Avainsana: Tampereen teatterikesä

Peltienkelit: queer-historiaa kävellen

Jätä kommentti

Taannoisesta Teatterikesästä vielä yksi juttu: Tampereen teatterin Peltienkelit, kolme tuntia ja kolme kilometriä promenaditeatteria Tampereen queer-historiasta. Esitys starttaa Eteläpuistosta, Tampereen perinteiseltä cruising-alueelta. "Cruising" viittaa käytännön pyrkimyksiin solmia eroottispainotteisia sosiaalisia suhteita, vaikka lyhytkestoisiakin. Etenkin ennen internet-aikaa tämä ulkoilma-aktiviteetti kuuluu olleen suosittua sekä "puskissa" että puistojen julkisissa poistokäymälöissä, Tampereella peltienkeiksi ja vihreiksi enkeleiksi kutsutuissa rakennelmissa; Helsingin queer-historiassa … Jatka artikkeliin Peltienkelit: queer-historiaa kävellen

Fyysinen Rikos ja rangaistus

Jätä kommentti

Dostojevskin RIkos ja rangaistus (1866). On perin hupsua tunnustaa epä-älyllisyytensä tämäkin puoli, mutta venäläisklassikot eivät ole oikein koskaan onnistuneet innostamaan, joten niiden teatteriversioitakaan en ole siinä määrin bongaillut kuin vaikkapa Shakespearea. Niinpä tämä Q-teatterin kehuttu tulkintakin oli mennyt ohi, mutta osui onneksi haaviin Teatterikesässä. Dostojevskilla on paljon henkilöitä ja yksityiskohtaisia sivujuonia, mutta päätarina lienee jotakuinkin … Jatka artikkeliin Fyysinen Rikos ja rangaistus

Fasismin noususta ja sen vastustamisesta kaunistelematta

Jätä kommentti

Murhataan yksi fasisti vuodessa - sellainen, joka on vain katsonut naisten surmaamista sivusta. Siinä suvun perinne jo 73 vuoden ajan. Perinteen taustalla on todellinen historiallinen portugalilainen henkilö: työläisten etuja Salazarin diktatuurin aikana puolustanut Catarina Eufémia, jonka santarmi surmasi 19.5.1954 ja josta tuli Portugalin antifasistisen liikkeen esikuva. Tampereen teatterikesän ulkomaisen vierailuteoksen Catarina and the Beauty of … Jatka artikkeliin Fasismin noususta ja sen vastustamisesta kaunistelematta

Tipping point: taitoa ja ylevöitystä

Jätä kommentti

Teatterikesän pääohjelmistossa on usein ollut esityksen verran laadukasta nykysirkusta - tänä vuonna tuon paikan täytti mainiosti ruotsalainen Cirkus Cirkör teoksellaan Tipping Point - Balancing in a Time of Change. Esityksen alkupuolen visuaalista ilmettä hallitsee himmelin oloinen putkihäkkyrä, joka on välillä maassa ja välillä roikkuu ilmassa - sen sisällä ja päällä keikutaan vaarallisen oloisesti. Vähän ehkä … Jatka artikkeliin Tipping point: taitoa ja ylevöitystä

Keuhkot ja ilmasto lämpimämpinä

Jätä kommentti

Teatterikesässä nähtiin Perttu Leinosen ohjaama Jyväskylän kaupunginteatterin tuotanto näytelmästä Keuhkot, samana Juha Jokelan suomennoksena, joka pyöri Kansallisteatterin Omapohjassa 2015 Jokelan ohjaamana. Pohdiskelin näytelmää Kansallisteatterin tuotannon nähtyäni hiukan enemmälti, niinpä tässä vain muutama kommentti. Macmillan on kirjannut näytelmäänsä tiukat ohjeet, joita noudattava ohjaaja luopuu suuresta osasta normaaleja työkalujaan, niinpä tuotantojen vertailu on rajallista (ja toki sinänsä … Jatka artikkeliin Keuhkot ja ilmasto lämpimämpinä

Dingo-musikaali ylitti odotukset

1 kommentti

"Miitä maailman ääris on mitä Poris ei oo?" kysyy isä nuorelta Pertti Niemiseltä ennen tämän lähtöä merille. No: vapaus, freedom ja liberté! Tampereen teatterikesän Off-ohjelmistoa selatessani osui silmiini Dingo-musikaali. En ole oikein koskaan osannut olla minkään muusikon tai bändin intohimoinen fani, en Dingonkaan, mutta toki yhtye oli tuttu nuoruudestani 1980-luvulla. Taisipa pikkusisko soittaa levyjä kotonakin. … Jatka artikkeliin Dingo-musikaali ylitti odotukset

Hulvaton Bouvard ja Pécuchet

Jätä kommentti

"Vähän" jälkijättöisesti julkaisen muutaman kesken jääneen tekstin, tässä eka. Hulvaton. Siinä sana, joka ehkä parhaiten kuvaa Teatteri Takomon esitystä Bouvard ja Pécuchet Hällä-näyttämöllä Tampereen Teatterikesässä. Absurdi voisi olla toinen sana, mutta palaan siihen tuonnempana. Esittelyteksti Teatterikesän sivuilla antoi vain hailakan aavistuksen siitä - niin, hulvattomuudesta - mitä esitys tarjosi, niinpä esitys jäi melkein näkemättä. Onneksi … Jatka artikkeliin Hulvaton Bouvard ja Pécuchet

