Ensimmäinen mahtipontinen Shakespeare-lainaus, seminokkela alluusio, on jo otsikossa, joten eiköhän tästäkin postauksesta ”hyvä” tule 😉 Ajatus oli pohtia blogin nimeä ja antaa vanhan bardin kertoa, ettei se nimi niin tärkeä ole – kirjoitan mitä kirjoitan nimestä riippumatta.

Mutta toki blogin nimi jotenkin liittyy siihen, mistä ja mitä kirjoitan.

Itse asiassa blogin nimen piti alun perin olla ”erinomaista” puolisoni ehdotuksen mukaisesti, koska kuulemma jauhan ajoittain ”hyvän” ja ”erinomaisen” erosta etenkin liityen ruokaan ja ravintolakokemuksiin. Se nimeksi olisikin tullut, mutta se oli jo varattu blogin nimenä, joten piti keksiä toinen muoto, ja jälkijättöisesti kehittää sille perustelu.

Mitä erinomaisuus sitten on? Wikipedia, tuo kaiken tiedon ylin auktoriteetti, määrittelee sen näin: ”Excellence is a talent or quality which is unusually good and so surpasses ordinary standards”. Tämä määrittely sopii hyvin blogini tarkoitukseen: pyrin siis kirjoittelemaan asioista ja kokemuksista, joihin olen törmännyt, ja joissa on tuota erityistä erinomaisuutta, tavanomaisen ylittävää ja ohittavaa laatua.

Kokemuksen ei tarvitse olla kokonaan, tyystin ja kertakaikkisesti erinomainen – riittää, että siinä on sopivainen määrä erinomaisuutta, vaikkakin tämä erinomaisuus kököttäisi ypöyksin keskellä keskinkertaisuutta, ja vaikka sen seurana olisi heikkoakin laatua. Goethen suuhun lienee yleensä soviteltu väitettä, että elämä on liian lyhyt huonon viinin juomiseen – ainakin se on liian lyhyt huonoista tai edes pelkästään keskinkertaisista nautintokokemuksista kirjoittamiseen. Niinpä kirjoittelenkin vain sellaisista, joissa henkilökohtaisena ihmisenä koen olleen tuota mt. erinomaisuutta, sopivassa tai vähintäänkin riittävässä määrin. Muut kokemukset jääkööt armollisesti unholaan tai negatiivisemmin orientoituneiden kirjoittajien raadeltaviksi.