Kuopio tanssii ja soi -festivaalin 45. vuosi on menossa – perinteinen gaalanäyhtös olikin siis tällä kertaa nimetty juhlagaalaksi.

Gaalan avasivat Kansallisbaletin Linda Haakana ja Johan Pakkanen tanssimalla pätkän Kenneth Greven Romeo ja Julia -baletista Prokofjevin musiikkiin. Tämä on mainio gaalabiisi, koska siinä on toisaalta näyttävyyttä reippaiden nostojen ym. muodossa, ja toisaalta runsasta tunneilmaisua – tuttuja juttuja loistaville Haakanalla & Pakkaselle. Gaalan toinen klassinen osuus oli kolmannen näytöksen pas de deux John Neumeierin Kamelianaisesta (La Dame aux camélias), jonka esittivät Pariisin oopperan baletin tähdet Stéphane Bullion & Agnès Letestu – niin tekninen osaaminen kuin ilmaisullinen taituruus olivat nautittavaa katsottavaa ja tulivat erityisen hyvin esiin tässä dramaattisessa kohtauksessa.

Dramaattisia, ellei peräti tyylin mukaisesti ylidramaattisia, olivat myös paritanssin tähtien Katja Koukkulan ja Jussi Väänäsen esittämät sähäkät tangot Astor Piazzollan Ángel-sarjan musiikkiin (La muerte del ángel ja Milonga del ángel). Omaan makuuni tangot ja muut lattari- ja vakiotanssit jaksavat yleensä kiinnostaa juuri biisin tai parin verran – hienoja nämä toki olivat katsella, vaikkeivät puhuttelekaan ihan samalla tavalla kuin jotkut muut genret. Samaan sarjaan (”huikean taitavaa muttei puhuttele minua (ainakaan kovaan ääneen)”) kuului myös Virpi Pahkisen soolo teoksestaan Morpho Z. Pahkisella on omaperäinen ja hyvin kaunis ja tarkka liikekieli etenkin mm. käsien käytössä; sitäkin on kiehtovaa katsoa yhden gaalapätkän verran.

Gaalassa oli peräti kolme lyhyttä nuorten mieskoreografien tuoretta teosta. Kansallisbaletin Emrecan Tanis ja Emmi Pennanen esittivät Tanisin koreografian Step Closer, joka on lähdössä myös Hannoveriin koreografiakilpailuun. Italialainen Daniele Bianco esiintyi kahdella soolollaan, hyvin intensiivisen ja henkilökohtaisen tuntuisella Guasto-teoksella ja toisella, Forward-nimisellä, josta välittyi seesteisempi ja vapaantuneempi fiilis. Nuorten miesten energiaa, joskin hyvin toisenlaisessa ilmiasussa, löytyi kosolti myös suomalaisen Will Funk for Food -ryhmän taidokkaasta ja vauhdikkaasta, varsinkin lockingia sisältävästä, katutanssista.

Gaalan päätti Dada Masilo ryhmineen esittäen reilun pätkän Masilon Swan Lakesta, mukana ainkin Odetten soolo, Odilen soolo ja upeita ryhmäkohtauksia. Tämä toimi mainiosti myös näin toisella näkemisellä. Myös gaalayleisö oli vaikuttunut – standing ovation tuli esitykselle tälläkin kertaa.

Gaala oli taannoin pari vuotta poissa ohjelmistosta – se puolustaa kuitenkin paikkaansa tarjoten katselmuksena monipuolisesti välähdyksiä erilaisista genreistä. Etenkin näin juhlavuotena gaala, varsinkin ohjelmaltaan näin upea gaala, oli ihan ehdoton juttu!

(Nähty: 14.6.2014, Kuopio tanssii ja soi, Kuopion musiikkikeskuksen Konserttisali)