Ravintola Os:n suurista muutoksista ja konseptista jaarittelinkin jo toisessa, fine dining -puolta koskevassa kirjoituksessani, joten ei niistä tässä enempää, vaan suoraan asiaan: miten toimii Os:n konseptin lounas- ja brasserie-osuudet?
Salin keskellä salihenkilökunnan tukikohta, takana (punaisena) avokeittiö, vasemmalla pöytiä valkoisin pöytäliinoin, oikealla ja selän takana pöytiä ilman valkoisia liinoja.
Lounas
Aluksi, varsinaisia annoksia odotellessa, saatoi itse käydä nappaamassa kipollisen tomaattikeittoa ja leipää. Hyvä peruskeitto, vahva puhdas tomaatin maku, ja varsinkin ruisleipä oli makoisaa.
Alkuruoaksi oli scampia, muutama herkullinen ravunpyrstö, joiden seurana paahdettua paprikaa ja vihreää parsaa. Herkulliset maut ja sopivan pienikokoinen annos lounaan alkupalaksi.
Pääruoan kohdalla piti päästä kokeilemaan sen hehkutetun grillin antimia – siispä flank stake eli kuvepaisti, jonka mukana pakollisina kasviksina tuli vihreää salaattia ja grillattuja kasviksia (paprikaa, kesäkurpitsaa, munakoisoa). Kuve oli herkullista, mureaa, oivallisesti paistettua ja lihan maun säilyttäen varovasti maustettua. Lomalla kun olin, maistui lounaankin kanssa reilu lasillinen viintä, suosituksena chileläinen Viña Maipon Gran Devoción, cabernet sauvignonin ja syrahin täyteläinen sekoitus, joka komppasi lihaa hienosti.
Jälkkäriksi otin yksinkertaisen mutta aina herkullisen crème brûléen, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Lopuksi vielä hörpin mukillisen hyvää peruskahvia.
EI hullumpi lounas ensinkään!
(Käyty: 18.6.2013)
Brasserie
Kolmas kerta Os:issa muutaman päivän sisällä, tällä kertaa heti lounasajan jälkeen ja valinnat brasserie-listalta.
Aperitiiviksi suositeltiin ja otin alsacelaisen Domaine Joseph Scharschin rosé-cremantia vuodelta 2010, raikas kuohari pinot noirista.
Alkuruoaksi valitsin vihreää parsaa, joka oli hiukan grillattua ja saanut seurakseen ilmakuivattua kinkkua, salviavoikastiketta ja parmesaania. Erinomaisen herkullinen parsa-annos!
Pääruoaksi piti edelleen testailla grillin outputtia, siispä grillattua marmorihärkää, jonka kanssa ranskanperunoita, vihersalaattia ja ryytisinappivoita. Yksinkertainen mutta herkullinen annos – täydellisen maukasta ja sopivan punaista lihaa ja maukkaita ronskeja ranskiksia. Maustevoi oli myös herkullista, mutta ei sillä voinut hyvää lihaa ”pilata”, siispä dippailin siihen ranskiksia. Juomaksi otin argentiinalaista malbecia, Trivento Golden Reserve 2011, joka pärjäsi mitä mainioimmin runsasaromiselle lihalle. Isohko annos, brasserie-tyyliin, mikä oli mukavaa, koska oli hyvää 🙂
Jälkkäriksi valitsin suklaakeiton, jossa oli lisäksi pähkinäkinuskia, paahdettua suolapähkinää ja tuorejuustojäätelöä. Erinomainen kokonaisuus, mahtavat maut! Viiniksi vielä, turhaan mutta mielellään, otin Nittnausin Eiswein Exquisitiä vuodelta 2011.
Kahviksi maistui espresso. Tarjoilija kysyi, ottaisinko jotain sen kanssa, ja tavoistani (ja ehkä tavanomaisen rajoistakin) poiketen pyysin jotain suklaata. Ja sainkin: muutaman herkullisen nokareen suklaa-kardemumma-ganachea ja suklaabanaanikakkua – molemmat erinomaisia suklaisia biittejä! Laaturavintolan merkki: asiakas pyytää jotain pöljää, ja pyyntö täytetään jollain erinomaisella 🙂
Fine dining -jutussani nillitin palvelun epätasalaatuisuudesta. Lounaan ja brasserien konsepteihin sellainen nillitys ei sopisikaan, eikä toki vaatimuksetkaan palvelulle ole samaa tasoa kuin fine diningissa. Palvelu oli hyvää, sujuvaa ja yställistä.
Ravintola Os:n lounas ja brasserie ovat siis mainioita, osin jopa erinomaisia, paikkoja einestää Kuopiossa. Ja se Josper on mitä ilmeisimmin ainakin makujen perusteella ollut fiksu investointi.
Saliin näkyvää avokeittiöitä – tötteröpäinen on se kuuluisa Josper-grilli.
(Käyty: 19.6.2013)
Erinomaisuutta 