Tanssigaalat! Niissä tapaa olla kymmenkunta lyhyttä  teosta  tai otetta pidemmistä. Olipa viime kesän Hampurin Nižinski-gaalassa osia peräti 19. Gaaloissa on hyvää usein monipuolisuus, ”jokaiselle jotakin”, mutta joskus  ne tuottavat sillisalaattifiiliksen, ja lopulta mieleen jää  vain esitys tai pari. Kuopion tämän vuoden gaalan – tällä erää viimeistä kertaa taiteellisena johtajana – oli Riku Lehtopolku koonnut toisin: sekalaisen silpun sijaan gaalan muodosti viisi hiukan pidempää pätkää, mikä omalle vastaanottokyvylleni sopi mainiosti.

Dorrance Dancen, newyorkilaisen steppiryhmän,  Michelle Dorrancen teoksen Three to One (2011) alussa näkyvissä olivat vain kolmet jalat: yhdet steppikengissä ja kahdet ohuissa sandaaleissa. Virtuoosisesta stepistä vastasikin Dorrance itse  ja katutanssihenkisestä liikkeestä Ephrat ”Bounce” Asherien ja Matthew ”Megawatt” Westin. Steppi on usein reipasta ja kuuluvaa, niin tässäkin, mutta varsinkin lopun soolossa tulivat hyvin esiin lajin mahdollisuudet myös herkempään ja hiljaisempaan ilmaisuun.

Dorrance Dance: Three to One. Kuva: Dana Lynn Pleasant.

Toisena numerona Atte Kilpinen esitti soolon Susanna Leinosen teoksesta Suo tihkua vihreä tammi (2003). Tästä olen kirjoitellut aiemmin enemmänkin, joten nyt vain päällimmäiset: edelleen katsojakokemuksessani korostui koreografian liikkeen ja ajoituksen lähes geometrinen tarkkuus ja täsmällisyys yhdistyneenä Kilpisen tanssijanlaatuun. Soolo, ja koko Leinosen teos, edustaa juuri sitä, mikä itseäni tanssissa eniten viehättää: kehon estetiikka, liikkeen estetiikka ja näiden parahultaisesti yhdistyessä kehkeytyvä kokemus, joka on osiensa summaa valtavampi.

Susanna Leinonen: Suo tihkua vihreä tammi. Kuvassa Atte Kilpinen. Kuva: J-P Korpi-Vartiainen/Kuopio tanssi ja soi.

Tanskalaisen Uppercut Danseteaterin Benched meni ulkoilmaesityksenä aiemmin ohi sääolojen aiheuttaman aikataulumuutoksen vuoksi. Niinpä oli hienoa nähdä siitä ote gaalassa! Stephanie Thomasenin koreografiaa tanssivat Jens Schyth Brøndum, Mahamat Fofana, Kristián Mensa, Mark Philip ja Adam Tocuyo. Nimensä mukaisesti esitys tapahtuu penkin tiimoilla: sen päällä, alla ja ympärillä, välillä lavan reunan ylikin läikkyen. Taitavaa, herkeämättömän energistä ja leikkisän veikeää liikettä oli riemastuttavaa katsella! Vieläkin vaikuttavampaa oli katsomoonkin reippaalla volyymilla kantanut esiintyjien keskinäinen lämmin yhteys, luottamus ja fyysisen kontaktin luontevuus.

Uppercut Danseteater: Benched. Kuva: J-P Korpi-Vartiainen/Kuopio tanssii ja soi.

Ennen väliaikaa nähtiin vielä Acosta Danzan tanssijoiden Patricia Torres ja Denzel Francis esittämä Sidi Larbi Cherkauoin Faun (2009) Debussyn sinfoniseen runoon Faunin iltapäivä (1894), johon Nitin Sawhney oli säveltänyt  nykymusiikillisia lisiä. Ballet Russesin alkuperäisen Vatslav Nižinskin koreografian (1912) erootillisuus ja jopa seksuaalisuus julkeine lantion liikkeineen häkellytti aikoinaan Pariisissa. Debussyn ja Nižinskin teosten taustalla on Stéphane Mallarmén samanniminen runo (1876), joka kertoo nuoren faunin aistinautinnollisesta ilakoinnista nymfien kanssa, joten hupsuahan olisi eroottisuutta vältellä. Eikä Sidi Larbi Cherkauoi välttelekään, vaan aistillisen herkässä koreografiassa yhdistyvät keho ja liike hurmaavaksi elämykseksi.

Acosta Danza/Sidi Larbi Cherkauoi: Faun. Kuvassa Denzel Francis. Kuva: J-P Korpi-Vartiainen/Kuopio tanssii ja soi.

Väliajan jälkeen jaettiin ensimmäistä kertaa Tanssin nuori tekijä -palkinto, jonka saivat saamelaiset tanssijat Biret Haarla Pieski ja Gáddjá Haarla Pieski.

Gaalan päätti taiwanilainen B.DANCE-ryhmä Po-Cheng Tsain teoksella Floating Flowers (2014). Seitsemän tanssijan suuret loistavan valkoiset vannehameet näyttävät tosiaan kuin buddhalaisen seremonian kelluvilta lyhdyiltä. Jalat jäävät enimmäkseen piiloon, jolloin korostuu paljas tai ihonvärisesti verhottu ylävartalo, jonka liike klassisen jäykkyyden sijaan on elävää ja sulavaa. Samoin käsien käyttö on hallittua ja monipuolista käsivarsista aina sormien liikkeeseen asti. Teoksessa on nykytanssin lisäksi vahvaa aasialaista perinnepohjaa ja aavistuksia myös kamppailulajien liikekielestä. Liike onnistuu olemaan sekä eteeristä että fyysisen kehollista. Pikanttina mausteena myös pieni ripaus huumoria, kuten säären rapsuttelua toisen jalan paljailla varpailla.

B.DANCE: Floating Flowers. Kuva: Chang Chih Chen.

Taas kerran Kuopion gaala oli erittäin onnistunut ja nautinnollinen kokemus!

(Koettu: 14.6.2024, Kuopion Musiikkikeskus, Kuopio tanssii ja soi)