Julia & Julia

Shakespearen Romeo ja Julia on muuttunut baletiksi monenkin koreografin käsissä; nyt Alminsalissa vieraili turkulainen Tanssiteatteri ERI Tiina Lindforsin versiolla Julia & Julia, joka oli viime vuonna 25-vuotisjuhlaansa viettäneen ERIn juhlateos.

Tässäkin tarina oli – käsiohjelman mukaisesti – ”vapaasti Shakespearea mukaillen” ja musiikkina Sergei Prokofjevin tuttu balettimusiikki. Teemana oli edelleen kielletty rakkaus; rakastavaisina eivät kuitenkaan olleet Capulet- ja Montague-sukujen lapsoset vaan rouvat, jotka imeisen tulisesti ihastuivat toisiinsa tanssiaisissa (Dance of the Knights lienee ollut Prokofjevin biisin nimi).

2015-10-18 IMG_4343.JPGTanssijan uran huippu sijoittuu yleensä verrattain nuorelle iälle – vaihteeksi oli virkistävää nähdä lavalla jo reippaasti aikuisikäisiä tanssijoita, etenkin pääpari Tiina Lindfors ja Kansallisbaletista 2010 eläkkeelle jäänyt Anneke Lönnroth, molemmat viisissäkymmenissä. Toki liike ja meno muutenkin oli erilaista kuin vaikkapa noin vuosi sitten samalla lavalla nähdyssä nuorisoesityksessä, muttei ainakaan yhtään vähemmän intohimoista ja palavatunteista – ehkä jopa päin vastoin, kokemus kun tuo tulkintaan syvyyttä, henkilökohtaisuutta ja siten myös puhuttelevuutta. Esimerkiksi Julioiden lemmenkohtaus suurine punaisine silkkilakanoineen oli seesteisen kaunis (olikohan parvekekohtauksen musiikkiin).

Prokofjevin niin jykeviä kuin herkkiäkin sävyjä sisältävä musiikki oli sekin saanut uutta muotoa: Lauri Mäntysaaren sovituksen soitti livenä lavalla Plus Ensemble (Erkki Lahesmaa (sello), Mikko Luoma (hermonikka), Outi Heiskanen (klarinetti) ja Janne Malmivaara (viulu)). Etenkin harmonikka oli yllättävä soitin balettimusiikissa, mutta hyvin sekin taipui Prokofjeviin muun Ensemblen tavoin.

Lavastus ja pukusuunnittelu oli enimmäkseen niukkaa ja asianmukaista, mutta erityisenä piirteenä mainittakoon tekstipätkien projisoinnit näyttämön etuyläreunassa – niistä ei käsiohjelma kerro mitään, lienevät siis osa Lindfrorsin nimiin kirjattua käsikirjoitusta. Mielenkiintoinen lisä, mutta en oikein niiden funktiota kokonaisuudessa tavoittanut (taisi ekoissa teksteissä olla kielivirhekin, joka vähän saattoi myrkyttää tällaisen pilkunnuolijan suhdetta teksteihin).

Kielletyn rakkauden, tai rakkauden kieltämisen, teema oli vahvasti esillä rakastavaisten ollessa samaa sukupuolta, mutta esiin marssitettiin myös muuta kuvastoa kuten keskitysleirivankeja vaaleanpunaisine kolmioineen. Sukupuolten epätasa-arvoa tuotiin esiin myös mm. parin burkhaan sonnustautuneen henkilön voimin ja kuvaamalla naisiin kohdistuvaa (seksuaalista) väkivaltaa. Paljon oli siis tarjolla asiaa, ja tärkeää asiaa. Toki viesti olisi voinut mennä perille – ehkä jopa paremminkin – hiukan hienovaraisemminkin ja vähemmälläkin problematisoivalla alleviivaamisella. Mutta toki, aina kun on epäilys viestin perillemenosta, kannattaa huutaa kovempaa 🙂

En tiedä, missä määrin teos oli erityisesti suunnattu temaattiselle viiteryhmälle, mutta runsaslukuisena se tuntui ainakin tämän esityksen tavoittaneen. Hyvä niin.

(Nähty: 10.10.2015, Tanssiteatteri ERI, Alminsali)