Mikä ihmeen biiffi Pähkinänsärkijällä ja Hiirikuninkaalla on - jopa niinkin rankka, että pitää taistella kuolemaan asti? Onko Kunkku yksinkertaisesti vain paha ja Pähkis hyvä, ja kyse on satujen perustematiikasta eli hyvän ja pahan taistelusta? Eipä taida olla... Tšaikovskin Pähkinänsärkijä (1892) on monissa balettitaloissa kassamagneetti, joka joulun seutuun vetää täysiä saleja vuodesta toiseen. Olen nähnyt siitä … Jatka artikkeliin Pähkinänsärkijän taustatarinasta
Kansallisbaletin ja Javier Torresin uusi Giselle on ihan kelpo virvoitus vanhalle romanttiselle baletille ja mainio kontrasti periperinteisiin sovituksiin kuten Wienissä vastikään näkemääni tai Kansallisbaletin repertoaarin aiempaan. Gisellen perusversion tarina tuli käytyä läpi tuossa Wienin esityksestä kertovassa jutussa. Torres on tuonut tarinan keskiajan Saksan seudun viininkorjuusta 1950-luvun eteläitalialaiseen kaupunkiin, jossa vietetään kirsikkajuhlaa. Giselle ja Ilario (vrt. … Jatka artikkeliin Torresin Giselle (puoliksi) uudistettuna
Atte Kilpisen Kohtauksia punaisesta jumalasta (2024) teki viime vuonna vaikutuksen, niinpä hänen uusi Kreutzersonaattinsa herätti kovasti odotuksia. Teos on JoJo - Oulun tanssin keskuksen tuotantoa ja kantaesitettiin siellä viime kesänä, ja se on kiertänyt ainakin Tampereella, Turussa ja Lappeenrannassa. Itse koin sen reilu kuukausi sitten Helsingin Tanssin talossa (joo, näiden tekstieni kirjoittamista vaivaa taas hitaus...) … Jatka artikkeliin Atte Kilpisen Kreutzersonaatti
Vasta reilu kuukausi sitten kävin ensimmäisen kerran Wienin valtionoopperan baletissa ja näin siellä hyvin perinteisen Gisellen. Se on vanha baletti mutta elää ja voi hyvin: Wienin lisäksi tällä kaudella sitä esitetään eri versioina monissa eurooppalaisissa taloissa; omalla tutkaruudullani ainakin oma kansallisbalettimme sekä Royal Ballet Lontoossa. Vaikka klassinen (tai romanttinen) baletti perinteisessä muodossaan ei sinänsä kovin … Jatka artikkeliin Wienin perinteinen Giselle
John Neumeierin Pieni merenneito (2005) Hans Christian Andersenin sadun (1837) pohjalta oli Hamburger Ballet-Tagen avajaisteos, ja se esitettiin muutamankin kerran, joten ehdin nähdä sen, vaikka tulin Hampuriin kesken festivaalin. Andersenin sadussa ihmisten ilmoille kaipaava pieni merenneito pelastaa hukkuvan prinssin ja ihastuu tähän nuoreen kauniiseen mieheen. Saadakseen jalat ja päästäkseen prinssin maailmaan hän hankkii noidalta taikajuoman, … Jatka artikkeliin John Neumeier: Pieni merenneito
Vatslav Nižinski näyttää aina kiehtoneen John Neumeieria, Hampurin baletin perustajaa ja pitkäaikaista johtajaa - jo koulupoikana Milwaukeessa kirjastosta löytyi Nižinski-aiheinen kirja, jonka hän kertoo ahmineensa innokkaasti. Hän on koko uransa ajan tutkinut Nižinskin elämää ja taidetta ja kerännyt valtavan historiallisen aineiston, joka on nyt osa hänen nimeään kantavaa säätiötä. Vuonna 2000, 50 vuotta Nižinskin kuoleman … Jatka artikkeliin John Neumeier: Nijinsky
John Neumeierin Kuolema Venetsiassa teki Kansallisbaletissa lähtemättömän vaikutuksen, joten oli pakko tarttua mahdollisuuteen nähdä se syntysijoillaan Hampurin baletissa. Menossa oleva Hamburger Ballet-Tage -festivaali on järjestysnumeroltaan on jo 50. - itse tosin mukana vasta 4. kertaa. Vuonna 2003 kantaesitetty Kuolema Venetsiassa on ollut ryhmän ohjelmistossa ilmeisen paljon: osajakolipareen mukaan nyt oli kyseessä jo 98. esitys. Kirjoittelin … Jatka artikkeliin Kuolema Venetsiassa (Hampurissa)
Kuopio tanssii ja soin perinteinen gaala pidettiin ei-perinteisesti jäähallissa. Myös juontaja oli mielenkiintoinen kokeilu: gaalassa aiemmin tanssijanakin esiintynyt Dennis Nylund Putous-hahmossaan "Folke Rundqvist" kaksikielisinemielisine juttuineen. Ohjelma eli esitykset olivat kuitenkin perinteiseen tapaan taattua laatua. Gaalan aloitti espanjalainen Compañía de Danza Española y Flamenco EFAD & Antonio Campos teoksella Alhama. Sen historiallinen konteksti on reconquista, 1400-luvulle … Jatka artikkeliin Kuopion gaalassa laatua ja uusia juttuja
Royal Balletin Balanchine-ilta Three Signature Works koostui kolmesta teoksesta ja noudatti omaan makuuni hampurilaismallia: alun Serenade ja lopun Symphony in C ovat kovin klassishenkisiä, sen sijaan keskellä pihvi eli Prodigal Son on hyvinkin kiinnostavaa liikettä. George Balanchine syntyi 1904 Pietarissa ja opiskeli Venäjällä ja Neuvostoliitossa, kunnes koki parhaaksi siirtyä tanssimaan Eurooppaan ja liittyi 1924 Sergei … Jatka artikkeliin Tuhlaajapoika ja muuta Balanchinea
(Jälkijättöisesti julkaistu teksti, joka loppuvuodesta jäi kesken...) Thomas Mannin novelli Kuolema Venetsiassa (1912) on paitsi hänen keskeistä tuotantoaan myös innoittanut monia muita, mm. Visconti ohjasi elokuvan (1971), Britten sävelsi oopperan (1973) ja Neumeier teki baletin (2003). Transformaatiot taidelajista toiseen ovat kiinnostavia: mitä lähtöteoksesta päätyy mukaan, mitä jätetään sivuun; mitä korostetaan, mitä häivytetään ja miten asioita … Jatka artikkeliin Neumeier: Kuolema Venetsiassa
Näin Jorma Elon Kesäyön unelman Suomen ensi-illan keväällä 2015 eli noin 9,5 vuotta sitten, ja nyt uudelleen, esityksen järjestysnumerolla 23. Encore-tietokannan mukaan tuotanto on saanut tässä välissä vain yhden esityskauden syksyllä 2017 ja paljolti alkuperäisin solistein. Nyt sen sijaan oli tapahtunut jonkinlaista sukupolvenvaihdosta. Kirjoittelin pidemmän jaarituksen silloin aiemmin (löytyy täältä) joten nyt vain lyhyempi päivitys … Jatka artikkeliin Elon Kesäyön unelma, uudelleen
Ghost light (suomeksi "kummitusvalo" kuulostaa vähän oudolta) viittaa perinteeseen, jossa teatterin lavalle jätetään yksi valo palamaan yöksi tai ylipäätään, kun lava ei ole käytössä. Käytännölle on turvallisuussyitä: näin ei ehkä putoa pimeässä orkesterimonttuun ja valojen hallintalaitteetkin löytyvät helpommin. Nimensä se on saanut teatteriin liittyvästä taikauskosta: se on valaissut kummitusten öisin näyttämöllä pitämiä esityksiä tai vaihtoehtoisesti … Jatka artikkeliin Ghost Light – baletti pandemian alhosta
Nuori sotilas (Louis Musin) pakenee henkensä hädässä yli etunäyttämön - kasvoillaan ja vartalossaan pelko ja kauhu; hän romahtaa istumaan näyttämön reunaan. Sitten taputetaan kapellimestari sisään, orkesteri ja kuoro istuutuu, salin valot sammuvat. Nuori miesparka hengittelee siinä reunalla edelleen. (Ilmeisesti tätä teosta ei siis voi katsoa pelkkänä kehon ja liikkeen estetiikkana, vaan narratiivi haastaa mukaansa.) John … Jatka artikkeliin Dona Nobis Pacem – mutta miten ja millainen?
Toista kertaa Hamburger Ballet-Tageilla, ja heti piti tarttua mahdollisuuteen nähdä uudelleen hieno Die Glasmenagerie, John Neumeierin tanssiteos vuodelta 2019 Tennessee Williamsin Lasinen eläintarha -näytelmän (1944) pohjalta. Näytelmä oli Williamsin läpimurtoteos, joka merkitsi hänelle muutosta ("terminated one part of my life and began another"). Williams on luonnehtinut teoksiaan "emotionaalisesti autobiografisiksi". Lasisessa eläintarhassa on paljon myös sisällöllistä … Jatka artikkeliin Lasinen eläintarha puhuttelevana tanssiteoksena
Tanskalainen Kammerballetten on vuonna 2018 perustettu ryhmä, jonka taustalla on Trio Vitrivi (Alexander McKenzie (piano), Niklas Walentin (viulu) ja Jacob la Cour (sello)). Se tilaa ja esittää uusia lyhyitä teoksia eri koreografeilta - taiteellisen johtajan McKenzien mukaan pyrkimyksenä uusi teos jokaiseen esityskokonaisuuteen. Hän puhuu nykybaletista (contemporary ballet) - termit eivät liene täsmällisiä ja vielä vähemmän … Jatka artikkeliin Kammerballetten ihastutti
Erinomaisuutta 