvun syödä suuren osan rasvasta. Kuningas vannoi kostoa ja kelloseppä Drosselmeier pantiin asialle. Lopulta suuri osa Hiirikuningattaren lapsista ja suvusta surmattiin. Kostoksi Hiirikuningatar puraisi prinsessa Pirlipatia, jolloin tämä muuttui isopäiseksi ja rumaksi. Kuningas syytti Drosselmeieria, joka hoviastronomiystävänsä avulla keksi, että taika raukeaisi, kun prinsessa söisi nuoren miehen hänelle rikkoman erityisen kovan krakatuk-pähkinän. Drosselmeier ja astronomi lähtivät maailmalle etsimään pähkinää ja vasta 15 vuoden päästä löysivät sen kotikonnuilta Nürnbergistä, Drosselmeierin veljeltä.

Moni nuori mies yritti muttei onnistunut rikkomaan pähkinää. Kuningas lupasi Pirlipatin käden sille, joka tähän kykeni. Drosselmeierin veljellä oli viehättävä poika, joka sopi tehtävään. Kun poika oli rikkonut pähkinän hampaillaan ja Pirlipat syönyt sen, tämä muuttui takaisin kauniiksi prinsessaksi. Mutta kun poika perääntyi taaksepäin, hän astui vahingossa Hiirikuningattaren päälle, ja taika siirtyikin pojalle, joka muuttui isopäiseksi ja rumaksi. Niinpä Pirlipat ei huolinut häntä puolisokseen. Kuoleva Hiirikuningatar vannoi seitsenpäisen poikansa kostavan kuolemansa. Hoviastronomi laati pojalle horoskoopin, josta selvisi, että taika raukeaisi, kun poika peittoaisi Hiirikuningattaren pojan ja saisi osakseen neidon rakkauden rumuudestaan huolimatta.

Jouluaattona Stahlbomin perheen nuorimmat lapset Fritz ja Marie saivat paljon lahjoja, mm. kummisetä, kelloseppä Drosselmeierilta. Marie ihastui eniten Pähkinänsärkijä-nukkeen. Yöllä seitsenpäisen Hiirikuninkaan armeija hyökkäsi ja Pähkinänsärkijän johtama nukkearmeija oli hävitä, kunnes Marie heitti Hiirikuningasta kengällään. Tämä palasi kuitenkin kiristämään Marielta herkkuja uhaten purra Marien rakkaan Pähkinänsärkijän rikki. Lopulta Pähkinänsärkijä kukisti Hiirikuninkaan. Hän pyysi Marien mukanaan hallitsemaansa Nukkevaltakuntaan. Sieltä palattuaan Marie kertoi seikkailuistaan perheelleen, joka ei uskonut häntä. Drosselmeierin komea veljenpoika kuitenkin tuli ja kosi Marieta – taika oli rauennut, kun Marie rakasti Pähkinänsärkijää ja Hiirikuningas oli surmattu. Nuoret menivät vuoden päästä naimisiin ja hallitsivat yhdessä Nukkevaltakuntaa.

Tiivistelmä alkuperäisen rakenteen mukaisesti

Jouluaatto

Jouluaattona pimeän jo tultua Stahlbomin nuorimmat lapset, Fritz ja Marie, odottivat pääsyä salin puolelle, jonne heillä ei ollut sinä päivänä asiaa ennen kuin saivat luvan. He näkivät kummisetä Drosselmeierin tulevan sisään suuren matka-arkun kanssa. Lopulta isä ja äiti päästivät lapset saliin.

Lahjat

Joulukoristellussa salissa lapset saivat paljon hienoja lahjoja ja jouluherkkuja. Drosselmeier oli tehnyt heille mekaanisen linnan, mutta lapset eivät siitä suuremmin innostuneet, koska sen mekanismit tekivät aina vain samaa. Isosisko Luise laittoi päälleen saamansa uuden mekon.

Suosikki

Marie oli huomannut pöydällä pienen miesnuken, joka odotti kiltisti, että joku huomaisi sen. Se ei ollut erityisen kaunis: sen tukeva vartalo oli suhteettoman suuri ohuisiin jalkoihin verrattuna, ja pää vielä suurempi, mutta se oli puettu nätisti: husaarintakki, polvihousut, hienot saappaat ja viitta. Marie piti nukkea hyvin komeana sekä kiltin ja ystävällisen oloisena voimakkaine vihreine silmineen ja hyvin leikattuine valkoisine puuvillapartoineen.

Isä kertoi, että pikkumies kuuluu Pähkinänsärkijöiden sukuun ja se osaa rikkoa kovimmankin pähkinän hampaillaan. Nukke olisi lasten yhteinen, mutta erityisesti Marien hoidossa. Marie valitsi pienimpiä pähkinöitä, mutta Fritz suurimpia ja kovimpia, ja niinpä Pähkinänsärkijä pian rikkoutui.

Ihmeellistä

Olohuoneen lasikaapissa säilytettiin lasten saamia kauniita esineitä, sinne pääsi myös uusi nukke Klärchen. Oli jo myöhä, kummisetä Drosselmeierkin oli jo lähtenyt kotiin, ja äiti oli monesti kehottanut menemään nukkumaan, mutta lapset eivät malttaneet. Lopulta Ftitz laittoi lelusotilaansa pois ja meni itsekin nukkumaan, mutta Marie jäi vielä hoivaamaan rikkoutunutta Pähkinänsärkijää, kunnes peitteli tämän nukensänkyyn.

Marie huomasi seinäkellon käyvän yhä äänekkäämmin, ja sen päällä istuva kullattu pöllö oli laskenut siipensä niin, että ne peittivät kellotaulun. Kello löi kaksitoista. Marieta alkoi pelottaa, mutta hän huomasi kummisetä Drosselmeierin istuvan kellon päällä pöllön tilalla. Joka puolelta alkoi kuulua vikinää, kun huoneeseen kipitti hiiriä. Iso hiiri, jolla oli seitsemän päätä ja seitsemän kruunua, johti hiiriarmeijaa kohti lasikaappia, jonka edessä Marie seisoi. Hän horjahti taaksepäin, kyynärpää osui kaappiin ja lasi rikkoutui. Pähkinänsärkijä nousi sängystään ja pyysi muita avukseen taisteluun hiiriä vastaan.

Taistelu

Pähkinänsärkijä johti joukkoaan hiiriarmeijaa vastaan. Kun tilanne lopulta näytti huonolta, Marie heitti Hiirikuningasta vasemmalla kengällään. Silloin kaikki tuntui katoavan, mutta kipu Marien haavoittuneessa kädessä paheni ja hän menetti tajuntansa.

Sairaana

Marie heräsi vuoteessaan kirkkaassa auringonpaisteessa lääkäri Wendelsternin istuessa hänen vierellään. Äiti kertoi löytäneensä Marien verissään rikkoutuneen lasikaapin vierestä lelut sikin sokin ympärillään. Aikuiset eivät uskoneet Marien kertomusta yöllisestä taistelusta, mutta onneksi Pähkinänsärkijä oli sentään turvassa. Marie käskettiin vuodelepoon muutamaksi päiväksi. Kummisetä Drosselmeierkin tuli katsomaan häntä, ja Marie moitti tätä siitä, ettei ollut auttanut Pähkinänsärkijää taistelussa. Drosselmeier ei vastannut mutta kaivoi taskuistaan korjatun Pähkinänsärkijän. Drosselmeier tarjoutuu kertomaan, miten Pähkinänsärkijästä tuli niin ruma.

Tarina kovasta pähkinästä

Prinsessa Pirlipat oli kaikkien mielestä kaunis lapsi. Vartijoiden ja hoitajien lisäksi hänen seurassaan oli aina kuusi hovineitoa, jotka silittivät sylissään kissoja, jotta ne kehräsivät jatkuvasti.

Eräänä päivänä Kuningas järjesti makkarajuhlat, joihin Kuningatar teki ruokaa. Kun hän alkoi käristää rasvaa makkaroita varten, Hiirikuningatar tuli pyytämään pienen palan rasvaa. Hiirikuningatar piti itseään kuin Kuningattaren sisarena, koska hallitsi palatsin hiirikuntaa. Kiltti Kuningatar antoikin monta tassullista rasvaa – mutta sitten Hiirikuningattaren seitsemän poikaa, serkut ja tädit syöksyivät rasvan kimppuun. Kun hiiret oli saatu hätistettyä pois, rasvaa oli enää vähän jäljellä – kuninkaallisen matemaatikon laskelmien mukaan kuitenkin juuri riittävästi.

Makkaroita syödessään Kuningas kuitenkin pettyi surkeasti: ”Liian vähän rasvaa!” Kun Kuningas kuuli syyn, hän vannoi kostoa Hiirikuningattarelle ja tämän suvulle. Tehtävän sai kuninkaallinen kelloseppä ja mekaanikko, Christian Elias Drosselmeier, joka keksi ansoja, joita viritti hiirten asuinalueille linnassa. Hiirikuningatar itse oli liian viisas langetakseen niihin, mutta kaikki hänen seitsemän poikaansa ja monet sukulaiset tapettiin ja loput pakenivat palatsista. Hovi riemuitsi, paitsi Kuningatar oli huolissaan, koska tunsi Hiirikuningattaren ja pelkäsi tämän kostoa. Hovin astronomi ja ennustaja totesi, että kissa Schnurrin suku voisi parhaiten suojata pientä prinsessaa, niinpä hovineitojen tuli tämän seurassa pitää sylissään suvun poikia.

Eräänä yönä Hiirikuningatar pääsi kuitenkin puraisemaan prinsessa Pirlipatia. Kaikkien kauhuksi tämä muuttui: suloisen kauniin lapsen päästä tuli suuri ja epämuodostunut, vartalosta ohut, siniset silmät muttuivat vihreän elottomiksi ja supusuu levisi korvasta korvaan. Kuningas syytti kaikesta Drosselmeieria ja antoi tälle neljä viikkoa aikaa löytää keino palauttaa prinsessa ennalleen kuolemanrangaistuksen uhalla.

Drosselmeier tutki prinsessaa ja totesi, että kasvaessaan tämä vain tulisi rumemmaksi, eikä tiennyt, mitä tehdä. Neljännen viikon lopulla Drosselmeier oli jo epätoivoinen ja Kuningas toisteli uhkaustaan. Pirlipat itse sen sijaan vain rikkoi suullaan pähkinöitä ja söi niitä iloisesti, koska piti niistä ja ne rauhoittivat häntä. Tästä Drosselmeier keksi pyytää ystäväänsä, kuninkaallista astronomia, laatimaan Pirlipatin horoskoopin, josta selvisi, että taika raukeaisi, kun prinsessa söisi krakatuk-pähkinän sydämen. Tämä erityisen kovakuorinen pähkinän olisi rikottava hampailla prinsessan edessä ja sen on tehtävä mies, joka ei vielä aja partaansa eikä ole käyttänyt saappaita. Tämän nuoren miehen on ojennettava pähkinän sydän prinsessalle silmät kiinni eikä hän saa avata niitä ennen kuin on ottanut seitsemän askelta taaksepäin kompastumatta.

Kuningas lopulta hyväksyi, että Drosselmeier oli suorittanut tehtävän annetussa ajassa eli keksinyt keinon palauttaa prinsessan kauneus, vaikkei itse pähkinästä ollut vielä tietoakaan. Hän lähetti Drosselmeierin ja astronomin etsimään pähkinää, eikä takaisin olisi tulemista ilman sitä.
He etsivät pähkinää ympäri maailmaa 15 vuotta. Koti-ikävissään he päättivät palata Nürnbergiin. Siellä Drosselmeier törmäsi veljeensä Christoph Zacharias Drosselmeieriin, joka oli nukentekijä, maalari ja kultaaja. Kävi ilmi, että veljellä oli hallussaan tämä tavoiteltu pähkinä – ja hänellä oli myös nuori komea ja kunnollinen poika, joka joulun aikaan rikkoi isänsä kaupassa pähkinöitä tytöille, minkä vuoksi häntä kutsuttiin Pähkinänsärkijäksi.

Moni nuori mies yritti rikkoa pähkinää onnistumatta. Niinpä epätoivoinen kuningas lupasi prinsessan puolisoksi sille, joka siinä onnistuisi. Kun nuoren Drosselmeierin vuoro tuli, prinsessa ihastui komeaan nuorukaiseen. Tämä rikkoi pähkinän ja ojensi sen sydämen prinsessalle, joka söi sen ja palautui ennalleen kauniiksi. Nuori mies alkoi kävellä taaksepäin ja oli juuri ottamassa seitsemättä askeltaan, kun hän kompastui kengän kannan osuttua yllättäen lattianraosta tullutta Hiirikuningatarta kuolettavasti päähän. Samassa hänen ulkomuotonsa muuttui samanlaiseksi, joka prinsessalla oli ollut aiemmin. Kuoleva Hiirikuningatar vannoi seitsenpäisen poikansa kostavan kuolemansa.

Rumaksi muuttunut nuori Drosselmeier ei enää kelvannut prinsessalle. Kuningas taas oli vihainen ja karkotti kellosepän ja astronomin valtakunnasta pysyvästi. Astronomi selvitti nuoren Drosselmeierin horoskoopista, että tämä saisi kauneutensa takaisin ja tulisi prinssiksi ja kuninkaaksi, kunhan kukistaisi Hiirikuningattaren seitsenpäisen pojan ja neito rakastaisi häntä rumuudesta huolimatta.

Tästä siis juontuu sanonta ”pähkinä purtavaksi” ja tämän vuoksi pähkinänsärkijänuket ovat rumia.

Setä ja veljenpoika

Marie toipui hiljalleen rikkoutuneen lasin aiheuttamasta haavasta. Katsellessaan lelujaan hän oli varma, että Pähkinänsärkijä ei voinut olla kukaan muu kuin kummisetä-Drosselmeierin veljenpoika, jonka taika oli muuttanut nykymuotoonsa. Marie kysyi, miksei kummisetä auta veljenpoikaansa, ja Drosselmeier vastasi, että Mariella on siihen suurempi valta kuin hänellä.