Kepeä elämäni

Jätä kommentti

Miiko Toiviaisen monologiesityksen Kepeä elämäni olen onnistunut missaamaan jo useamman kerran, mutta nyt Tampereen teatterikesän Telttalabissa vihdoin lykästi. Esityksen kiteytys on muotoiltu Toiviaisen lainaukseen: "Transihmisyydestä on puhuttu viime aikoina mediassa aika paljon, mutta usein vain traagisten ja synkkien kohtaloiden kautta. Mä koen, että muunkinlaisia näkökulmia kaivataan - joten tässä on mun omani.” Esityksen ehdoton vahvuus … Jatka artikkeliin Kepeä elämäni

Medeia vaihteeksi lasten näkökulmasta

Jätä kommentti

Theater Baselin Medea-esityksessä Euripideen Medeia-tarinaan on otettu poikkeuksellisesti lasten näkökulma ja samalla tuotu tarina nykyaikaan. Näin se näyttäytyykin varsin erilaiselta. Antiikin Kreikan tarustoissa Medeia oli kuningas Aieteen tytär, velho, joka auttoi Iasonia ja muita argonautteja hankkimaan kultaisen taljan ja lähti lopulta itsekin Iasonin kelkkaan. Medeian ja Iasonin myöhemmistä vaiheista on erilaisia versioita. Euripideen näytelmässä (vuodelta … Jatka artikkeliin Medeia vaihteeksi lasten näkökulmasta

La Reprise järkytti ja puhe siitä hämmentää

Jätä kommentti

Milo Raun konseptoima, ohjaama ja pääosin kirjoittama La Reprise. Histoire(s) du théâtre (I) (2018) oli vaikuttava ja järkyttävä mutta puhe teoksen ympärillä oli enemmänkin hämmentävää. Tämä sveitsiläis-saksalais-belgialainen tuotanto on true crime -henkistä dokumenttiteatteria, joka alaotsikkonsa mukaisesti pohtii myös teatteria ja sen tekemistä, kuten väkivallan käsittelyä. Toisaalta Raulla tuntuu olevan vahva yhteiskunnallinen näkökulma.. Teoksen taustalla on … Jatka artikkeliin La Reprise järkytti ja puhe siitä hämmentää

Harrietin monet totuudet

Jätä kommentti

Milja Sarkolan Ryhmäteatterille kirjoittaman ja ohjaaman Harriet-näytelmän (2019) lähtökohta on mielenkiintoinen: miten voi toimia esitys, jossa sama lyhyt tapahtuma kerrotaan 15 kertaa, aina hiukan erilaisena? Mutta niin se vain toimii - kuin hiukan viallisessa looperissa pyörivä jännitysnäytelmä. Harriet Thesleff (Sarkolan isoisoäiti), Olof Lagus ja Ero Gadolin lähtevät hevosajelulle Karjalan kannaksella 20.4.1918. Vain kaksi heistä palaa … Jatka artikkeliin Harrietin monet totuudet

Kinetic Orchestra: I’m Liquid

Jätä kommentti

Jarkko Mandelinin ja ensemble-ryhmänsä Kinetic Orchestran (josta lavalla Sanni Giordani, Anni Koskinen, Iiro Näkki and Oskari Turpeinen) teos I'm Liquid (2018) on monella tapaa virkistävä nykytanssiesitys - ei vähiten siksi, että koreografi jo käsiohjelmassa kehottaa katsomaan teosta abstraktina eikä tuputa narratiivejä ja tulkintoja. Tanssia sopii siis katsoa ebsoluuttisena liikkeenä eikä arvailla sinne sekaan jemmattuja merkityksiä. … Jatka artikkeliin Kinetic Orchestra: I’m Liquid

Hair – Fifty years after

Jätä kommentti

Hair - Fifty years after, tamperelaisten taideopppilaitosten (Nätyn opiskelijat, TAMK:n musiikkiteatteriopiskelijat ja Tampereen konservatorion tanssiopiskelijat) yhteistyöprojekti, nähtiin Teatterikesässä loppuunmyytynä - kuten se oli ollut varsinaisella esitysjaksollaan alkuvuodestakin. Alaotsikon aikamääre viittaa Hair-produktioon ensimmäisessä Teatterikesässä vuonna 1969. Off-Broadway-kantaesityksensä tämä Gerome Ragnin ja James Radon kirjoittama ja Galt MacDemotin säveltämä "maailman ensimmäinen rock-musikaali" Hair - The American Tribal … Jatka artikkeliin Hair – Fifty years after

Virkeä Paris de Nuit

Jätä kommentti

Viime vuosina Teatterikesässä on useinkin nähty myös suuren lavan nykysirkusesitys - tällä kertaa Tampere-talon suurella näyttämöllä nähtiin unkarilainen Recirquel Company Budapest teoksellaan Paris de Nuit. Esitys koostui melko tyypillisistä sirkusnumeroista: Ilma-akrobatiaa köydellä, trapetsilla, renkaalla ja roikkuvalla kiinalaisella pylväällä; nuorallakävelyä, myös korkokengissä, jonglöörausta renkailla, jne. Musiikista huolehti elävä orkesteri, laulua kuultiin ainakin ranskan ja unkarin kielillä. … Jatka artikkeliin Virkeä Paris de Nuit

Suloisen soljuva Vanhat mestarit

Jätä kommentti

Jos taideteos olisi täydellinen, ihminen ei kestäisi sitä. Niinpä kaikista teoksista pitää löytää virhe. Ja Reger löytää. Tintoretton Valkopartainen mies -maalausta hän on kuitenkin käynyt tarkastelemassa Wienin taidehistoriallisessa museossa jo 36 vuoden ajan joka toinen päivä paitsi maanantaisin. Nyt, poikkeuksellisesti, hän on eilen pyytänyt tuttavansa Azbacherin, joka pitää Regeriä henkisenä isänään, tapaamaan häntä museoon. Ennen tapaamista … Jatka artikkeliin Suloisen soljuva Vanhat mestarit