Ruotsalaisen nykysirkusryhmä Cirkus Cirkörin esitys Knitting Peace oli saanut esiintymispaikakseen Tampereen suurimman sisäareenan, Tampere-talon ison salin – eikä näyttämö ollut hiukkaakaan liian suuri esitykselle.

Ohjaaja Tilde Björforsin mukaan teoksen ajatuksena on käsiohjelman ym. perusteella maailmanrauhaan pyrkiminen kutomalla. Tai ainakin kysymyksen herättäminen, voiko jollain tällaisella yhteisellä tekemisellä tukea rauhaa. Tai jotain sellaista. Kuten olen joskus pohtinut, esittävän nykytaiteen sanoma ei ainakaan itselleni läheskään aina aukea sellaisenaan, niinpä katsoin tätäkin teosta samaan tapaan kuin nykytanssia – siis kovinkaan paljon tuosta em. taustateemasta välittämättä.

Osin teos jopa muistutti paljon laadukasta nykytanssia: siinä oli hyvin suunniteltu koreografia, mieletöntä taituruutta, täydellistä vartalonkäyttöä hallitun jatkuvan liikkeen ja laajojen liikeratojen muodossa – kaunista ja hämmentävää wow-tason taitoa ja estetiikkaa.

Taustateema lemasi teoksen visuaalista ilmettä: kiipeilyä harrastettiin paljon keskeneräisen sotkuisen jättimäisen kutimen koukeroissa ja sirkuksessa usein olevat käytettävät pallot, joiden päällä taituroidaan, olivat jättimäisiä lankakeriä, jne.

Esityksen huikaisevimmat jutut tulivat kuitenkin useista suurenmoisista kohtauksista, kuten Aino Ihanaisen ja Mikael Kristiansenin pariakrobatia jättimäisen ”lankakerän” tai kahden päällä tai Alexander Weibel Weibelin hurja pyöriminen suuren köysivyyden muodostamassa ”riippukeinussa”. Alexander Weibel Weibel vastasi myös joistakin teoksen hämmästyttävintä monilahjakkuutta osoittavista kohtauksista kuten sähköviulunsoitosta köydellä kävellessä – ja ikään kuin se ei olisi vielä riittänyt, hetken päästä hän hyppäsi vielä yksipyöräiselle pölkupyörälle, jolla ajeli köydellä samalla kun soitti viulua!

Huimaa visuaalista ja taidollista erinomaisuutta, kineettista ilotulitusta, jonka katsominen oli puhdasta nautintoa!

Esityksen trailer YouTubessa: