Dansk Danseteater vieraili Kuopiossa Fernando Melon kiehtovalla teoksella Leaning Tree (2023). Lavalla on 9 tanssijaa - ja seinä. Seinä ovineen ja ikkunoineen näyttäytyy sekä sisä- ja ulkotilan jakajana että ajoittain myös toimijana. Ensimmäisessä vaikuttava kohtauksessa väki ulkona valuu kuin yhtenäisenä viskoosisena lähes nestemäisenä massana kohti ovea - ja kun ovi sisältä avataan, he jatkavat valumista … Jatka artikkeliin Oudon kiehtova Leaning Tree
Compagnie Hervé Koubi Ranskasta toi Kuopioon tuoreen teoksensa Sol Invictus (2023). Tanssiryhmän ovat perustaneet ranskalais-algerialainen koreografi Hervé Koubi, jolla on ammatillista taustaa farmasian alalta sekä Guillaume Gabriel, joka puolestaan on alun perin pankkimaailmasta. Myös tanssijat ovat monimuotoisia: ympäri maailmaa, eri tanssi- ja liikeperinteistä, monenlaista kehonestetiikkaa edustavia, jne. Edes ableismista ei voi ryhmää moittia. Sukupuolijakauma ei … Jatka artikkeliin Sol Invictus – voittaako valo?
Vielä yksi rästijuttu keväältä: Kansallisbaletin T(r)anssi, jonka näin huhtikuussa parikin kertaa. Kolmen teoksen illassa oli poikkeuksellisesti oheisohjelmaa: dj ennen ja jälkeen sekä väliajalla tanssiesityksiä lämpiössä. Mielenkiintoinen kokeilu! Illan avasi Sol Leónin ja Paul Lightfootin alun perin NDT 1:lle tekemä Signing Off (2003). Sen musiikkina on osia Philip Glassin konsertosta viululle ja orkesterille nro 1 (1987). … Jatka artikkeliin T(r)anssi
Taannoiselta Lontoon-reissulla näin myös toisen mainion puhenäytelmän, jossa on perin kiinnostava teema: Oliver Cottonin The Score kantaesitettiin 2023 Bathissa Lounais-Englannissa, josta se oli siirtynyt Lontooseen Royal Haymarket -teatteriin vain reilu kuukausi ennen kuin näin sen siellä. Tämä tuore historiallinen näytelmä sijoittuu vuoden 1747 touko- ja heinäkuuhun, Saksin Leipzigiin ja Preussin Potsdamiin. Johann Sebastian Bach (1685-1750) … Jatka artikkeliin The Score – Bach ja Fredrik Suuri
Lontoossa käydessä pitäisi aina pyrkiä näkemään Shakespearea, ja tällä kertaa haaviin osui Bridge Theatren verevä Richard II. Näytelmä - alun perin koko nimeltään The Life and Death of King Richard the Second (1595) - on itselleni vieraampaa bardin tuotantoa, niinpä olikin hyvä, kun hyllystä löytyi matkalukemiseksi Matti Rossin verrattain tuore (2008) suomennos. Rikhard II (1367-1400, … Jatka artikkeliin Richard II
Royal Balletin Balanchine-ilta Three Signature Works koostui kolmesta teoksesta ja noudatti omaan makuuni hampurilaismallia: alun Serenade ja lopun Symphony in C ovat kovin klassishenkisiä, sen sijaan keskellä pihvi eli Prodigal Son on hyvinkin kiinnostavaa liikettä. George Balanchine syntyi 1904 Pietarissa ja opiskeli Venäjällä ja Neuvostoliitossa, kunnes koki parhaaksi siirtyä tanssimaan Eurooppaan ja liittyi 1924 Sergei … Jatka artikkeliin Tuhlaajapoika ja muuta Balanchinea
(Jälkijättöisesti julkaistu teksti, joka loppuvuodesta jäi kesken...) Thomas Mannin novelli Kuolema Venetsiassa (1912) on paitsi hänen keskeistä tuotantoaan myös innoittanut monia muita, mm. Visconti ohjasi elokuvan (1971), Britten sävelsi oopperan (1973) ja Neumeier teki baletin (2003). Transformaatiot taidelajista toiseen ovat kiinnostavia: mitä lähtöteoksesta päätyy mukaan, mitä jätetään sivuun; mitä korostetaan, mitä häivytetään ja miten asioita … Jatka artikkeliin Neumeier: Kuolema Venetsiassa
Harvakseltaan osuu eteen esityksiä, jotka on pakko nähdä uudelleen, ei aina edes kerran vuoteen - mutta toissa viikolla peräti kaksi. Toisesta eri juttu vähän myöhemmin, mutta koronologisesti ensimmäisenä oli MimoArt Companyn Pipes & hoses Stoassa, osana sen 40-vuotisjuhlaohjelmaa. Heti kotimatkalla pikaratikassa ostin lipun seuraavan illan esitykseen. MimoArt Companyn taiteelliset johtajat Mimosa Lindahl ja Arto-Oskar Reunanen … Jatka artikkeliin Pipes & hoses on yllättävä, nautittava ja valtavan lumoava
Synti tanssiteoksen teemana on mielenkiintoinen: synti on uskonnollinen käsite ja ahdasmielisin uskonnollisuus pitää tanssia ylipäätään syntinä - kerrotaanko siis synnin keinoin synnistä? Vaikka en uskonnottomana syntiin sen perusmerkityksessä uskokaan (jonain, joka lyö kiilaa ihmisen ja hänen jumalansa väliin), ovat toki kuolemansynnitkin kulttuurisesti tuttuja. Jos niiden ympäriltä riisuu uskonnollisen hapatuksen, tuntuu niiden perusajatus, että paljon pahaa … Jatka artikkeliin The Seven Sins
Näin Jorma Elon Kesäyön unelman Suomen ensi-illan keväällä 2015 eli noin 9,5 vuotta sitten, ja nyt uudelleen, esityksen järjestysnumerolla 23. Encore-tietokannan mukaan tuotanto on saanut tässä välissä vain yhden esityskauden syksyllä 2017 ja paljolti alkuperäisin solistein. Nyt sen sijaan oli tapahtunut jonkinlaista sukupolvenvaihdosta. Kirjoittelin pidemmän jaarituksen silloin aiemmin (löytyy täältä) joten nyt vain lyhyempi päivitys … Jatka artikkeliin Elon Kesäyön unelma, uudelleen
Kuusi tanssijaa kävelee robottimaisesti, vartalo ja (posture collarin rajoittama) niska jäykkänä, vain punasukkaiset jalat liikkeessä. Pian seuraa fyysinen duetto, jonka ympärillä muut kulkevat omia polkujaan kuin muotinäytöksessä, puolivarpailla (tai kumisaappaissakin). Episodit vaihtuvat toisiksi: strobovalaistua kakofoniaa, vesijumppaa, rullakon päällä synnyttämistä napanuorineen, kolmen parin duetot, kävelyä ja juoksua; yksilöinä, pareina, ryhminä ja ajoittain kuin yhtenäisenä organismina. Susanna … Jatka artikkeliin Birth on vangitseva monitaiteinen punos
Pääasiallinen syy Turun teatterireissulleni oli tällä kertaa Tiranan sydän, vain muutamaa viikkoa aiemmin kantaesitetty Turun kaupunginteatterin näytelmä Pajtim Statovcin samannimisen romaanin (2016) pohjalta. En ollut lukenut sitä aiemmin, mutta esityksen nähtyäni se oli pakko lukea ja jäin hiukan jumiin sen otteeseen. Kirjoitan tässä blogitekstissä vähän molemmista, romaanista ja näytelmästä, samalla, kun pyristelen siitä irti. Statovcin … Jatka artikkeliin Tiranan sydän on loistelias identiteettitutkielma. Muun muassa.
Turun kaupunginteatterin ja Fern Orchestran teoksessa Puristettu aika on mielenkiintoinen lähtökohta tai inspiraation lähde: Itämeren pohjasta kairattu sedimenttinäyte ja sitä analysoimalla saatu data, jota on käytetty ainakin video- ja äänisuunnittelussa. Itselleni teoksen vastaanottajana näiden teemojen kytkentä lopulliseen teokseen jäi kuitenkin lähinnä (hauskasti Möbiuksen nauhaksi muotoillun) käsiohjelman ja verkkomateriaalien varaan, niinpä koin itse teoksen lähinnä tanssina, … Jatka artikkeliin Puristettu aika viipaloi kehon ja liikkeen kiehtovasti
Missasin Glims & Gloms -tanssiteatterin uuden teoksen Bach-projekti viime vuonna, niinpä olikin mainiota, että tämä Tuomo Railon koreografia oli mahdollista nähdä nyt Alminsalissa. Teoksen nimestä juohtuu väkisin mieleen Neumeierin verrattain viimeaikaiset Beethoven-projektit I (2018) ja II (2021) - nimi ohjaa tulkintaa, tai paremminkin vapauttaa narratiivisesta tulkinnasta: keskiössä on musiikki ja liike. Musiikista vastaa Risto Lauriala, … Jatka artikkeliin Bach-projekti tulvii kaunista ja pakotonta liikettä
Murhataan yksi fasisti vuodessa - sellainen, joka on vain katsonut naisten surmaamista sivusta. Siinä suvun perinne jo 73 vuoden ajan. Perinteen taustalla on todellinen historiallinen portugalilainen henkilö: työläisten etuja Salazarin diktatuurin aikana puolustanut Catarina Eufémia, jonka santarmi surmasi 19.5.1954 ja josta tuli Portugalin antifasistisen liikkeen esikuva. Tampereen teatterikesän ulkomaisen vierailuteoksen Catarina and the Beauty of … Jatka artikkeliin Fasismin noususta ja sen vastustamisesta kaunistelematta
Erinomaisuutta 