Ravintola Os: Pitkä muttei pitkästyttävä makuretki

Toinen Kuopion suosikeistani, ravintola Os ja sen Fine-puoli, tarjoaa lyhyttä ja pitkää makuretkeä. Menuissa pidempi on aina parempi, joten sillä siis – luvassa oli ”kattava ekskursio kulinaristisen maailman eri kolkkiin, höystettynä oman keittiömme jäljittelemättömällä paikallisvärillä.”

Aperitiiviksi ehdotettiin mustaherkku-gini-lehtikuohu-drinkkiä, joka olikin kaunisvärinen ja hyvänmakuinen.

Amusena tuli kivilaatalla pala savusiikaa, briossia, sitruunajuttua (-majoneesia?) Todella maukasta siikaa! Briossi oli hyvää mutta niin rapeaa, että hajosi haarukkaan. Kaikkiaan mitä maukkain amuse!

2014-06-14 17-02-54 IMG_1206

Ensimmäisenä alkuruokana oli pinnalta hiillostettua lohta, jonka kaverina oli kuivattua speckiä, hiillostettua parsaa, korvasientä ja ruohosipuli-vinaigrettea. Hyvin hyvin yhteen sopivat maut, myös alsacelaisen valkkarin, Domaine Pfister Pinot Blanc (2011), kanssa. Lisälsi iloisen värikäs ja näyttävä annos!

2014-06-14 17-16-14 IMG_1210

Seuraavana eteen tuotiin scampia tempura. Odotukset eivät olleet kauhean korkealla, äyriäiset kun useimmiten eivät herätä innostustani ja tempurointi vielä vähemmän. Yllätyin siis tyystin: scampi oli oikeasti maukas, myös se tempurataikina. Ötökän kaverina tarjottiin retikka-omena-salaattia ja wasabi-majoneesia – tässä tuli saman tien jo toinen yllätys: retikkaankin, tuohon juureksista lähes turhimpaan, oli saatu herkullinen maku. Jopa wasabi-majoneesi oli niin lempää ettei potkinut makunystyröitäni kumoon mennessään. Lasissa Joseph Scharsch Altenberg de Wolxheim Riesling (2011) komppasi ansiokkaasti.

2014-06-14 17-39-56 IMG_1217

Liha-alkuruoka oli karitsan tartar, jossa mausteena ainakin dijon-sinappia; lisänä punasipulia, keltuaista ja savuaromista creme fraichea. Herkullisen herkät maut! Paitsi sipulista olin eri mieltä… sen lähes väkevyys yritti peitota muut maut alleen. Nekin olivat sinänsä maukkaita, joten napostelin ne alta pois ja keskityin muun annoksen nautiskeluun sipulitta. Outo viini, tšekkiläinen Fantôme Cuvée Claret oli hieno valinta annokselle. Kauniisti aseteltu tämäkin annos!

2014-06-14 17-57-47 IMG_1239

Kalapääruoka oli grillattua kuhaa, valkoista parsaa, hernettä, tuorejuusto-cremeä sekä parsasta ja tillistä tehtyä lientä. Ihan kelpo annos, ja kuha oli saanut Josperissa kauniin, rapean ja herkullisen pinnan, mutta tämä ei ehkä kokonaisuutena sykähdyttänyt ihan samalla huikealla tasolla kuin menun muut annokset. Juoma, Domaine Joseph Scharsch Pinot Gris (2011), oli ihan paikallaan.

2014-06-14 18-19-01 IMG_1256

Seuraavana lihapääruoka, savustettua ankanrintaa, jota säestivät sienipyree, kirsikka ja maa-artisokka. Täydellisesti kypsytetty ankka oli erinomaisen herkullista ja sienipyree mieletöntä herkkua vahvan sienenmakunsa myötä. Myös rapsakkapintaisiksi paistetut artisokan palaset sopivat menoon mukaan. Viininä kesäinen rose, espanjalainen BradoRey rosado – raikas ja maukas, muttei ehkä tuonut annoksen makumaailmaan mitään erityistä lisää.

2014-06-14 18-48-12 IMG_1292

Juustona oli vanha tuttu Brie de Meaux ja sen kera nokareet viikunahilloa. Viinivalinta hiukan yllätti: Le Dauphine de Giraud Sauternes (2004) – ei toki huono paritus, miedon juuston kera sauternes on ihan toimiva, mutta miedon juuston, miedon hillokkeen ja sauternesin yhteisvaikutelma jäi – miedoksi.

2014-06-14 19-19-31 IMG_1304

Mietouden kompensoi esijälkkäri: pieni kuutio jäädytettyä bergamottikreemiä, paukkusokeriaa ja salmiakkia. Hauskasi suussa poksuvat vahvat, hyvät maut!

2014-06-14 19-30-11 IMG_1312

Varsinaiseen jälkkäriin kuului mansikkaa, salviaa (?) ja suklaata. Kaunis annos, jonka komponentit olivat makoisia ja toimivat upeasti yhteen. Juomaa ei olisi edes kaivannut, mutta hyvin teki tehtävänsä sekin, Nittnausin Beerenauslese Exquisit.

2014-06-14 19-41-42 IMG_1332

Espresson kanssa pyydän aina ”perinteisesti” jotain outoa ja erikoista.. Päädyin tarjoilijan suosittelemaan Diplomatico-rommiin. Tällä kertaa ei tullut kaffen kanssa ”pullaa” eli petits fourseja. Aikaa piti vielä hiukan tappaa ennen illan seuraavaa etappia, joten lipittelin vielä lasillisen mainiota espanjalaista
Josephine Piñolin väkevöityä, ilmeisesti mistela-tyyppistä herkkua.

Kuten täällä aina ennenkin, ruoassa näkyi osaaminen ja tinkimätön sitoutuminen laatuun sekä yksityiskohtiin panostaminen – oli hauskaa seurata kokkien työskentelyä avokeittiössä, mm. viheryrttien asettelua annoksen päällelle pinseteillä. Os:n moton ”hieno mutta mutkaton” eka osa kuvaakin ruokaa mainiosti – jälkimmäinen osa ehkä sitten salia, jossa palvelu on hyvää ja ystävällistä mutta ehkä kuitenkin vähän eri paria huikean ruokakokemuksen kanssa.

Tällä kertaa en ollut ainoa, joka näpsi ruoista kuvia...

Tällä kertaa en ollut ainoa, joka näpsi ruoista kuvia… kohteena lammas-tartar-annokseni.