Toista kertaa ravintola Pöllöwaarissa, taustalla hyvät kokemukset edellisen kerran pitkästä menusta muutama vuosi sitten.

Pöllöwaari on pienen boutique-hotellin yhteydessä toimiva fine dining -ravintola ja se, joka Jyväskylästä useimmin on ollut 50 parasta ravintolaa -listoilla ja joka ainakin itselleni tulee esimmäisenä mieleen kaupungin ravintolatarjontaa ajatellessa.

Alku aina hanakkaa

Aperitiiviksi otin 3R-nimisen raparperidrinkin, joka tarjottiin hauskasta kaksiosaisesti lasista, jossa alemmassa osasssa oli jäitä ja ylempi oli kuin martini-lasin pesä ilman jalkaa. Juuri samanlaisesta hökötyksestä nautin muutama viikko sitten kaksiosaisen amuse-bouchen lissabonilaisessa ravintolassa – liekö joku muotiastia siis 🙂

Listalta valitsin ”tavalliseen tapaan” pisimmän eli kahdeksan ruokaljin Pöllöwaari-menun.

Amuse oli oikeaoppisesti yhden suupalan annos kukkakaalikreemiä ja omena-perunasalaattia. Maukasta ja sai veden kielelle, kuten amusen kuuluu.

Neljä alkuruokaa on juuri hyvä määrä…

Alkuruoista kuha rillettenä ja kylmäsavustetuna punajuuren ja tillin kera oli ihan hyvä annos: ei saanut sukkia pyörimään jaloissa muttei tuottanut pettymystäkään.

Seuraava kala eli merikrottipastrami ja kampasimpukka-chevice rucolakreemin ja romescon kanssa sen sijaan oli jo varsin mainio kokonaisuus, jossa etenkin kampasimpukka pääsi oikeuksiinsa muiden osien kompatessa hienosti; myös ”outo” Thalassitis-viini Santorinilta täydensi kokonaisuutta hyvin.

Kala-alkuruokien jälkeen tarjottiin ”väli-amusena” nokare parsamoussea salottisipuli-sabayonin kera. Varsin maistuva pikkuyllätys!

Alkuruoat jatkuivat kaniinilla terriinin ja kroketin muodossa mm. paahdetun pistaasin, oliivin ja punajuuren kera. Söpöjen pupujen syöminen aina vähän surettaa, mutta tämä jänö ei ollut suotta heittänyt henkeänsä, etenkin kroketti oli täyteläisen herkullinen.

Kania seurasi kana: kevätkananpoika oli saanut kaverikseen paistettua ankanmaksaa, pinjansiemensalaattia ja päärynä-chutneytä; kaikki komponentit olivat mainioita ja niiden maut toimivat poikkuksellisen hyvin yhteen – ja niitä säesti etenkin maksalle juuri sopivan makea riesling spätlese. Erinomainen annos (vaikka asettelultaan vähän ehkä jäsentymätön)!

Alkuruokien jälkeen raikastettiin suuta lusikallisella marinoitua kirsikkatomaattia ja tomaatti-basilika-granitaa. Klassinen makuyhdistelmä hiukan omaperäisellä tavalla toimi hienosti. Pitkissä menuissa tällaiset pienet ylimääräiset välinumerot ovat aina ilahduttavia, etenkin hyvin toimivat sellaiset!

Pääasiat

Grillattu hummeri, hollandaise ja merirapuravioli vihannesten kera oli hienoinen pettymys suhteessa muuhun menuun. Ei siinä mitään vikaa ollut, muttei erityistä hurmion aihettakaan. Hyvän holanndaisen kanssa toki vähän valjummatkin komponentit maistuvat – jopa aina uskollinen kestoinhokkini porkkana.

Toinen pääruoka, haudutettu karitsanniska, oli erinomaisen makuinen, vaikkakin ulkonäöltään ehkä hiukan hengetön. Toscanalainen sangiovesen, cabernetin ja merlotin sekoitus täydensi karitsaa hienosti.

Jäkiruoka kruunaa korvatupsutkin

Ekana jälkiruokana tarjoiltiin karamellisoitua ananasta, banaanijäätelöä ja lämmintä suklaakastiketta – raikas ja maukas annos muttei tavanomaista suurempi elämys – täytti odotukset vaan ei ylittänyt niitä.

Sen sijaan aterian päätösannos, vakosuklaamarkiisi mansikoiden, raparperisorbetin ja ruususiirapin kera oli nappijuttu – mainion menu sai arvoisensa finaalin. Se ei välttämättä olisi edes kaivannut kaverikseen brachettoa, joka toki, kuten aina, oli mainiota.

Siunatuksi lopuksi

Espresson kera nautin vaihteeksi rommia, suuta hyväilevän pehmeää Angostura 1824:ää.

Pöllöwaari oli edelleen voimissaan. Ihan jokainen lautasellinen ei ollut täysosuma, mutta toisaalta heikkojakaan esityksiä ei ollut, ja erinomaisuutta oli vähintäänkin riittävästi! Viinit olivat mielenkiintoisia ja enimmäkseen hyvin osuneita valintoja. Palvelu oli hyvää ja osaavaa: ruoat (myös leivät) esiteltiin riittävällä tarkkuudella ja viinit jopa hyvinkin perusteellisesti. Juuri niinkuin foodie toivookin. Ympäristö on hiukan kitschinen, mutta hällä väliä.

Tänne taas seuraavalla Jyväskylän reissulla!

(Käyty: 21.5.2013)