Kategoria: Esitykset

FORBIDDEN kysyy, miksi naisen halu on niin pelottava

Jätä kommentti

Intialaisen kathak-tanssin virtuoosi Aditi Mangaldas toi Kuopion tanssiviikolle vaikuttavan sooloteoksensa FORBIDDEN. Mangaldas on yli kuusikymppinen ja kertoo tanssineensa jo 55 vuotta. Kathak on tuhansia vuosia vanha klassinen intialainen ei-uskonnollinen tanssiperinne, johon Mangaldas on tuonut nykyaikaisempia piirteitä. Hän kuvaa tätä kauniisti: kathak on siemen, jota hän kastelee nykyelementeillä - näin kasvaa puu, jonka juuret ovat kathakissa. … Jatka artikkeliin FORBIDDEN kysyy, miksi naisen halu on niin pelottava

Soul Chainin monotoninen toisteisuus luo lumoa

Jätä kommentti

Saksan Rheinland-Pfalzin valtionteatterin nykytanssiryhmä tanzmainz toi tanssiviikolle Sharon Eyalin teoksen Soul Chain (2017). Alussa ihonmyötäisiin ja -värisiin vaatteisiin puetut tanssijat kävelevät pitkään näyttämön yli ylväästi jäykin vartaloin korkeissa koroissaan. Paitsi etteihän heillä mitään kenkiä ole, vaan kävelevät päkiöillään (tai puolivarpaillaan)! Kävelytapa jatkuu ja toistuu teoksessa usein ja pitkään, mikä jo itsessään kertoo teoksen fyysisestä vaativuudesta. … Jatka artikkeliin Soul Chainin monotoninen toisteisuus luo lumoa

Peeping Tom kauhistuttaa – mutta onko se tanssia?

Jätä kommentti

Belgialaisen Peeping Tom -ryhmän Diptych: The missing door and The lost room (2020) tuntui aluksi vähän yllättävältä valinnalta Kuopio tanssii ja soin ohjelmistoon: kyseessä on toki tunnettu tanssiteatteriryhmä, mutta kaksoisteos vaikutti kovin vähän tanssilliselta. Niinpä ensivaikutelman pohjalta totesin, että tästä ei tule blogijuttua. Kuitenkin se nyt, jokusia päiviä myöhemmin, edelleen elää mielessä vaivauksena, joka lienee … Jatka artikkeliin Peeping Tom kauhistuttaa – mutta onko se tanssia?

Kohtauksia punaisesta jumalasta ja muusta

Jätä kommentti

RSO:n kamarimusiikkifestivaalin Luonnon neljä elementtiä avajaiskonsertissa oli mielenkiintoinen monitaiteinen teos - alaotsikon nukaan "draamallinen dialogi-tanssiteos" - joka on syynä tähän blogijuttuun. "Pelkistä" klassisen musiikin konserteista kun ei ainakaan vielä taitoni riitä kirjoittelemaan, vaikka niissä noviisina jonkin verran käynkin. Ensin kuultiin teoksia maasta, vedestä, ilmasta ja tulesta erilaisin kokoonpanoin. Jean-Féry Rebelin Les Elémensin (1737) soitti kolmisenkymmentä … Jatka artikkeliin Kohtauksia punaisesta jumalasta ja muusta

Cock

Jätä kommentti

Teatteri Jurkka toi Suomeen Mike Bartlettin verrattain tuoreen vuonna 2009 kantaesitetyn näytelmän Cock. West Endissä suosittujen esitysten  nimekkäimpiä pääosanäyttelijöitä ovat olleet Ben Whishaw, Andrew Scott (tosin ei aikanaan vielä niin nimekäs) ja Jonathan Bailey - homomiehet näyttelemässä homorooleja ei varmasti ainakaan vähennä autenttisuuden tuntua (vaikkei sitä takaakaan eikä toisaalta ole sen edellytys). Cock - jonka … Jatka artikkeliin Cock

Kuvassa Anna-Victoria Eriksson, Miiko Toiviainen ja Otto Rokka. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Turun Cabaret, uudestaan

Jätä kommentti

Näin Turun kaupunginteatterin Cabaret-musikaalin syyskuussa 2020, vain viikkoja ensi-illan jälkeen ja vielä uudelleen Tampereen teatterikesässä 2021. Kirjoittelinkin siitä paatoksellisesti ja intouduin höpöttelemään Isherwoodin taustatarinastakin . Viime syksynä, kun musikaali tuli takaisin ohjelmistoon, pohdin, pitäisikö se nähdä vielä uudelleen, mutten saanut aikaiseksi ennen kuin viimeisiä näytöksiä jo vietiin helmikuussa. Yleensä en kirjoita samasta produktiosta moneen kertaan, … Jatka artikkeliin Turun Cabaret, uudestaan

Intensiivinen Veren häät

Jätä kommentti

Helsinki Dance Companyn ja Compañía Kaari & Roni Martinin Veren häät ammentaa paitsi Federico García Lorcan samannimisestä tragedianäytelmästä (1932) myös hänen muusta tuotannostaan ja elämästään sekä surrealistista taidetta tehneiden Lorcan, Dalín ja Buñuelin ajasta juuri ennen Espanjan sisällissotaa. Lorcan näytelmässä tarinan tasolla vihaa pitävien sukujen vesat ovat menossa keskenään naimisiin, mutta häät päättyvät verisesti. Lorcan … Jatka artikkeliin Intensiivinen Veren häät

