Kuvassa: Michal Krčmář, Hanako Matsune. Kuva: Sakari Viika.

Perin perinteinen Giselle

Katsoessani Kansallisbaletin uutta Giselleä oivalsin, että se taisi olla eka kerta, kun näin kokonaisena ihan näin vanhanaikaisen Gisellen livenä - aiemmin on tullut nähtyä ainakin Eifman Balletin Punainen Giselle ja Dada Masilon Giselle, ja joku elokuvateatterilevitys varmaan myös, muttei livenä ihan perusklassista versiota. Tämä oli juurikin sellainen: Corralli-Perrot-Petipan koreografia Cynthia Harveyn toteutuksena. Museaalibaletteja nykyisin vähän … Jatka artikkeliin Perin perinteinen Giselle

Kalevalanmaa – Suomen kuva ja varjo

Kenneth Greven ja Suomen rakkauslapsi, Kansallisbaletin Suomi 100 -suursatsaus Kalevalanmaa sai eilen kantaesityksensä. Sen julkistus reilu vuosi sitten herätti hiukan huolta: "Tarina ammentaa häpeilemättä tämän maan historian ja kulttuurin merkkipaaluista ja yhdistää rohkeasti eri taidemuotoja keskenään. Lopputuloksena on leikkisä, hullu ja koskettava teos, joka voi syntyä vain ulkopuolisen silmin.” Olisiko siis tarjolla myötähävettävää paatosta, kiusallista … Jatka artikkeliin Kalevalanmaa – Suomen kuva ja varjo

Lappeenrannan balettigaalassa uutta ja vanhaa innostavaa

Lappeenrannassa nähtiin 8. balettigaala - omaan kesäohjelmaani se kuului nyt 4. kerran. Kuten ennenkin, Juhani Teräsvuoren rakentama gaala oli erinomainen yhdistelmä klassista ja nykytanssia - laadukasta ja perin nautittavaa. Gaalan juonsi tuttuun kuivakkaan pirteään tapaansa teatterinjohtaja Timo Sokura. Kirjailen tähän jokusen sanan gaalan kahdeksasta esityksestä, ensin vähän klassisemmat, joista kykyny vaikuttua on vähän rajallisempi, ja … Jatka artikkeliin Lappeenrannan balettigaalassa uutta ja vanhaa innostavaa

Kuopion gaala 2017

Kuopio tanssii ja soi on järjestetty jo 48 kertaa - itseltäni meni ohi ensimmäiset 35 mutta viimeiset 13 olen tiiviisti istuskellut katsomossa. Gaalaa ei ole ihan aina ollut, mutta viime vuosina onneksi on tarjoten monipuolisen kattauksen tanssin genreistä. Näin tänäkin vuonna, taiteellisen johtajan Jorma Uotisen juontamana tietenkin. ”Pakolliseksi” klassiseksi numeroksi oli valittu pas de deux … Jatka artikkeliin Kuopion gaala 2017

Schönheitsabend

Kiasman ARS17-ohjelmistossa nähty Florentina Holzingerin ja Vincent Riebeekin Schönheitsabend lupasi ennnakkotiedoissa "valtasuhteita, sukupuolirooleja, väkivaltaa, seksiä ja hulluutta, ekstaasia ja epäsiveellistä erotiikkaa". Mitäpä sitä ihminen muuta kaipaa? Klikkijournalismihenkinen luonnehdinta herätti hilpeyttä, mutta jossainpäin maailmaa teos lienee herättänyt hämmennystä, jopa pahennusta. Mitään kovin uutta tai ihmeellistä en osannut siitä löytää, mutta toki ihan toimivan yhdistelmän mielenkiintoista sukupuoliroolien käsittelyä … Jatka artikkeliin Schönheitsabend

Kuuselan Seitsemän veljestä (taas!)

Marjo Kuuselan koreografioima Seitsemän veljestä Kansallisbaletissa teki muutama vuosi sitten vaikutuksen - silloin kävin katsomassa ensi-illan ja vielä toisenkin illan. Niinpä se piti toki nähdä vielä uudelleen, kun se  tuli kevään ohjelmistoon repriisinä - nyt oli kyseessä jo tämän produktion 10. esitys. Samalla oli hauska lukea silloista tekstiäni - blogini oli vasta muutaman kuukauden ikäinen vauveli ja haki vielä … Jatka artikkeliin Kuuselan Seitsemän veljestä (taas!)

Modiglianin elämäntanssi ja teot

Nyt on viikon sisään kertynyt peräti kolme biografista nykybalettia: Tšaikovski, Rodin ja Modigliani - vieläpä suurin piirtein aikalaisia keskenään. Joskus joulun alla hoksasin, että melkein vierekkäisissä mökeissä on yhtäaikaa samaa teemaa: Ateneumissa harvinainen Modigliani-näyttely ja Eesti Rahvusballettissa Toomas Edurin baletti Modigliani - neetud kunstnik, jossa Tauno Aintsin vartavastinen musiikki. Nämähän piti koplata. Modiglianin vain 35 vuoden … Jatka artikkeliin Modiglianin elämäntanssi ja teot

Boris Eifman: Rodin. Kuva: Souheil Michael Khoury/Eifman Ballet

EIfman & Rodin: suuren kauneuden äärellä

Pietarilaisen Eifman Balletin Kansallisbaletin-vierailun eka teos oli elämäkerrallinen Tchaikovsky. PRO et CONTRA (2016) ja samankaltaista henkeä oli myös toisessa Boris Eifmanin teoksessa Rodin (2011), jonka päähahmona on kuvanveistäjä Auguste Rodin (1840-1817). Rodinin (Oleg Gabyšev) lisäksi soolorooleja olivat Camille Claudel (Ljubov Andrejeva) ja Rose Beuret (Natalja Povoroznjuk) - teoksen näkökulmana olikin Rodinin tunnesuhteet näihin naisiin. Claudel oli … Jatka artikkeliin EIfman & Rodin: suuren kauneuden äärellä

Tšaikovski toisintoineen. Kuva: Eifman Ballet/Jevgeni Matvejev.

