Blogi 1 v

Yksivuotishääpäivää tiettävästi kutsutaan paperihääpäiväksi. Suhteeni tähän blogiin saavutti vastikään tämän virstanpylvään – ja paperihääpäivä onkin oivallisen ontuva termi käytettäväksi tällaisen sähköisen päästösarjan yhteydessä!

Vuoden aikana olen tuottanut 77 kirjoitusta blogiin, lähes yhtä paljon aterioista ja esityksistä, vaikken ole mitenkään yrittänyt saavuttaa tällaista tasapainoa. Tätä kirjoittaessani tilastolaskuri väittää, että blogissani olisi ollut 3240 käyntiä, mikä tuntuu epäilyttävän suurelta luvulta. Mutta kaipa tietokone tietää. Käyntejä per päivä on ollut vaihtelevasti 0 ja 365 välillä.

Tuollaiset yli 100 käynnin päivät ovat harvinaisia – silloin on ollut kyse siitä, että joku on jakanut jotain sivua lähinnä Facebookissa. Sellainen on vähän pelottavaa. Se muistuttaa, että joku (muukin kuin hakurobotti) oikeasti saattaa lukea näitä aivopäästöjäni. Mitäs jos joku ei tykkääkään, tai tykkää pahaa.. jos olen kirjoittanut ikävästi… tai en ole kirjoittanut vaikkapa jostakusta esiintyjästä ollenkaan, vaikka tämä on parhaansa yrittänyt.. mitäs jos jonkun herkkä sielu saa vaurion kirjoituksestani? Toivottavasti ei.. blogin nimen ja teeman mukaisesti kirjoitan kuitenkin positiivisia juttuja. Ja en kai voine liikaa itseäni editoida – se olisi kaiketi jonkinlaista itsesyrjintää, se.

Miksi aloin kirjoittaa blogia ja olenko edelleen samaa mieltä? Ajatuksina tuolloin oli ainakin kirjoittamisen hauskuus sinänsä, jonkinlainen päiväkirjafunktio ja some-henkinen minäperformanssi. Kirjoittaminen on kivaa, se on ainakin varmistunut; muutoin tulee kirjoitettua esim. duunissa kovin tylsää asiatekstiä, on hauskaa päästä välillä kirjoittelemaan vapaammin. Toisaalta kehittymistarpeitakin on löytynyt: adjektiivien sanavarastoa pitää kehittää, ettei kaikki olisi aina vain huikeita, mainioita ja erinomaisia.

Kuvaamisessa, mikä lähinnä koskee ateriajuttuja, uskon kehittyneeni – myös kuvien teknisessä käsittelyssä (kirkkauden, kontrastin, valkotasapainon, jne. korjailua… ei toki mitään sisällöllistä photoshoppailua). Ainakin toistaiseksi olen pitänyt kiinni siitä, että blogin kuvat ovat omiani eli en käytä muilta nyysittyjä, tai edes luvan kanssa ole ainkaan toistaiseksi käyttänyt muiden kuvia. (Oopperan kuvapankin käyttö tosin on houkuttanut, teosjutuista kun on muuten kovin vaikea saada järkeviä kuvia.)

Ehkä suurin muutos, joka blogatessa on tapahtunut, liittyy kuitenkin nautintojen kokemiseen: niistä on tullut jossain määrin tietoisempia. En toki aiemminkaan lapioinut ravintolassa apetta käkättimeen ihan aivotta, mutta nykyisin makuja, ruoan laatua, ruoan ja juoman harmoniaa, palvelua, jne. tulee ehkä havainnoitua tietoisemmin – ja kirjattua jotain ylöskin; samoin kuvien ottamisesta on tullut hassu osa ravintolaruokailua, välillä vähän kiusalliseltakin tuntuva. Pyrin siis saamaan jotain kuvaa & sanaa talteen kokemuksesta – kuitenkin niin, että kokemus ja siitä nauttiminen on ensisijainen, eli blogia varten dokumentointi ei saa häiritä sitä nautintoa.

Samaa piirrettä on esityksien katsomisessakin: saatan esityksen aikanakin raapustaa joitain avainsanoja käsiohjelmaan, muistilapulle, lipun taakse, tms. Ja väliajalla ja esityksen jälkeen kirjailla fiiliksiä ja ajatuksia. Esityksiin liittyen myös etukäteisvalmistautuminen on lisääntynyt: olen aiemminkun pyrkinyt lukemaan käsiohjelman ennen esitystä, googlannut synopsiksia jne., mutta viime aikoina olen huomannut pistäväni joskus enemmänkin tarmoa tähän: esim. ennen Seitsemää veljestä luin Kiven kirjan ja ennen Peer Gyntiä luin Ibsenin näytelmän kaksi eri suomennosta ja kuuntelin työmatkoilla ym. Griegin musiikkia luureilla.

Erityisen sävähdyttävien esitysten kohdalla olen myös huomannut, että koen tarvetta kirjoittaa mahdollisimman ”hyvin” – ikään kuin hyvä blogijuttu olisi hatunnosto erityisen puhuttelevalle esitykselle: jos esitys oli mahtava, ei kai siitä voi puolivillaista juttuakaan kirjoittaa? No, aina tämä ei näin toimi, ajan, tarmon tai kykyjen rajallisuuden vuoksi, minkäs teet 🙂

Aionko tästä eteenpäin oleellisti muuttaa jotain? Tokkopa. Voi olla että yritän hiukan nostaa rimaa sen suhteen, mistä kokemuksista kirjoitan – se olisi ainakin suotavaa, jotta juttuja tulisi hiukkasen vähemmän. Mahtuuhan juttuja blogiin, mutta niiden kirjoittaminen vie aikaa, joka, kuten todettu, on rajallinen resurssi… Saapi nähdä, näinkö onnistuu. Muutoin jatkanen valitsemallani tiellä. Palautetta kannattaa toki antaa, jos, rakas (oletettu) lukijani, olet tästä, tai muusta, asiasta jotakin mieltä! 🙂

Etusivu 20140525

Blogin etusivu 1. vuosipäivän kieppeillä