Röda rummet

Jätä kommentti

(Vielä viime vuoden puolelta yksi vanha juttu, jonka vasta nyt viimeistelin...) Luin Kaj Korkea-ahon Punainen huone -romaanin (alkup. Röda rummet, 2021) pari vuotta sitten, suomeksi tosin, pian julkaisemisen jälkeen, ja olin silloin jo hilkulla kirjoitella siitä, vaikka erittäin harvoin bloggaan kirjoista. Kun Lillan toi sen lavalle vieläpä erityisen kiinnostavin tekijöin, se piti päästä kokemaan. Jopa … Jatka artikkeliin Röda rummet

Suo tihkua vihreä tammi ja Touch of Gravity

Jätä kommentti

(Julkaisen muutaman jutun kuukausia sitten näkemistäni esityksistä, joista tekstit jäivät tuolloin kiireessä (tms.) viimeistelemättä...) Susanna Leinonen Company toi Tanssin taloon kaksi klassikkoteostaan, osin hiukan uusin maustein. Termille "klassikko" tuskin on yleisesti hyväksyttyä määritelmää, mutta itselleni siihen liittyy ainakin kiinnostavuus ja antoisuus, jotka jatkuvat liudentumatta kerrasta toiseen - toisin sanoen: teos kestää useita kokemiskertoja. Illan avasi … Jatka artikkeliin Suo tihkua vihreä tammi ja Touch of Gravity

Saarisen runsas ja lumoava Transit

Jätä kommentti

Näin Tero Saarisen Transit-teoksen ensimmäistä kertaa syksyllä 2021, Suomen ensiesityskauden toisena iltana. Tai oikeastaan en nähnyt - silloisten pandemiarajoitusten vuoksi paikkaa ei katsomossa voinut itse valita, niinpä minut ohjattiin salissa johonkin piippuhyllylle, eikä ollut kiikareita matkassa. Niinpä riensin lipun ostoon heti, kun Transit tuli nyt uudelleen Helsinkiin ja sainkin paikan eturivistä, josta mieluiten tanssia katson. … Jatka artikkeliin Saarisen runsas ja lumoava Transit

Ghost Light – baletti pandemian alhosta

Jätä kommentti

Ghost light (suomeksi "kummitusvalo" kuulostaa vähän oudolta) viittaa perinteeseen, jossa teatterin lavalle jätetään yksi valo palamaan yöksi tai ylipäätään, kun lava ei ole käytössä. Käytännölle on turvallisuussyitä: näin ei ehkä putoa pimeässä orkesterimonttuun ja valojen hallintalaitteetkin löytyvät helpommin. Nimensä se on saanut teatteriin liittyvästä taikauskosta: se on valaissut kummitusten öisin näyttämöllä pitämiä esityksiä tai vaihtoehtoisesti … Jatka artikkeliin Ghost Light – baletti pandemian alhosta

Dona Nobis Pacem – mutta miten ja millainen?

Jätä kommentti

Nuori sotilas (Louis Musin) pakenee henkensä hädässä yli etunäyttämön - kasvoillaan ja vartalossaan pelko ja kauhu; hän romahtaa istumaan näyttämön reunaan. Sitten taputetaan kapellimestari sisään, orkesteri ja kuoro istuutuu, salin valot sammuvat. Nuori miesparka hengittelee siinä reunalla edelleen. (Ilmeisesti tätä teosta ei siis voi katsoa pelkkänä kehon ja liikkeen estetiikkana, vaan narratiivi haastaa mukaansa.) John … Jatka artikkeliin Dona Nobis Pacem – mutta miten ja millainen?

John Neumeier: Die Glasmenagerie. Kuvassa Alina Cojocaru. Kuva: Kiran West.

Lasinen eläintarha puhuttelevana tanssiteoksena

Jätä kommentti

Toista kertaa Hamburger Ballet-Tageilla, ja heti piti tarttua mahdollisuuteen nähdä uudelleen hieno Die Glasmenagerie, John Neumeierin tanssiteos vuodelta 2019 Tennessee Williamsin Lasinen eläintarha -näytelmän (1944) pohjalta. Näytelmä oli Williamsin läpimurtoteos, joka merkitsi hänelle muutosta ("terminated one part of my life and began another"). Williams on luonnehtinut teoksiaan "emotionaalisesti autobiografisiksi". Lasisessa eläintarhassa on paljon myös sisällöllistä … Jatka artikkeliin Lasinen eläintarha puhuttelevana tanssiteoksena

HDC:n erityinen runsaudensarvi

Jätä kommentti

HDC, Helsinki Dance Company, aiemmin Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmä, viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlaansa. Perinteisen retrogaalan sijaan HDC tilasi juhlateoksen Special Night Anton Lachkylta, joka 15 vuotta sitten teki ryhmälle teoksen Softandhard .(Omat muistiinpanoni kertovat vain, että näin sen joulukuussa 2008, mutta silloin en vielä ymmärtänyt kirjoitella muistiin esityksistä mitään muuta). Koin Special NIghtin kantaesityksen nyt maaliskuussa, … Jatka artikkeliin HDC:n erityinen runsaudensarvi

Kammerballetten ihastutti

Jätä kommentti

Tanskalainen Kammerballetten on vuonna 2018 perustettu ryhmä, jonka taustalla on Trio Vitrivi (Alexander McKenzie (piano), Niklas Walentin (viulu) ja Jacob la Cour (sello)). Se tilaa ja esittää uusia lyhyitä teoksia eri koreografeilta - taiteellisen johtajan McKenzien mukaan pyrkimyksenä uusi teos jokaiseen esityskokonaisuuteen. Hän puhuu nykybaletista (contemporary ballet) - termit eivät liene täsmällisiä ja vielä vähemmän … Jatka artikkeliin Kammerballetten ihastutti