Tallinnasta oli kohtalaisen hankalaa löytää sunnuntaina auki olevaa (verkkosivujen perusteella) hyvää ravintolaa, jossa olisi kiinnitetty huomiota saavutettavuuteen – pikaiseksi ratkaisuksi valitsin Lusikaksen, jossa kerran ennenkin on käyty samalla porukalla, jossa yksi kulkee pyörätuolilla.

Aluksi maistui hiukan tylsä mutta aina maukas kir royal. Leipiä tuotiin pöytään heti aluksi ja niiden kera öljyä, balsamicoa ja suolaa.

Alkuruoaksi otin paistettuja kampasimpukoita, joiden kanssa tarjoiltiin hernepyreetä – ja chorizoa. Simpukat oli hyvin paistettu ja herkullisia, ja hämmentävästi chorizo toimi erittäin hyvin, vaikka ennalta pelkäsinkin sen tyystin jyräävän hennon kampasimpukan. Viiniksi valitsin turvallisen alsacelaisen rieslingin.

Pääruokalistalta houkutti monikin, mutta päädyin paistettuun ankanfileeseen paistettujen uusien perunoiden, appelsiini-luumu-chutneyn ja portviinikastikkeen kera. Ankan kypsyys oli mukavasti makuni mukainen, perunat ja kastike vähän mitäänsanomattomia, chutney sensijaan herkullista ja mainio makupari ankalle. Juomaksi tarjoilija ehdotti Albert Bichot’n pinot noiria, eikä ankka potkinut vastaan lainkaan.

Sekä alku- että pääruoassa oli kanervan oksa – kaunis sinänsä, mutta kokolailla mauton.. ja sitä näytti olevan usein muidenkin lautasilla. Ehkä tähän piili jotain, jota en ymmärrä 🙂

Jälkiruoaksi valitsin vesimeloni-prosecco-hyytelöä ja mansikkakeittoa, jossa uiskenteli jokunen mustikkakin. Erittäin värikylläinen annos, jonka makukin oli mainio, myös hento vesimeloni oli saatu maistumaan mainiosti.

Juomaksi tarjoilija suositteli jotain muuta (olisiko ollut sauternesia), mutta halusin kokeilla listalla olevaa itselleni vierasta Chateau D’Arlayn juomaa nimeltä Macvin du Jura Blanc. Tarjoilija varoitti, ettei se toimi ko. jälkkärin kanssa, ja ihan oli oikeassa. Mutta mielenkiintoinen ja maukas juoma muutoin, rypälemehun ja tisleen sekoitus.

Aterian päätteeksi nautin espresson kera lasillisen ranskanpontikkaa eli eau de vietä, tällä kertaa Domaines Schlumbergerin Marc de Gewurztramineria. Hyvää oli 🙂

Lusikas on laadukas ranskalaishenkinen bistrotyylinen ravintola – ei erityistä hienostelua tai mahtavia wow-kokemuksia, mutta paikoin hitusia erinomaisuutta ja muiltakin osin varsin mainio ruoka ja ravintolakokemus muutenkin.

Käyty: 15.9.2013