Tšaikovskin loistava osittaisvalotus

Eifman Ballet Pietarista vieraili Kansallisbaletissa kahdella Boris Eifmanin teoksella, joista Tchaikovsky. PRO et CONTRA pyrkinee olemaan kevyesti biografinen koostuen tarinan tasolla kurkistuksista Pjotr Tšaikovskin elämään. Kunnioitettava tavoite, ja ymmärrettävä: Tšaikovskilla on varmasti ollut merkittävä vaikutus moneen koreografiin. Samalla kuitenkin erittäin haasteellinen tehtävä, kun ottaa huomioon nyky-Venäjän ihmisoikeustilanteen. Olen aiemmin nähnyt Eifmanin ryhmältä muutaman teoksen (Onegin, Punainen … Jatka artikkeliin Tšaikovskin loistava osittaisvalotus

Liisa Ihmemaassa – viehkon retroa Eloa

Jorma Elon uutukainen Liisa Ihmemaassa sai kantaesityksensä Kansallisbaletissa eilen. Nimi viittaa Lewis Carrollin kirjaan Alice’s Adventures in Wonderland (1865), josta siinä paljolti onkin lainaa, mutta hahmoja myös kirjan ”jatko-osasta” Through the Looking-Glass (1871). Lisäksi Elo lienee itse sepittänyt kokonaan uuden kehystarinan: alussa Liisa nähdään osana ydinperhettä (isä, äiti, veli), isä kuolee saattaessaan Liisaa portaita ylös … Jatka artikkeliin Liisa Ihmemaassa – viehkon retroa Eloa

CircOpera huimasi ja hurmasi

Kansallisooppera jatkaa erittäin onnistuneesti diversifioitumistaan ja uusiutumistaan Jere Erkkilän ohjaamalla huikean hienolla CircOperalla, jossa yhdistyy ooppera (solistit, kuoro, orkesteri), baletti ja nykysirkus pääasiassa erittäinkin saumattomasti ja synergeettisesti. Tanssikoreografiat ovat Ville Valkosen ja sirkuskoreografiat Sanna Silvennoisen; visuaalisesta suunnittelusta vastaa Mark Väisänen. Esitys on episodimainen perinteisen sirkuksen tapaan: ennen ja jälkeen väliaikaa on kymmenkunta erillistä biisiä. On myös … Jatka artikkeliin CircOpera huimasi ja hurmasi

Romeo ja Julia uudemmin ja vähän arkisemmin

Suuria klassikkotarinoita on aina tarpeen kerrata uusin näkökulmin, ja Shakespearea erityisesti nyt, kun bardin kuolemesta tuli keväällä kuluneeksi pyöreät 400 vuotta. Romeon ja Julian vahva ja tunneintensiivinen tarina yhdessä Prokofjevin upean musiikin kera on innostanut tanssin tekijöitä: äkkiseltään tuli meieleeni ainakin kuusi viime vuosina näkemääni eri versiota. Kansallisbaletissa vastikään kantaesitetty Natália Horečnán uusi näkemys on … Jatka artikkeliin Romeo ja Julia uudemmin ja vähän arkisemmin

Lappeenrannan balettigaala uusissa puitteissa

Lappeenrannan 7. balettigaala (itselläni tosin vasta 3.) oli nyt ensi kertaa vastikään avatussa uudessa kaupunginteatterissa, joka on mielenkiintoisesti osa kauppakeskusta: käynti on kauppakeskuksen läpi ja väliajalla voi ihastella sen kaupallisia näkymiä. Hauska ajatus - ettei teatterin tarvise olla mikään erillinen juhlallinen Thalian temppeli vaan se voi olla osa arkea, vaikkakin ylemmissä kerroksissa. Mutta asiaan. Gaalan aloitti Dortmundin baletin … Jatka artikkeliin Lappeenrannan balettigaala uusissa puitteissa

Valtavan kaunis Tuhkimo Biarritzista

Ranskan Biarritzissa majaansa pitävä Thierry Malandainin johtama parinkymmenen tanssijan ryhmä tukeutuu vahvasti klassiseen tekniikkaan, mutta ponnistaa siitä hyvinkin virkeään ilmaisuun. Kuopioon he toivat Malandainin tuoreen näkemyksen Tuhkimosta (2013) Sergei Prokofjevin musiikkiin. Tuhkimon tarina on vanha ja tuttu, ja Malandain kertoo pysyneensä pääosin uskollisena Prokofjevin käyttämälle Volkovin libretolle paitsi, että Tuhkimon äiti ja haltijatar on fuusioitu … Jatka artikkeliin Valtavan kaunis Tuhkimo Biarritzista

Kuopion tanssigaalassa hillittyä ja hillitöntä

Jo 47:ttä kertaa järjestetyn Kuopio tanssii ja soi -festivaalin perinteisen gaalan ohjelmassa oli hiukan klassista balettia mutta ilahduttavasti paljon enemmän nykytanssia. Juontajna karismaattisen persoonalliseen tapaansa festivaalin taiteellinen johtaja Jorma Uotinen. "Pakollisia" klassisia osuuksia oli vain kaksi, mutta kiistatta huippua: periklassiset pas de deux't Bajadeerin (Makarova-Petipa) 1. näytöksestä ja Oneginin (Cranko) 3. näytöksestä, tanssijoina Suomen kansallisbaletin tähtitanssijat … Jatka artikkeliin Kuopion tanssigaalassa hillittyä ja hillitöntä