Voitto

Hiirikuningas palasi kiristämään Marieta: piparit, suklaat ja muut herkut piti luovuttaa tai hän purisi Pähkinänsärkijän rikki. Marie suostui ja aamulla äiti löysi herkuista enää murusia. Perhe pohti kissan hankintaa hiiriä torjumaan, mutta päätyi virittämään hiirenloukkuja, mikä muistutti lapsia kovan pähkinän tarinasta. Loukku ei seitsenpäistä Hiirikuningasta haitannut vaan se tuli taas yöllä kiristämään Marieta – nyt piti antaa jo uusi mekko ja kuvakirjoja. Marie ymmärsi, että Hiirikuninkaan vaatimukset eivät koskaan loppuisi. Hän puheli asiasta Pähkinänsärkijä-nukella ja pyyhki sitä – ja samalla se heräsi hetkeksi henkiin ja sanoi, ettei Marien pidä antaa Hiirikuninkaalle enää mitään vaan hankkia miekka. Marien veli Fritz luovutti eläkkeelle jääneen husaarin miekan Pähkinänsärkijälle. Yöllä Pähkinänsärkijä kukisti Hiirikuninkaan ja voitokkaana luovutti sen seitsemän kruunua Marielle ja pyysi tätä seuraamaan itseään.

Nukkevaltakunta

Pähkinänsärkijä johdatti Marien vaatekaapin kautta Karkkiniitylle ja edelleen Manteli- ja rusinaportin kautta eteenpäin. Portin päällä kuusi apinaa punaisissa takeissaan soitti hienoa turkkilaista musiikkia. Nuoret jatkoivat matkaasa pitkin karamelleistä tehtyä jalkakäytävää hedelmäpuiden Joulumetsikköön. Marielle tuotiin tuoli ja heille esiintyi tanssivia paimenia ja soittavia metsästäjiä. He kulkivat Appelsiinipuron vartta ja tulivat pian Limonadijoelle. Seuraavaksi näkyviin tuli Melassijoen varrella oleva Piparkakkukylä, jonka kauniit asukkaat olivat äreitä, koska kärsivät hammasvaivoista – sinne Marie ja Pähkänänsärkijä eivät menneet. Sen sijaan he menivät Karamellikylään ja sieltä Ruusujärven yli pääkaupunkiin.

Pääkaupunki

He saapuivat Hillolehtoon ja pian Konvehtikaupunkiin, jossa asui mitä erilaisimpia ihmisiä ympäri maailmaa. Pian he saapuivat Marsipaanilinalle, jonka yhtä tornia korjattiin, koska Jättiahmatti oli haukannut siitä palan. He astuivat linnaan ja Pähkinänsärkijä esitteli Marien prinsessa-sisarilleen henkensä pelastajana ja totesi tämän olevan vielä kauniimpi kuin prinsessa Pirlipat. Heille tarjoiltiin ateria hopea- ja kulta-astioista. Pähkinänsärkijä kertoi sisarilleen tarinaansa. Mutta pian Marie koki nousevansa ylös, yhä korkeammalle ja korkeammalle.

Päätös

Marie heräsi omassa vuoteessaan ja äiti ihmetteli, miten hän oli niin pitkään nukkunut. Marie kertoi äidilleen kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tämä sanoi Marien nähneen pitkän ja kauniin unen. Marien perhe ei uskonut hänen tarinaansa, mutta hämmentyi, kun hän esitteli heille todisteeksi Pähkinänsärkijältä voiton merkkeinä saamansa Hiirikuninkaan seitsemän kruunua. Drosselmeier kuitenkin kertoi niiden olevan minikruunuja, jotka hän antoi Marielle kaksivuotislahjaksi. Marie aneli Drosselmeieria vahvistamaan hänen tarinansa, mutta häntä kiellettiin puhumasta unistaan enempää. Marie kuitenkin lupasi Pähkinänsärkijä-nukelle, ettei kohtelisi tätä niin kuin Pilripat oli kohdellut.

Drosselmeierin veljenpoika Nürnbergistä tuli paikalle, kohtelias kauniskäytöksinen komea nuori mies. Illallisen jälkeen he menivät lasikaapin luokse. Nuori mies polvistui Marien eteen ja kertoi, että sillä hetkellä, kun Marie oli kertonut, ettei kohtelisi tätä kuten Pirlipat, ja kun Hiirikuningas oli jo lyöty, taika raukesi ja hän lakkasi olemasta pähkinänsärkijä ja palasi alkuperäiseen muotoonsa. Hän pyysi Marieta jakamaan kuningaskuntansa ja valtaistuimensa Marsipaanilinnassa. Marie suostui, ja hänestä tuli nuoren Drosselmeierin kihlattu. Vuoden ja päivän päästä he menivät naimisiin.