Tallinnaan vei tällä kertaa paitsi Kabaree (On maailm ju Kabaree) myös etenkin kahden tanssiteoksen ilta Forsythe & Looris. In the Middle, Somewhat Elevated (1987) on William Forsythen (s. 1949) tunnetuimpia teoksia (tai varsinaisesti osa laajempaa koko illan teosta). Illan toinen teos, 30.75, puolestaan on Rahvusballettin taiteellisen johtajan Linnar Loorisin (s. 1981) uusi teos, joka kantaesitettiin … Jatka artikkeliin Energiset Forsythe ja Looris
Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on säilyttänyt suosionsa jo yli 20 vuotta. Toer van Schayk and Wayne Eagling loivat baletin alun perin Hollannin kansallisbaletille vuonna 1996. Hiukan paikallisiin oloihin mukautettua Suomen kansallisbaletin sovitusta on esitetty vuodesta 2002 lähtien yli 200 kertaa - ja tänäkin vuonna täysille katsomoille. Itse näin sen ensimmäisen kerran 2007, ja nyt taisi … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas
Koin Pori Dance Companyn ja Pori Sinfoniettan valloittavan Pähkinänsärkijän viime vuoden joulukuussa, mutta silloin ei ollut aikaa (tai puhtia tai jotain) kirjoittaa siitä, vaikka olisi pitänyt. Kun huomasin, että se oli ohjelmistossa taas tänä vuonna, lisäsin jo aiemmin suunnitellun Tampereen-teatterireissun keskelle syrjähypyn Poriin. Pähkinänsärkijä-produktioissa joskus harmittaa, että E. T. A. Hoffmannin sadun taustatarina on häivytetty, … Jatka artikkeliin Suloisin Pähkinänsärkijä Porissa
Alexander Ekmanin COW (2016) löntysti raikkaana takaisin Kansallisbaletin lavalle! Näin sen ensimmäisen kerran syksyllä 2020, koronasulkujen jälkeen, kun katsomossa vielä noudatettiin terveysturvallisuutta. Silloin kirjoittelin siitä enemmältikin, joten tässä vain lyhyesti muutama huomio. En muista, että edellisellä kerralla olisi esiintyjien ja katsomon välillä ollut kontaktia - siinä tilanteessa se ei varmastikaan olisi ollut järkevääkään. Nyt kuitenkin … Jatka artikkeliin Upea COW, uudelleen
Tapiola-sinfoniettan ohjelmistossa pisti silmään Sotilaan tarina kahdesta syystä: se on klassinen musiikkiteos, joka jo alun perin on tarkoitettu paitsi soitettavaksi myös luettavaksi, näyteltäväksi ja tanssittavaksi - lisäksi esiintyjät olivat erityisen kiinnostavia, joten odotukset olivat korkealla. Igor Stravinskyn säveltämä teos julkaistiin vuonna 1918, hänen uran venäläisenä pidetyn jakson opulla, hänen jo lähdettyään Venäjältä. Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa, … Jatka artikkeliin Sotilaan tarina
Kansallisbaletin ja Javier Torresin uusi Giselle on ihan kelpo virvoitus vanhalle romanttiselle baletille ja mainio kontrasti periperinteisiin sovituksiin kuten Wienissä vastikään näkemääni tai Kansallisbaletin repertoaarin aiempaan. Gisellen perusversion tarina tuli käytyä läpi tuossa Wienin esityksestä kertovassa jutussa. Torres on tuonut tarinan keskiajan Saksan seudun viininkorjuusta 1950-luvun eteläitalialaiseen kaupunkiin, jossa vietetään kirsikkajuhlaa. Giselle ja Ilario (vrt. … Jatka artikkeliin Torresin Giselle (puoliksi) uudistettuna
Susanna Leinosen kolmen teoksen ilta RAW valotti kaarta koreografin uran alusta ihan viime päiviin: ensimmäisenä nähty Ei kukaan, vain ystäväsi (2000) oli hänen esikoisteoksensa koreografina, välissä useamminkin nähty Suo tihkua vihreä tammi (2003) ja lopuksi uuden uutukainen, vain muutamaa päivää aiemmin kantaesitetty Pain Killer. Kahden ensimmäisen teoksen välissä Leinonen jutteli ajatuksistaan teoksista ja urastaan samalla, … Jatka artikkeliin Susanna Leinosen RAW-ilta: uutta ja vanhaa
