Tuli taas vietettyä viikko Kuopio tanssii ja soin pauloisssa, nyt jo 8. kertaa putkeen. Tämä on yksi mainioimmista tavoista viettää kesälomaviikko: upeita esityksiä, hyvää ruokaa ja viehättä pikkukaupunki näiden nautintojen näyttämönä. Mahtavuutta!

To 13.6.2013

Heti ekana päivänä oli toinen pääesiintyjä lauteilla klo 18 – siksi piti hypätä jo klo 11.12 junaan Helsingistä, mikä oli harmillista, koska näin tuli missattua kokonaan Taste of Helsinki, joka taas oli päällekkäin Kuopio tanssii ja soin kanssa – viime vuonna ehdin sentään ekan päivän lounaskattaukseen. No, kaikkea ei voi saada.

Kuopiossa hotellille tultuani huomasin, että viereinen ravintola Musta lammas oli avannut katolleen kesäterassin – pistäydyin lasillisella kuohuvaa ja parilla pienellä maukkaalla hiukopalalla, jotka oli hauskasti pakattu annoksiksi lasipurkkeihin.

Kuten ennenkin, pyrin katsomaan kaikki varsinaisen ohjelmiston esitykset. Osaa niistä kommentoin omissa blogijutuissaan, niihin linkit tässä tekstissä. Muita kommentoin suoraan tässä yhteenvetojutussa. Ekan illan ohjelmassa Musiikkikeskuksessa klo 18 oli hollantilainen Introdans, joka edusti juuri sitä erinomaisuutta, josta tässä bloggaan, ja jota menen Kuopioonkin kesä toisen jälkeen katsomaan. Myöhäisillassa klo 21 Kaupunginteatterin väistötilasssa oli Petri Kekoni Companyn Miniatures, joka taas puhuttelin ihan muulla tavalla. Aivoja kutkutteleva eka ilta siis, ja sai hyvin ajatukset pois duuniasioista, kuten tarkoitus olikin.

Pe14.6.2013

Kävin päivällä kokeilemassa Kuopion uuden hienon kauppakeskus CEE:n elokuvateatterimultipleksiä ja katsoin sympaattisen elokuvan Kvartetti. Hyvät salit ja mukavat penkit ovat kuopiolaiset saaneet!

Tanssifestivaalin iltapäivässä tarjolla oli Ikuna, uusi ryhmä, jossa etenkin ikääntyviä tanssijoita. Tässä esityksessä oli muutama seniorimpi naistanssija, ja yksi ehkä hiukan nuorempi miestanssija. Mielenkiintoinen jossain määrin, muttei ravinnut sieluani erityisemmin. Ehkä hiukan kiusasi melko perinteinen sukupuoliroolien asetema: ainoa mies tuntui jotenkin olevan ikään kuin keskiössä, ”pääosassa”, jonka ympärillä naiset pyöri. Illan Tähtien gaala tarjosikin sitten hienon kattauksen monenlaista tanssia.

La 15.6.2013

Lauantai oli tällä kertaa ainoa päivä, jolloin kävin festivaalin ilmaistapahtumassa Satamatori tanssi ja soi, jossa Satamatorin lavalla on monenlaista tanssin ja sen liepeiden alojen esiintyjää. Tällä kertaa esim. hyväntekeväisyysryhmä Pienenpienet Joutsenet ry, joka esitti omintakeisen otteensa joutsenlammesta ja viettelevän keinahtelevan hulahula-tanssinsa 🙂

Äijien esiteltyä sulojaan tutuissa ja kaislahameissa olikin jo aika saada myös omalle keholle ravintoa, siispä uuteen Urban-ravintolaan, joka tarjosi lauantai-iltapäivällä tapaksia.

Varsinaisessas festivaaliohjelmassa lauantai- ja sunnuntai-iltapäivinä esiintyivät tanssioppilaitokset on stage, neljä koulua kumpanakin kertana. Hyvin monipuolista ja mielenkiintoista ohjelmistoa, ja erityisen mielenkiintoista oli kuunnella monipuolisesti kokoneiden ”tuomareiden” kommentteja esityksistä – parhaimmillaan ne avasivat itsellenikin uusia näkökulmia tai tapoja katsoa tanssia.

Kulttuuriareena 44:ltä siiryin kauppakeskus CEE:hen, johon ravintola Os oli muuttanut juuri lippukeväästä – sen Fine-puolella nautin lähes kolmituntisen pitkän matkumatkan.

Lauantain myöhäisillassa oli meksikoilainen kolmen naisen Realizando Ideas -ryhmän Antropia, joka oli enemmänkin performanssi kuin tanssiesitys – toki siinäkin liikehdittiin, mutta ehkä enemmän kuitenkin puhuttiin, mikä tekstityslaitteen kautta vastaanotettuna ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla toiminut. Teemat olivat tärkeitä ja kaikkea, mutta eivät oikein tarttuneet pirtaani – liekö sitten vika esityksessä vai minussa, mutta jotenkin jäin tästä pihalle ja kylmähköksi.

Pätkä Antropiaa YouTubessa:

Su 16.6.2013

Sunnuntain iltapäivässä jatkui em. tanssioppilaitosten esitykset. Alkuiltaan puolestaan toi aimo annoksen erinomaisuutta Pariisin oopperan baletin yhteyteen syntynyt Incidence Chorégraphique, ansaitusti toinen pääesiintyjistä.

Myöhäisillan Compagine Malka yhdisti, kuten ennakkotiedoissa luvattiin, hip hopia, katutansseja ja capoeiraa nykytanssin liikekieleen, ja kahden miehen duettoesitys, joka sijoittui vanklaoloihin, oli temaattisestikin ihan kiinnostava. Ehkä mielenkiintoisin piirre kuitenkin oli, että jotkut kriitikot ja kommentoijat olivat esityksestä ihan tyystin lääpällään, hehkutettiin ainutlaatuisuutta ja kaikkea, mutta itselleni se oli vain yksi ihan hyvä esitys, joka ei kirvoittanut omaa blogi-juttuansa.

Ma 17.6.2013

Maanantaina kävin lounaalla Urbanissa ja pyörin keskustassa – torin ja kauppahallin ympäristön alle on avattu tunneli, jossa kauppoja ja muuta – kehitys kehittyy siis Kuopiossakin.

Iltapäivällä oli ohjelmassa TampereRaw-yhtyeen ja Pirkanmaan tanssopisto Elina Bergin yhteinen koko perheen teos Luokkaretki kuuhun. Kuten ”koko perhen teokset” yleensä, tämä oli vahvasti lapsille suunnattu, mutta ihan hauska ja viihdyttävä aikuisellekin. Alkuillasta oli Musiikkikeskuksen valohallissa Pihkovan venäläisen kansantanssi- ja musiikkiryhmän 55-v-juhlavierailu, joka oli mielenkiintoista, vaikkakin kovin erilaista tanssia verrattuna siihen, mistä itse yleensä pidän. Vauhtia ja energiaa kyllä riitti – myös ihan kunnolla ripaskaksi panivat pojat pariin otteeseen.

Päivän kruunasi 2,5 h illallisistunto Mustassa lampaassa.

Ti 18.6.2013

Päivän kulinaarinen nautinto tuli lounastamalla ravintola Os:ssä. Muutoin päivä olikin tanssillinen peräti kolmen esityksen voimin.

Katriina Honkasen, Tulilintu-yhtyeen ja Tanssiteatteri Tsuumin yhteisesityksessä kertoja-laulaja Honkasen lisäksi oli kuusi soittajaa ja neljä tanssijaa. Teoksen nimi Joutomiehiä viittaa irtolaisväestöön 1800-luvulla. Hienoa musiikka ja tanssia, mutta hiukan itseäni häiritsi melko vahvasti valittu sävy, jossa asetuttiin rikollisille poluille astuneiden ihmisten puolelle – teoksen traagishenkinen loppu syntyi siitä, kun rikos ei kannattanutkaan. No, ehkä tämän olisi voinut katsoa erilaisinkin silmälasein 🙂

Klo 18 Musiikkikeskuksessa esiintyi hyvin mielenkiintoinen eteläafrikkalainen Vuani Dance Theatre.

Yhteiskoululla klo 21 taas oli norjalaisen Ingun Bjørnsgaard Prosjektin esitys, joka minussa herätti pohdintaa lähinnä siitä, mikä on tanssia ja taidetta ja mikä ei, ja mistä pidän… ja onko sillä väliä. Mutta varsinaisesti omaa teospohdintaansa tämä ei tuottanut.

Ke 19.6.2013

Vikalle päivälle osui keskipäivän kinttailla Musiikkikeskuksen Valohallissa festivaalin yhteydessä järjestettävien kurssien tuottamia esityksiä. Varovaisia ja haparoivia monin osin varsinkin nuorempien tanssijoiden osalta, mutta itseäni aina hämmentää, miten niinkin lyhyessä ajassa saadaan edes noin esityskelpoisia juttuja tuotettua.

Itapäivällä nautin herkkuja ravintola Os:n brasserie-listalta.

Festivaalin viimeisenä esityksenä oli Jukka Haapalaisen ja Sirpa Suutari-Jääskön ”double bill” eli kahden esityksen ilta. Nähtiin osa Jotos teoksesta Suden morsian, sekä kantaesityksenä teos Latin Quarter Revisited. Ballroom-tanssille ja etenkin latinalaistansseille perustuvat jutut ovat usein kivaa katseltavaa, niissä on vauhtia, energiaa, intensiteettiä ja suuria tunteita. Mutta harvemmin tämä tanssiöaji koskettaa itseäni kovin henkilökohtaisesti. Samoin kävi nyt: hienoa katseltavaa, mutta näin jälkikäteen miettien kovin vähän tästä jäi pysyvämmin käteen sielun rakennuksen aineksia.

Kaiken kaikkiaan mainio lomaviikko Kopiossa – huimia esityksiä ja hurmaavia aterioita! 🙂