Avainsana: Tampere

Peltienkelit: queer-historiaa kävellen

Jätä kommentti

Taannoisesta Teatterikesästä vielä yksi juttu: Tampereen teatterin Peltienkelit, kolme tuntia ja kolme kilometriä promenaditeatteria Tampereen queer-historiasta. Esitys starttaa Eteläpuistosta, Tampereen perinteiseltä cruising-alueelta. "Cruising" viittaa käytännön pyrkimyksiin solmia eroottispainotteisia sosiaalisia suhteita, vaikka lyhytkestoisiakin. Etenkin ennen internet-aikaa tämä ulkoilma-aktiviteetti kuuluu olleen suosittua sekä "puskissa" että puistojen julkisissa poistokäymälöissä, Tampereella peltienkeiksi ja vihreiksi enkeleiksi kutsutuissa rakennelmissa; Helsingin queer-historiassa … Jatka artikkeliin Peltienkelit: queer-historiaa kävellen

Fyysinen Rikos ja rangaistus

Jätä kommentti

Dostojevskin RIkos ja rangaistus (1866). On perin hupsua tunnustaa epä-älyllisyytensä tämäkin puoli, mutta venäläisklassikot eivät ole oikein koskaan onnistuneet innostamaan, joten niiden teatteriversioitakaan en ole siinä määrin bongaillut kuin vaikkapa Shakespearea. Niinpä tämä Q-teatterin kehuttu tulkintakin oli mennyt ohi, mutta osui onneksi haaviin Teatterikesässä. Dostojevskilla on paljon henkilöitä ja yksityiskohtaisia sivujuonia, mutta päätarina lienee jotakuinkin … Jatka artikkeliin Fyysinen Rikos ja rangaistus

Fasismin noususta ja sen vastustamisesta kaunistelematta

Jätä kommentti

Murhataan yksi fasisti vuodessa - sellainen, joka on vain katsonut naisten surmaamista sivusta. Siinä suvun perinne jo 73 vuoden ajan. Perinteen taustalla on todellinen historiallinen portugalilainen henkilö: työläisten etuja Salazarin diktatuurin aikana puolustanut Catarina Eufémia, jonka santarmi surmasi 19.5.1954 ja josta tuli Portugalin antifasistisen liikkeen esikuva. Tampereen teatterikesän ulkomaisen vierailuteoksen Catarina and the Beauty of … Jatka artikkeliin Fasismin noususta ja sen vastustamisesta kaunistelematta

Tipping point: taitoa ja ylevöitystä

Jätä kommentti

Teatterikesän pääohjelmistossa on usein ollut esityksen verran laadukasta nykysirkusta - tänä vuonna tuon paikan täytti mainiosti ruotsalainen Cirkus Cirkör teoksellaan Tipping Point - Balancing in a Time of Change. Esityksen alkupuolen visuaalista ilmettä hallitsee himmelin oloinen putkihäkkyrä, joka on välillä maassa ja välillä roikkuu ilmassa - sen sisällä ja päällä keikutaan vaarallisen oloisesti. Vähän ehkä … Jatka artikkeliin Tipping point: taitoa ja ylevöitystä

Keuhkot ja ilmasto lämpimämpinä

Jätä kommentti

Teatterikesässä nähtiin Perttu Leinosen ohjaama Jyväskylän kaupunginteatterin tuotanto näytelmästä Keuhkot, samana Juha Jokelan suomennoksena, joka pyöri Kansallisteatterin Omapohjassa 2015 Jokelan ohjaamana. Pohdiskelin näytelmää Kansallisteatterin tuotannon nähtyäni hiukan enemmälti, niinpä tässä vain muutama kommentti. Macmillan on kirjannut näytelmäänsä tiukat ohjeet, joita noudattava ohjaaja luopuu suuresta osasta normaaleja työkalujaan, niinpä tuotantojen vertailu on rajallista (ja toki sinänsä … Jatka artikkeliin Keuhkot ja ilmasto lämpimämpinä

Dingo-musikaali ylitti odotukset

1 kommentti

"Miitä maailman ääris on mitä Poris ei oo?" kysyy isä nuorelta Pertti Niemiseltä ennen tämän lähtöä merille. No: vapaus, freedom ja liberté! Tampereen teatterikesän Off-ohjelmistoa selatessani osui silmiini Dingo-musikaali. En ole oikein koskaan osannut olla minkään muusikon tai bändin intohimoinen fani, en Dingonkaan, mutta toki yhtye oli tuttu nuoruudestani 1980-luvulla. Taisipa pikkusisko soittaa levyjä kotonakin. … Jatka artikkeliin Dingo-musikaali ylitti odotukset

Hamlet väkevänä musikaalina

Jätä kommentti

Vastikään selittelin, että välttelen klassikoita, mutta Shakespearen Hamlet on tässä sarjassa poikkeus, sen pariin tulee hakeuduttua aina kun mahdollisuus tarjoutuu, niinpä Tampereen työväen teatterin musikaaliproduktio oli tietenkin koettava. TTT:llä on vahva kokemus onnistuneista musikaaleista, joten odotukset olivat korkealla. Musikaali taidelajina yhdistää musiikkia, tanssia, näyttelemistä ja skenografiaa, ja parhaimmillaan nämä kaikki erinomaisina komponentteina muodostavat summaansa suuremman … Jatka artikkeliin Hamlet väkevänä musikaalina

