Miesten juttu

Joona Halosen teoksessa Straight tanssi viisi taitavaa miestä: Arttu Palmio, Dayron Napoles Rubant, Sakari Saikkonen, Guillermo Sarduy ja Jukka Tarvainen. Käsiohjelman mukaan teos on ylistys miessukupuolelle. Miehuus olikin teoksen tematiikan keskiössä, koostuihan yksinkertaisen tyylikäs puvustuskin lähes pelkästä miesunivormusta, tummasta puvusta ja valkoisesta paidasta – paljasjalkaisuus sopivast tyyliä rikkoen.

Puvustuksen ohella myös lavastus oli miehisen karua: paljaat Pannuahallin korkeat seinät, lattiana kivilaatat (tai jotain, joka näytti kivilaatoilta), mihin sopi hyvin teoksen äänimaailma häly-, hälytys- ja muine outoine äänineen. Valaistuksella ei kikkailtu vaan sekin tuki teoksen keskiöön kuuluvaa liikettä ja kehollisuutta. Eikä suotta: siinä riitti katsottavaa herpaannuttamattomasti vähintäänkin koko teoksen 50 minuuntin keston ajaksi!

Teoksessa oli varsin vähän, jos ollenkaan, ”perinteistä” hienovaraista herkänkaunista tanssiliikettä, sellaista prototyyppistä tanssia – sen sijaan liikettä voisi ehkä banalisoiden kuvata kiemurteluksi, akrobatiahyppimiseksi pystyssä ja makuulla, kosketuksiksi, nostoiksi, jne. Halosen liikemateriaali oli paljolti väkevän fyysistä ja isoa, mikä hyvin sopi ”miesteokselle”, kuten kukkotappelumaiset rinnat yhteen hyppimiset. Toki mukana oli myös pientä detaljeerausta, kuten tilanne, jossa noston yhteydessä Sarduy paijaili päkiällään Palmion ohimoa.

Huolimatta teoksen nimestä, joka kenties on hiukan ironinenkin, mieheys ei kuitenkaan ollut kapean ja ahtaan stereotyyppistä, vaan mukaan mahtui myös herkempää maskuliinista ilmaisua. Myöskään miehinen puvustus ei onnistunut sulkemaan miehuuden mahdollisuuksia tiukkaan laatikkoon: hetkeksi paljaisiin jalkoihin vedettin korkeat korkkarit, toistettiin samat kuviot kuin hetkeä aiemmin ilman niitä; nuo perinaiselliset jalkineet eivät tunnu horjuttavan mieheyttä – sukupuoli on sittenkin vain pintaa?

Esityksessä tuntui vahva sosiaalinen vire: oli sitten kyse duetto- tai ryhmäkohtauksesta, tanssijoiden keskinäinen läsnäolo välittyi katsomoon aitona. Joskus näkee esityksiä, joistä jää vaikutelma yksilösuorituksista, jotka sattuvat tapahtumaan samassa tilassa – tämä sen sijaan oli vahvasti viiden tanssijan yhteinen juttu.

Hieno, tasapainoinen teos, jonka vahva intensiivinen liike piti katsojan napakasti otteesaan.

(Koettu: 31.1.2014, Zodiak, Kaapelitehtaan Pannuhalli)

Teaser Youtubessa: