Ravintola Juuren keittiön tuotokset ovat mitä mainioimpia: juurevasti perinteisen suomalaista makumaailmaa valmistettuna tavalla, joka hyvinkin täyttää ja välillä ylittääkin nykynirppanokan vaatimukset. Myös palvelu oli tällä kertaa perinteisen suomalaista.

Juuri positioi itsensä osaksi suomalaista ruokaperinnettä, konseptiin kuuluu ruoan valmistaminen käsityönä sekä suomalaisten luonnonantimien ja raaka-aineiden muokkaaminen innovaatioiden kautta nykyaikaan. Oma kuva itsestä ei ravintoloilla – sen paremmin kuin ihmisilläkään – aina ihan täsmää sen kanssa, miltä asia ulkopuolisesta näyttää, mutta Juuren kohdalla gappi ei ole hurjanlainen: muutoin allekirjoitan tuon omakuvan, mutta omaan makuuni voisi luvattua innovatiivisuutta vielä lisätä reilustikin.

Vaikka Juuri rakentaa perinteille, se ei ole niihin jämähtänyt, mistä jo aluksi mainiosti kertoi juomalistalla oleva ”Tahdon 2013” Royal, jonka hinnasta ravintola lahjoittaa pari euroa Tahdon 2013 -kampanjaan. Hieno ajatus, eikä hullumpi aperitiivikaan: seljankukkalikööri ja raparperimehu luomukuoharin mausteina tuottivat raikkaan ”royalin”. Syötävä orvokinkukka kellumassa pinnalla oli ehkä puolen pylälän verran överiä, mikä sallittakoon camp-hengessä.

Koko neljän hengen seurueemme otti Talon menun. Vaikka itse aluksi kuolasinkin enemmän joidenkin muiden listalla olevien annosten perään, taivuin sosiaalisen paineen alla. Ja mikä ettei: nimikkomenuhan antaa yleensä kattavimman kuvan ravintolan ruokafilosofiasta ja tasosta, koska siinä on niin komponentit kuin kokonaisuuskin ravitolan koko osaamisen avulla suunniteltu ilman asiakkaan amatöörimäistä sekaantumista valintoihin.

Itse valitsin kyytipojiksi viinipaketin, muu seurue autoilun, kanuunan tai muun sairauden vuoksi mehupaketin. Minkä? Aivan, viinipaketin rinnalle oli kehitetty mehupaketti eli alkoholiton juoma per annos. Tämäkin mitä mainiointa ja kannustettavinta kehitystä, vaikkei mehujen ja ruokien yhdistely ihan yhtä nappiin osunutkaan kuin viinien, eikä likikään niin nappiin kuin esim. Askissa taannoin. Mutta tyvestä puuhun. Sommelierille vain lisää rohkeutta tarttua mehuihin, alkoholittomiin viineihin (niihin harvoihin juotaviin), luomujääteihin ja muihin holitommiin kyytipoikiin!

Keittiön menu ilman amusea on kuin pilvinen päivä, mutta nyt oli kaunis aurinkoinen kesäpäivä: tarjoilulusikkaan oli suupalaksi aseteltu punajuurijogurttimoussea ja mummonkurkkua – mainio herättely Juuren makuajatteluun.

Talon menuun kuului kolme sapasta (=suomalaista tapasta à la Juuri), jotka keittiö valitsi. Nämäkin olisin halunnut valitse itse, mutta ei massan mukana menokaan vienyt tällä kertaa tyystin harhapoluille: saimme jaettaviksi kuusi erilaista pikkuannosta aina kahden syöjän kesken.

Naudankielirulla tomaattipyreen ja piparjuuren kanssa oli varsin mainio palanen – kielen herkkä maku oli tallella eikä maksamainen niin kuin usein (ao. kuvassa ylärivissä vasemmalla – seuraavat järjestyksessä myötäpäivää). Säilötty silakka ja paahdettu punajuuri ei kedon kukkasista huolimatta herättänyt himojani; ei siinä toki mitään vikaa ollut, silakkasäilykkeessä ei vain oikein ollut mitään erityisen puhuttelevaa. Hiukan samoin kävi Juuren lihapiiraan ja aurinkosalaatin kohdalla: lihapiirakka oli kyllä hyvää, mutta kokonaisuus ei noussut arjen yläpuolelle.

Edellisiä paikkasi pätevästi ahven suolattuna ja savustettuna punasipulia kaverinaan – nappisuoritus! Ahven on mainio kala, ja kun se valmistetaan taidolla, se on suuri herkku. Ja tämä oli! Hämmentävästi herkkua oli myös kukkakaalimousse kuttu-cheddarin ja pinaatin kera. Kukkakaali on harvoja semi-inhokkejani, mutta toki senkin voi valmistaa herkulliseksi, kuten tässä. Viimeinen, Olutjuusto ja porkkana-relish täydensi inhokkikokoelmani – niinpä söin vain juuston, joka oli ihan ok. Sapasten kanssa ehkä hiukan yllättäen sain spätburgunderia Badenista – valkoinen tai kuohuva olisi ehkä ollut näille maistelupaloille selvempi ja kesäisempikin valinta, mutta hyvin toimi myös pinot noir. Mehupaketista oli tarjolla tuorepuristettua omenamehua – maukasta mutta no frills.

Pääruoaksi saimme paistettua siikaa savukala-nokkoskrepin ja herukanlehtivoikastikkeen kera. Siika oli koko lailla täydellistä: juuri sopiva paisto, siian hienon maun säilyttävä varovainen maustaminen ja rapisevan rapsakka nahka. Myös nokkoslettu nyytiksi savukalatöhnän ympärille käärittynä oli mitä herkullisin. Tämä annos jo yksinään olisi riittänyt nostamaan aterian erinomaisuuden tasolle! Juomana sain perinteisen rieslingin sijaan Aphros Tenin biodynaamisesti valmistettua vinho verdeä, jossa siika ui ihan sujuvasti kuin kotivesissään.

Jälkiruoka, kuttujogurttijäätelö lakritsin ja mehustettujen vadelmien seurassa, oli hyvä: niin visuaalisuudeltaan kuin mauiltaan keskinkertaista parempi mutta ei yllä huippusuosikkieni joukkoon. Saksalainen Riesling ”69” maistui sen kanssa hyvin, sen sijaan mehupaketin raparperimehu näytti muulta seurueelta jäävän enimmälti osin laseihin.

Aterian päätteeksi otin tuplaespresson ja Noninon Lo Chardonney -grappaa, joka olikin hieno viina, kullanhohtoisen värinsä veroinen hyvinkin myös maultaan.

Ateria Juuressa oli siis varsin mainio kokemus. Ei ihme, että ravintolaa tiettävästi suosii myös Jared Leto, tuo myöhempien aikojen Dorian Gray. Jotain parannettavaa ehkä kuitenkin mainitsisin – lähinnä liittyen palveluun, joka, kuten otsikossa jo totesin, oli sekin perin juurin suomalaista: asiallista mutta jäyhää ja riemutonta:

• Leipiä ei esitelty. Etenkin ruisleipä oli peräti erinomaista: kalakukkomaista, pehmeää ja vahvan rukiista eikä kaivannut edes sipaisua voita pintaansa. Kelpaisi tätä hiukan hehkuttaa salin puolella.
• Myös viineistä olisi mukava kuulla enemmän löpinää. Tosin siinähän sen etiketin näkee kaadettaessa. Aiheetta enempään?
• Allergioista ei kyselty. Tosin taisi pöytää varatessa tulla viestissä pyyntö kertoa niistä etukäteen, mutta enpä ollut kertonut. Ehkä voisi olla hyvä kaltaisiani etukäteenkertomisen laiminlyöviä ajatellen kysyä myös siinä paikanpäällä tilauksen yhteydessä.
• Hymyä huuleen salin puolella – mutta toki ilmankin sujui. Suomalaisessa ravintolassa kun ollaan 😉

(Käyty: 20.7.2013)