Neljän dueton ilta taisi olla jo kolmas näkemäni DanceWorks Helsinki -ryhmän esityskokonaisuus. Mukana oli ihan upouusi teos sekä katkelmia aiemmista.

Kansallisbaletin tanssija Emrecan Tanış on myös koreografi, ja muistan aiempina vuosina nähneeni häneltä erinomaisen kiinnostavia nykytanssiteoksia, niinpä oli innoittavaa päästä näkemään uuden Atë-teoksen kantaesitys. Sen konsepti on kirjattu Tanışin ja Linnea Minkkisen nimiin, samoin pukusuunnittelu on Minkkisen, äänisuunnittelu Mehmet Sadık Tanışin ja valosuunnittelu Tuittu Teivaisen. Teoksen tanssivat Suvi Honkanen ja Katariina Luukas.

Atë. Kuvassa Suvi Honkanen ja Katariina Luukas. Kuva: Ali Kesanto.

Tanışin koreografiat tapaavat olla ihastuttavan tuoreita sisältäen jotain merkittävällä tavalla uutta ja luovaa, ei vain vanhan kierrättämistä uuteen asentoon tai järjestykseen. Atën parityöskentelyssä on erityisen kiehtovaa tanssijoiden välillä pitkään jatkuva tiivis vartalokontakti ja yhtenä ”möykkynä” liikkuminen pitkin näyttämön pintaa. Kehot näyttävät liikkuessaankin sulautuvan rajattomasti yhteen niin, ettei aina tiedä, mihin yksi loppuu ja toinen alkaa. Termini ”möykky” ei ehkä kuulosta sellaiselta, joka yhdistyisi perinteiseen tanssin sulouteen, mutta teoksen nämä osat tuntuvatkin tarkastelevan liikkeen sulouden ja rujouden estetiikkaa, minkä koin perin kiehtovana. Toki pelkkää maassa möyrimistä teos ei ole, mutta ne osuudet jättivät hyvällä tavalla pysyvimmän vaikutuksen katsojakokemukseeni. Visuaalista viehkeyttä tehostaa takanäyttämöllä maltillisesti hulmuava kiiltävä kangas.

Viime syksyn AIR-illassa kantaesitetystä Anu Sistosen Into Thin Air -teoksesta oli tähän iltaan poimittu kaksi duettoa ja soolo. Teoksesta tuli kirjoiteltua aiemmin (AIR – nykybaletti-ilta) , mutta tässä vielä jokunen päällimmäinen vaikutelma sen osista nyt uudelleen nähtynä. Edellä kuvatun avausteoksen jälkeen korostuu nykybalettiteoksen liikekielen klassisempi vire, vaikkei huonolla tavalla.

Into Thin Air. Kuvassa Vilhelm Bjersér ja Oskari Kymäläinen. Kuva: Vilhelm Bjersér.

Vilhelm Bjersérin ja Oskari Kymäläisen kaunis ja voimakas duetto on hieno ja toimiva  huolimatta liikekielen runsaista klassista piirteistä mm. hyppyineen ja käsien asentoineen. Kymäläisen ja Liza Vorontsovan duetto alkaa jännittävästi ilmavälitteisellä kontaktilla parin liikkuessa näyttämöllä kämmenet vastakkain muttei ihan koskettaen. Hieman perinteisemmän duetoinnin jälkeen Vorontsovan soolossa on taas verevämpää liikettä.

Into Thin Air. Kuvassa Oskari Kymäläinen ja Liza Vorontsova. Kuva: Vilhelm Bjersér.

Illan viimeinen duetto on osa Minna Tervamäen teoksesta If shadows are weightless, how come they are so heavy? (2025) Vahvana elementtinä on rautakehikkohame, jota on nähty joissakin muissakin Tervamäen töissä. Aluksi hameesta nousevat Atte Kilpisen kädet – kun pelkät kädet ovat näkyvillä, niilläkin saa aikaan lumoavan viehättävää liikettä! Pian mukaan liittyvät selän lihakset ja kauniin irtonaisesti liikkuvat lavat. Myös Suvi Honkanen nousee hameesta esiin ja nähdään mainio ylävartaloiden duetto. Mieleen jäi myös mm. hilpeä jakso, jossa Honkanen katselee kärkitossujalkojaan ja niiden liikettä kuin vieraita otuksia – kuten kissa, joka katselee häntäänsä, joka liikkuu kuin omia aikojaan. Lopuksi, kun rautahameen osat on hylätty takanäyttämön reunoille, nähdään vielä jakso tavanomaisempaa duetointia.

If shadows are weightless, how come they are so heavy? Kuvassa Atte Kilpinen ja Suvi Honkanen. Kuva: Minna Hatinen.

Napakkaan tunnin kestoon on onnistuttu pakkaamaan kattaus perin mielenkiintoista tanssia, lyhyehkö kantaesitys sekä joukko katkelmia muista varsin tuoreista teoksista. Pidemmistä teoksista poimitut otokset toimivat hyvin sellaisinaan ja erityyliset esitykset keskustelevat vuolaasti keskenään, ainakin tämän katsojan päässä. Erityiskiitos tuoreudesta myös siinä suhteessa, että illan duetot eivät ole klassisen perinteen mukaisesti pelkkiä sekapareja vaan mukana on myös tasaveroisempaa ja siten kiinnostavampaa parityöskentelyä.

Loppuaplodeissa Suvi Honkanen, Atte Kilpinen, Liza Vorontsova, Katariina Luukas, Vilhelm Bjersér ja Oskari Kymäläinen.

(Koettu 29.1.2026, Aleksanterin teatteri, Helsinki)