Hieno ja hauska Loopit

Jätä kommentti

Loopit vuodelta 2017 on Tero Saarisen Tanssiteatteri MD:lle tekemä 20-vuotisjuhlateos, joka palasi MD:n ohjelmistoon tänä vuonna (2021). Näin tämän hienon ja hauskan tanssiesityksen striimattuna tammikuussa ja vihdoin myös livenä syyskuussa MD:n kotinäyttämöllä Hällässä Tampereella. Saapuessamme saliin esitys on jo alkanut: katsomoon työntyvällä catwalkilla Oskari Kymäläinen liikkuu paikallaan hitaasti ja varovasti kuin tunnustellen, aistikkain vartalon ja pään … Jatka artikkeliin Hieno ja hauska Loopit

Hulvaton Bouvard ja Pécuchet

Jätä kommentti

"Vähän" jälkijättöisesti julkaisen muutaman kesken jääneen tekstin, tässä eka. Hulvaton. Siinä sana, joka ehkä parhaiten kuvaa Teatteri Takomon esitystä Bouvard ja Pécuchet Hällä-näyttämöllä Tampereen Teatterikesässä. Absurdi voisi olla toinen sana, mutta palaan siihen tuonnempana. Esittelyteksti Teatterikesän sivuilla antoi vain hailakan aavistuksen siitä - niin, hulvattomuudesta - mitä esitys tarjosi, niinpä esitys jäi melkein näkemättä. Onneksi … Jatka artikkeliin Hulvaton Bouvard ja Pécuchet

Kepeä elämäni

Jätä kommentti

Miiko Toiviaisen monologiesityksen Kepeä elämäni olen onnistunut missaamaan jo useamman kerran, mutta nyt Tampereen teatterikesän Telttalabissa vihdoin lykästi. Esityksen kiteytys on muotoiltu Toiviaisen lainaukseen: "Transihmisyydestä on puhuttu viime aikoina mediassa aika paljon, mutta usein vain traagisten ja synkkien kohtaloiden kautta. Mä koen, että muunkinlaisia näkökulmia kaivataan - joten tässä on mun omani.” Esityksen ehdoton vahvuus … Jatka artikkeliin Kepeä elämäni

Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020

Jätä kommentti

Koronavuosi 2020 jää kirjoihin - toivottavasti - kovin poikkeuksellisena monessakin suhteessa, ei vähiten esittävän taiteen kannalta. Ihan alkuvuosi näytti vielä hyvältä, kunnes alkoi tulla tietoa vaarallisesta kulkutaudista ensin tihkuen ja sitten ryminällä. Maaliskuun 11. kävin vielä Kansallisoopperassa katsomassa Don Giovannin ja seuraavana päivänä Tamminiemessä Compañía Kaari & Roni Martinin Uotinen goes Kekkonen -esityksen. Illalla alkoi … Jatka artikkeliin Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020

Lempeän parodinen Poikabändi

Jätä kommentti

Vuonna 85 -musikaalin käsikirjoittajat Heikki Syrjä ja Riku Suokas paneutuivat vaihteeksi 1990-lukuun, poikabändien kauden alkuhämäriin, tuloksena musikaali ensimmäisestä,  alkuperäisestä ja fiktiivisestä poikabändista Toiboys (Toijalan pojat), jolta nähtävästi Bäkkärit, Nyykkärit ja mitä niitä olikaan ovat sittemmin saaneet vaikutteita... Tarina on sopivan kepoinen: Karin ja Maken äänimainosbusiness on laman myötä kaatunut, ja pitää palata kotikonnuille Toijalaan vastoin … Jatka artikkeliin Lempeän parodinen Poikabändi

Vielä kerran Billy Elliot, ja upeasti

Jätä kommentti

Billy Elliot -elokuva ilmestyi vuonna 2000 ja Lontoon musikaali 2005. Vähän yllättävää onkin, että tämä 1980-luvun brittityöväenluokkaan sijoittuva musikaali löysi tiensä juuri Tampereelle ja juuri Tampereen työväen teatteriin vasta viime syksynä. Se tuntui kuuluvan juuri tälle näyttämölle. Olen kirjoitellut Lontoon-produktiosta kuutisen vuotta sitten ja HKT:n suomenkielisestä nelisen vuotta sitten, ja kun tekstit ovat vielä eetterissä niin … Jatka artikkeliin Vielä kerran Billy Elliot, ja upeasti

Notre Damen kellonsoittaja ekaa kertaa Suomessa

Jätä kommentti

Disney teki Victor Hugon romaanin Notre-Dame de Paris (1831) pohjalta ensin piirretyn musiikkielokuvan Notre Damen kellonsoittaja (1996) ja sitten musikaalin, joka kantaesitettiin Berliinissä 1999 ja uudistettuna versiona 2014 San Diegossa. Nyt tämä Peter Barnellin käsikirjoittama, Stephen Schwartzin sanoittama ja Alan Menken säveltämä musikaali saatiin Suomeen, Georg Malviuksen ohjaamana Tampereen teatterin varsin onnistuneena tuotantona. Hugolla lienee … Jatka artikkeliin Notre Damen kellonsoittaja ekaa kertaa Suomessa

Medeia vaihteeksi lasten näkökulmasta

Jätä kommentti

Theater Baselin Medea-esityksessä Euripideen Medeia-tarinaan on otettu poikkeuksellisesti lasten näkökulma ja samalla tuotu tarina nykyaikaan. Näin se näyttäytyykin varsin erilaiselta. Antiikin Kreikan tarustoissa Medeia oli kuningas Aieteen tytär, velho, joka auttoi Iasonia ja muita argonautteja hankkimaan kultaisen taljan ja lähti lopulta itsekin Iasonin kelkkaan. Medeian ja Iasonin myöhemmistä vaiheista on erilaisia versioita. Euripideen näytelmässä (vuodelta … Jatka artikkeliin Medeia vaihteeksi lasten näkökulmasta