Wolkoff paremmalla ajalla

Tällä kertaa Lappeenrannan reissulla en yrittänyt tunkea balettigaalaa ja illallista samalle illalle, joten saatoin nauttia Wolkoffilla kaikessa rauhassa. Tarjolla oli valmis kesämenu, mutta se ei sellaisenaan houkuttanut, joten kasasin oman viiden ruokalajin menuni. Ensin toki samppanjaa, Palmer Blanc de Blancs.

Alkuruoaksi valikoitui hiillostettua poronfilettä, kevätsipulia ja perunaa pikkelöityjen kasvisten kera. Perunaa oli paahdettuna – ja perunasalaattina! Yllättävä veto, mutta mikäs ettei, olihan se elokuvan mukaan myös Florence Foster Jenkinsin lempiruokaa 😉 Poro oli päältä herkullisen rapeaa ja sisältä sopivan punaista. Peruna, poro ja lasissa Scarzello Barbera d’Alba olivat erinomainen makuyhdistelmä!

2016-08-27 16-42 IMG_1137.JPG

Väliruoaksi valitsin kantarellirisoton, joka oli paitsi kaunis annos myös erittäin herkullinen: vahva hyvä kantarellin maku ja juuri sopiva kypsyys. Tälle en ottanut erikseen viintä, mutta samppanjaa oli vielä tilkka, ja se sointui makuihin mainiosti.

2016-08-27 16-59 IMG_1148.JPG

Seuraavaksi jo pääruoka: kevätkananpoikaa, kvinoaa ja korinttikastiketta, seuranaan rusinapyreetä ja kvinoan seassa myös korintteja. Maukasta kanaa, ja kvinoa-korinttilisäke oli hauska ajatus; makea rusinapyree oli erikoinen mutta yllättävän hyvin annokseen sopiva lisä. Viiniksi valitsin tälle Château Pradeaux’n rosén, lähinnä siksi, kun piti roséta kokeilla, kesä kun oli – eikä se huono pari ollut muttei ihan nappikaan.

2016-08-27 17-14 IMG_1160.JPG

Juustoja ja kvitteniä sisälsi peräti neljää juustoa: ranskalainen brie, paprikalla maustettu lampaanmaitojuusto, tilsit-tyyppinen alpzirler ja kotoinen Peltola Blue, lisukkeinaan kvittenimarmeladia, aprikoosisosetta ja karamellisoituja pähkinöitä. Erityisen hyviksi yhdistelmiksi osoittautuivat Peltola Blue kvittenin ja pähkinän kera sekä brie ja aprikoosi. Listalla oli tarjolla paria portviintä, joista valituksi tuli Burmesterin Port Vintage 2007, hyvä portti ja oiva kaveri juustolautaselle.

2016-08-27 17-41 IMG_1168.JPG

Lopuksi vielä jälkkäri eli valkosuklaata, suolaheinää ja tattaria. Pohjalla oli paksu herkullinen valkosuklaamousse, sen päällä rapeaksi puffattua tattaria ja vielä vahvasti suolaheinältä maistuvaa granitaa, mukana myös paahdettua valkosuklaata. Hienot maut, jotka toimivat upeasti yhteen! Viintä tälle herkulle ei olisi kaivanutkaan, mutta Marie Kattalin (2012) maistui toki.

2016-08-27 17-59 IMG_1174.JPG

Ruokien jälkeen tarvitsin vielä meditatiivisen hetke tuplaespresson ja Nardinin mainion Grappa Riservan seurassa.

Taas erittäin hyvät ruoat: laadukasta ja erinomaisen maukasta, ja omaperäisiäkin maku- ja raaka-aineyhdistelmiä. Viinilista oli mielenkiintoinen ja ainakin omaan makuuni sopivan kattavakin, ja viineistä osattiin myös kertoa hyvin ja antaa toimivia suosituksia. Muutenkin salipalvelu oli ystävällistä, osaavaa ja huomaavaista. Kaikkiaan siis erinomainen kokemus.

(Käyty: 27.8.2016)