Olen pitänyt viimeaikaisista Carl Knifin kerronnallisista ja kantaaottavista teoksista, mutta silti tuntui erityisen mukavalta kokea uusin teos Matching Steps, jossa aava tulkinta-avaruus aukeaa samoiltavaksi katsojalle, joka voi lukea siihen haluamiaan merkityksiä - tai olla lukematta ja tulkitsematta. En tiedä, oliko näin Knifin tarkoitus, mutta tällä mennään. Musiikin ja liikkeen yhteyksistä on vahvasti kyse. Musiikkina on … Jatka artikkeliin Matching Steps
Atte Kilpisen Kohtauksia punaisesta jumalasta (2024) teki viime vuonna vaikutuksen, niinpä hänen uusi Kreutzersonaattinsa herätti kovasti odotuksia. Teos on JoJo - Oulun tanssin keskuksen tuotantoa ja kantaesitettiin siellä viime kesänä, ja se on kiertänyt ainakin Tampereella, Turussa ja Lappeenrannassa. Itse koin sen reilu kuukausi sitten Helsingin Tanssin talossa (joo, näiden tekstieni kirjoittamista vaivaa taas hitaus...) … Jatka artikkeliin Atte Kilpisen Kreutzersonaatti
Vasta reilu kuukausi sitten kävin ensimmäisen kerran Wienin valtionoopperan baletissa ja näin siellä hyvin perinteisen Gisellen. Se on vanha baletti mutta elää ja voi hyvin: Wienin lisäksi tällä kaudella sitä esitetään eri versioina monissa eurooppalaisissa taloissa; omalla tutkaruudullani ainakin oma kansallisbalettimme sekä Royal Ballet Lontoossa. Vaikka klassinen (tai romanttinen) baletti perinteisessä muodossaan ei sinänsä kovin … Jatka artikkeliin Wienin perinteinen Giselle
Christopher Isherwoodin (1904-1986) romaani A Single Man (1964) on innoittanut muitakin taiteen tekijöitä: mm. Tom Fordin visuaalisesti ja tarinallisesti kaunis elokuva julkaistiin 2009, ja nyt se nähtiin Royal Balletissa Jonathan Watkinsin tuoreena tanssiteoksena. Niin Ford kuin Watkins ovat sovittaneet romaanista omanlaisensa luovan tulkinnan, vaikka tarinan hahmot ja peruselementit pysyvät tallella. Keskityn tässä tanssiteokseen, mutta en … Jatka artikkeliin A Single Man tanssii
DanceWorks Helsinki on varsin tuore itsenäinen tanssiryhmä. Sen tuottama kahden nykybalettiesityksen ilta AIR yhdistää kahden kokeneen koreografin teokset: Minna Tervamäen Gale ja Anu Sistosen Into Thin Air. Nykybaletti lienee juurikin täsmällinen termi, koska taustalla vaanii vahva klassinen vaikutus, vaikkakin näissä teoksissa sen kankeimmista ja (mielestäni) tylsimmistä piirteistä onkin päästy paljolti eroon. Tervamäen Galessa periklassista hapatusta … Jatka artikkeliin AIR – nykybaletti-ilta
Neljän teoksen ilta The Times are Racing on saanut nimensä sen viimeisestä osasta. Viime syksynä Hampurin baletissa ensi-illassa ollut kokonaisuus nähtiin nyt myös Hamburger Ballet-Tage -festivaalilla. Adagio (1974) on Pina Bauschin (1940-2009) varhaista tuotantoa, se on viime vuonna rekonstruoitu Hampurin baletin ja Pina Bausch -säätiön yhteistyönä vähien dokumenttien ja etenkin aikalaismuistikuvien pohjalta. Saksalainen Bausch opiskeli … Jatka artikkeliin The Times Are Racing – 4 teoksen ilta
John Neumeierin Pieni merenneito (2005) Hans Christian Andersenin sadun (1837) pohjalta oli Hamburger Ballet-Tagen avajaisteos, ja se esitettiin muutamankin kerran, joten ehdin nähdä sen, vaikka tulin Hampuriin kesken festivaalin. Andersenin sadussa ihmisten ilmoille kaipaava pieni merenneito pelastaa hukkuvan prinssin ja ihastuu tähän nuoreen kauniiseen mieheen. Saadakseen jalat ja päästäkseen prinssin maailmaan hän hankkii noidalta taikajuoman, … Jatka artikkeliin John Neumeier: Pieni merenneito
Vatslav Nižinski näyttää aina kiehtoneen John Neumeieria, Hampurin baletin perustajaa ja pitkäaikaista johtajaa - jo koulupoikana Milwaukeessa kirjastosta löytyi Nižinski-aiheinen kirja, jonka hän kertoo ahmineensa innokkaasti. Hän on koko uransa ajan tutkinut Nižinskin elämää ja taidetta ja kerännyt valtavan historiallisen aineiston, joka on nyt osa hänen nimeään kantavaa säätiötä. Vuonna 2000, 50 vuotta Nižinskin kuoleman … Jatka artikkeliin John Neumeier: Nijinsky
Erinomaisuutta 