Kuopion toinen ja perinteisin fine dining -ravintola, Musta Lammas, jaksaa viehättää sekä lämpimän tiiliholvimaisella interöörillään että hyvällä ruoallaan. Tänä vuonna oli ”katolle” avattu myös terassi, jossa juomien lisäksi tarjolla oli myös pieniä käteviin purkkeihin pakattuja ruoka-annoksia, mutta Kuopion-viikon aikana pääsin sateisesta säästä johtuen käymään siellä vain pari kertaa. Tervetullut juttu kuitenkin!

Sisätiloissa aperitiiviksi suositeltiin punaviiniä: chileläinen Don Melchor Cabernet Sauvignon oli ihan maukasta ja ihan käypäistä alkujuomaksikin. Ruokavalintojen osalta päädyin Chef’s menuun juustoilla lisättynä, ja tietysti viinipaketin otin myös.

Amuse-bouche oli pieni yllätys: naurista kahdella tapaa, hunajanaurista ohuehkoina lohkoina yrttikermaviilin kera ja pikkulasissa myrkynvihreä nauris-shotti. Vahvaa nauriin makua – miksipä se ei sopisi amuseksikin? Ainakin herätteli makunystyrät ja sylkirauhaset työn touhuun, niin kuin amusen kuuluukin. (Mainittakoon, että ao. kuvat ovat teknisesti vähän heikkolaatuisia valaistusolosuhteiden, kuvauskaluston (=iPhone) ja sen vuoksi, etten halunnut häiritä omaa ja muiden tunnelmaa räpsyttelemällä salamavalolla.)

Keittona oli parsakaittoa, jossa mukavana lisänä ilmakuivattua porsaan niskaa. Keitto oli odotetusti pehmeän suunmyötäinen ja possuniskan nikareet toivat siihen mukavaa lisämakua ja -rakennetta. Alsacelainen vuoden 2011 Willy Gisselbrecht Muscat toimi makujen kanssa mainiosti

Seuraavaksi eteen tuotiin sokeri-suolattua lohta, marinoitua parsaa, kirjolohen mätiä ja luomukananmunaa kypsennettynä 65 °C-asteiseksi. Mainiot maut, joihin myös löysä muna sopi yllättävänkin hyvin. Lasissa Jacobs Creek Chardonnay 2011, ei huono valinta.

Pääruokana oli tarjolla vasikan sisäpaistia, joka oli saanut seurakseen parsaa, pinaattia ja madeirakastiketta sekä pyreet purjosta ja pinaatista. Maukasta sopivan punervaa lihaa, jolle kasvislisäkkeet sopivat hyvin, niitä tosin oli varsin runsaasti. Eteläafrikkalainen ”The Ruins” 2010 syrahista ja cabernet sauvignonista oli varsin hyvä valinta annokselle.

Juusto-osasto oli kotimaista, mm. gryereä ja Peltola Blueta, niiden kera kirsikoita ja pinjansiemeniä. Juustot toki mainioita, mutta omaan makuuni kaipaisin makeampaa lisäkettä niiden kanssa. Makeutta onneksi oli viinissä, hiukan portviinihenkisessä italialaisessa Madoro Maculanissa vuodelta 2010.

Juustojen jälkeen makea pikkuyllätys: hiukan maitorahkasorbettia, raparperi-espumaa, pakastekuivattua mansikkaa ja pistaasia. Mukavasti yhteensopivat ja erityisen raikkaat maut.

Varsinainen jälkiruoka tarjosi hiukan yllättävänä yhdistelmänä parsaa ja valkosuklaata: valkoparsasorbettia, moussea paahdetusta valkosuklaasta, kumkvattia ja parsaa. Erinomainen annos, jossa komponenit toimivat erikseen ja yhdessä. Viininä jälkiruokien kanssa aina maistuva yleismies Moscato d’Asti, tällä kertaa La Spinetta Bricco Quaglia 2011.

Kahviksi tarjoilija onnistui kauppaamaan perussumpin sijaan espressoa Havaijin Konasta – ihan maukasta juomaa. Sen seuraksi hiukan Grappa Magiaa ja petit foureja (seljankukka-macaron, juustokakku, mansikkavaahtokarkki), ja näin ateria sai arvoisensa päätöksen.

Musta lammas on hyvin tasalaatuinen, ehkä jossain määrin yllätyksetönkin, mutta luotettava laatupaikka. Ruoat olivat hyviä, osa erinomaisiakin, juomat toimivat, vaikka ehkä osin tavanomaisia, palvelu oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Ja interiööri on aina mitä mahtavin!

(Käyty: 17.6.2013)