Ei vain tätien vaan tähtien gaala

Kuopio tanssii ja soi -festivaalin suosittu gaala palasi jälleen ohjelmistoon, tällä kertaa nimellä ”Tähtien gaala”. Viimeksi taisin nähdä gaalan vuonna 2009, eli muutaman vuoden se taisi ehtiä olla tauolla. Hyvä, kun palasi! Kuten ennenkin, gaalassa oli paloja muusta festivaaliohjelmistosta ja lisäksi muita lyhyitä teoksia tai osia teoksista. Musiikkikeskuksen konserttisali oli koko lailla loppuunmyyty

Gaalan ohjelma

Ennen väliaikaa

Introdance-ryhmä, jonka oma ilta oli eilen, osallistui kahdella teoksella ja sai kunnian sekä avata että lopettaa gaalan. Ryhmän johtajan Ton Wiggersin hieno duo Passage sai arvoisensa tulkinnan.

Kansallisbaletin takssijat Teemu Tainio ja Antti Keinänen ovat tehneet näköisteoksen Bolshoissa 1913 esitetystä kaksintanssista teoksessa The Kiss – alkuperäiselle epäilemättä uskollisesti mutta silti sopivasti kieli poskessa. Keinänen tanssii (ja näyttelee) hennon ja eteerisen ballerinan osan niin herkästi ja hauraasti kuin miestanssija vain osaa – ajoittain jopa en pointe! Myös Tainio tekee mainion roolin hiukan korpulenttina ja jäykkänä kavaljeerina.

Eteläafrikkalaisen Vuyani Dance Theatren Luyanda Sidiya tanssi soolon teoksestaan Makwande. Liike oli hyvin intensiivistä ja voimakasta ja samalla myös erittäin taidokasta ja vivahteikasta. Tällainen tanssi puhutteleekin itseäni juuri fyysisyydellä ja taidokkuudella – mutta useinkaan, kuten tälläkään kertaa, ei herätä suuria tunteita tai kutkuttele erityisiä ajatuksia esiin.

Supermiehen seitsemän koltun tanssi! Eteläkorealainen Choi Jin-Han tanssii hienovireisen mutta myös huomristisen teoksensa tarkasti ja taidokkaasti teoksen Puri. Vähän kuten edellinenkin esitys tämäkään ei herättänyt suuria emootioita tai kognitioita – muutoin kuin teknisen taituruuden ihailua, sitä toki runsain mitoin.

Tämä taisi olla neljäs kerta, kun näin Itzik Galilin teoksen hupaisan katkelman The Sofa, jossa (sukupuoli)roolit saavat kyytiä. Ja hämmentävästi se edelleen toimii eli on hauska, vaikka yllätysmomentti onkin jo aiempien katselukertojen myötä kadonnut. Hienoa nähdä huipputanssijoiden ammatitaidolla tehtyä fyysistä hupailua!

Väliajan jälkeen

Kansallisbaletin Mai Komori tanssi herkästi ja kauniisti Blue ballerinan, joka on päätösosa Jorma Uotisen teoksesta Ballet pathétique, jota voisi kaiketi jo hehkuttaa nykytanssiklassikoksi. Paljasjalkainen Komori on juurikin sellainen, kuin teoksen sinisen ballerinan odottaakin olevan: utuinen, herkkä ja vereslihalla tanssiva. Hieno teos ja upea tulkinta.

Gaalan päätösesityksenä nähtiin Sidi Larbi Cherkaouin teos In Memoriam, jossa melko yksinkertaisen oloisilla ja peritanssillisilla keinoilla saatiin aikaan kiehtova ja huomion vangitseva vaikutus. Etenkin taidokkaat ja näyttävät joukkokohtaukset hellivät silmää ja mieltä!

(Nähty: 14.6.2013, Kuopio tanssii ja soi)