Vuani Dance Theatre on eteläafrikkalainen nykytanssiryhmä, joka (käsiohjelman mukaan) yhdistää tanssissaan afrikkalaisia nykyrytmejä ja rituaalisia liikkeitä pikkutarkkaan, klassiseen teknikkaan pohjautuvaan ilmaisuun. Ilta koostui kahdesta teoksesta.

Umnikelo

Ryhmän taiteellisen assistentin, koreografi Luyanda Sidiyan teos Umnikelo oli hyvin intensiivistä ja ”korkeaenergistä” liikettä: mm. suuria nopeita liikkeitä samalla erittäin tarkasti aksentoiden. Unisonot ja kaanonit toimivat täsmällisesti ja auringontarkasti.

Käsiohjelman mukaan teos käsittelee uhrausta paitsi sen ”jumalalle alistuvassa muodossa myös jumaluuksia palvovien, tanssia ja musiikkia toistavien uhrijuhlien kautta – – – toistuvan musiikin ja tanssin katsottiin kuvastavan henkilön halua antautua palvomalleen jumalalle”. Sellaista. Mutta, kuten todettu, nykytanssia voi sujuvasti katsoa ihan omista lähtökohdistaan, riippumatta siitä, mitä tekijät ovat siihen ladanneet.  Jumalista ja uhreista riippumatta teos oli valtavan hienoa ja lumoavaa katsottavaa ja piti tiukasti otteessaan.

Pätkä teoksesta YouTubessa:

Mayhem

Toinen teos, ryhmän perustajan Gregory Maqoman Mayhem, ei yhtälailla puhutellut kuin Umnikelo. Siinä tuntui olevan vahvasti läsnä jonkinlaista mielen sairautta ja sen vaikutusta liikkeen muodostamiseen ja sosiaaliseen kontaktointiin.

Teoksen taiteelliset ansiot painuivat muistoissani hiukan taustalle, kun päällimmäiseksi jäi paria hassua tapausta. Ensimmäisessä rivissä istumisessa on hyvät puolet (näkee lavalle läheltä ja tarkasti, sen sijaan että pitäisi ihailla edessä istuvien niskoja tai pälvikaljuja), mutta tässä tuli esiin myös niitä huonoja tai huvittavia puolia: teoksen loppupuolella yksi esiintyjätäti mässytti popcornia, ja yks kaks  nakkasi puolisyödyn pussin voimalla etunäyttämölle, josta se liukui katsojien jalkoihin. Samoin lopussa takanäyttämöltä toinen täti kieräytti punaisen nauhan auki kelalta läpi näyttämön, ideana varmaankin, että nauhakela putoaisi nätisti näyttämön reunalta alas. Putosi kyllä muttei nätisti: heitossa oli ehkä voimaa hiukan enemmän kuin riittävästi, niinpä kela muksahti ylävatsaani ja kimposi siitä sivulle ja taakse ja jäi kiinni tuolinjalkaan. Onneksi osui hyvin pehmustettuun vatsaani eikä vaikkapa ohtaan 😉

(Nähty: 18.6.2013, Kuopio tanssii ja soi)