Riemukas Fairy Queen

Savonlinnan oopperajuhlilla nähty Fairy Queen katalonialaisen Festival Pereladan vierailuesityksenä oli monella tapaa virkistävä poikkeus (mielestäni) usein vähän toisteisessa ooppera-scenessä: barokkioopperaa ja puolioopperaa tulee harvemmin nähtyä - ja ohjauksessa oli ainakin omaan silmääni hulvatonta absurdismia. Henry Purcellin The Fairy-Queen (1692) on puoliooppera, varsinkin Englannin restauraation aikana suosittu taidemuoto, jossa puheteatteriin ja näyttelemiseen yhdistyy musiikkia, laulua ja … Jatka artikkeliin Riemukas Fairy Queen

Monitaiteinen Third Practice tarjoaa moniesteettisen nautinnon

Tero Saarisen Third Practice kantaesitettiin Italian Cremonassa vain reilut pari viikkoa ennen Suomen ensi-iltaa Kuopiossa. Sain pientä esimakua jo  viime marraskuussa, jolloin joitakin lopulliseen teokseen päätyneitä aihioita oli jo olemassa, kuten kangas ja laulajien roolit lavalla. Kyseessä on aidosti monitaiteinen teos - ei "pelkkä" tanssiesitys, jota musiikki ja skenografia tukevat, vaan teos, jossa taiteenalat lyövät … Jatka artikkeliin Monitaiteinen Third Practice tarjoaa moniesteettisen nautinnon

Barokkinautintoja virtuoosisolistein

Nyt on ollut kovin pitkä aika edellisestä jorinasta, mutta muutama juttu on vielä pakko puristaa ulos vuoden viimeisistä huikeista kokemuksista. Ihan vasta vastikään olen havahtunut siihen, että meillä on peräti ainakin kaksi barokkimusiikkiin erikoistunutta orkesteria, Suomalainen barokkiorkesteri ja Helsingin barokkiorkesteri. Marraskuussa oli tilaisuus hiukan kurkistaa molempien ohjelmistoon. Suomalaisen barokkiorkesterin Vuodenajat-konsertin Ritarihuoneella bongasin alun perin Sergei Malovin perusteella - mies … Jatka artikkeliin Barokkinautintoja virtuoosisolistein