Eteläafrikkalaissyntyinen tanssija-koreografi Dada Masilo teki Joutsenlammesta hyvin omannäköisensä version – tai onko ”versio” edes oikea sana tässä yhteydessä, varsin vähän teoksessa alkuperäistä Petipaa on näkyvissä. Muuta kiinnostavaa ja mukaansavievää tanssia sitäkin enemmän!
Masilo on säilyttänyt perustarinan rakkaudesta ja ainakin viitteellisesti mukana on tuttuja rooleja, mutta muutoin vanha tarina on saanut antaa tilaa raikkaalle tulkinnalle. Siegfriedin (Songezo Mcilizeli) vanhemmat ovat valinneet hänelle vaimoksi Odilen (Dada Masilo), ja naimakaupat on perinteen mukaisesti solmittu. Odile on rempsakka, äänekäs ja energinen paljasjalkainen neitokainen, mutta Siegfriedin sydän ei hänelle syki (”I can’t marry her!”) Siegfriedin rakkauden kohde on Odette, Odilea hienovireisemmin ja herkemmin kärkitossuisssa tanssiva mies (Bothale Dikobe). Joutsenlampi-versioihin on perinteisesti viritelty viljalti erilaisia päätöksiä tarinalle – tässä päätös jäi ainkin itselleni hiukan hämäräksi – mutta niin jää usein elämässäkin 🙂
Edelläsanotusta huolimatta on todettava, että sukupuolinäkökulma ei nouse teoksessa keskiöön: puvustuksessa selkeästi miehenä erottuu vain Siegfried valkoisissa housuissaan – suurin piirtein kaikki muut tanssivat unisex-henkisesti valkoisissa tutuissa (miehet tosin ilman tutun liiviosuutta). Kaikki myös tanssivat paljasjaloin, paitsi em. Odette kärkitossuissa. Teoksessa on kosolti huumoria (ei, se ei todellakaan tule siitä, että miehet tanssivat hameissa), lähtien alkuosan ”luennosta” siitä, millaista baletti ylipäätään on.
Masilon koreografian liikkeessä yhdistyy hillittömän upealla tavalla klassinen liikekieli afrikkalaiseen paljon rytmisempään materiaaliin. Yhdistelmä on hämmentävän ja ihastuttavan saumaton ja sujuva: lyyrisen ylevän kaunista yhtäältä ja maanläheisen fyysistä, nopeaa, äänekästä ja sähäkkää toisaalta. Selkeimmin klassiset pätkät ovat pari- tai soolo-osuuksia kuten Siegfriedin ja Odetten hieno pas de deux ja Odetten kaunis soolo (musiikina Tšaikovski sijaan Saint-Saënsin Eläinten karnevaalin Joutsen). Varsinkin ryhmäkohtauksissa sen sijaan paino on afrikkalaisperäisemmässä liike- ja rytmimaailmassa.
Lehtitietojen mukaan teos sai edellisen päivän esityksessä suosionosoitukset seisten – ja niin sai nytkin. Eikä syyttä!
(Nähty: 13.6.2014, Kuopio tanssii ja soi, Musiikkikeskuksen Konserttisali)