Pastis

Murussa on tullut luuhattua paljonkin, mutta sen pikkuveljessä Pastiksessa käyvin vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Oltiin alkuillan kattauksessa liikkeellä duuniporukalla ja väki saapui omia aikojaan, niinpä odotellessa ehti maistua parikin lasia erityisen maukasta Charles Dufour Bulles de Comptoir -samppanjaa.

Kohtalaisen monipuoliselta listalta päädyin lihaisaan valikoimaan, alkuun siis tartar-pihvin karitsasta. Se tarjoiltiin varsin perinteisesti pihviksi muotiltuna, keltuainen erillisessä kupissa, parmesania päälle höylättynä ja lisukkeet nätisti lautasen reunalle riviin aseteltuina (sipuli, kaprikset, jne.) Liha oli maustettu herkulliseksi karitsan makua kunnioittaen ja suutuntuma oli mukavasti purtavan rouhea eli ei mitään jauhelihamössöä. Yllätyksetön mutta oikein maukas tartar, jonka kaverina toimi hienosti burgundilainen Morgon Cote du Py.

2014-04-03 17-42-02 IMG_9450

Pääruoaka kuulosti lupaavalta: haudutettua vasikanposkea, luuydintä ja kateenkorvaa. Lieväksi petymykseksi poski ja luuydin olivat patamaisena ratkaisuna; poskelle se toimi mainiosti, mutta luuytimellä herkuttelu jäi haaveeksi – toki se toi osansa padan makuun, joka olikin mahdottoman hyvä, lusikoin kitaani liemen viimeiseen pisaraan. Posket olivat koko lailla täydellisiä: pehmeän mureita ja vailla ilkeänniljakkaita sidekudosroippeita, joihin joskus poskissa törmää. Kateenkorva tarjoiltiin erikseen jonkinlaisessa valkoisessa kastikkeessa, joka omaan makuuni oli turha lisäke maukkaalle elimelle. Lisäksi otin vielä tryffelisuolattuja maalaisranskalaisia, jotka olivat varsin herkullisia. Mauiltaan mainio annos sai hyvää tukea J. L. Chaven grenache-sirah-sekoitukselta (Côtes du Rhône Mon Coeur (2011)).

2014-04-03 18-04-37 IMG_9454

Murussa tuli viimeksi otettua suklaa-fondant, joten valitsin sen vertailun vuoksi täälläkin, listalla kun oli suklaafondant ja tähtianiksella maustettua mustaherukkasorbettia; annoksessa oli lisäksi myös pistaasikreemiä. Oikein suklainen ja rakenteeltaan virheetön fondant, ja lisukkeet toimivat sen kanssa hyvin, samoin kuin juomaksi kaadettu Mas Amielin Maury Vintage (2010), punainen makea hiukan tanniininen grenache, joka oli juuri ja juuri riittävän makea mutta juuri sopiva tummasuklaiselle fondantille ja marjasorbetille.

2014-04-03 18-51-43 IMG_9465

Kahvin kanssa maistui vaihteeksi tavanomaisempi viina – kirschwasser. Back to basics.

Pastiksesssa tulee varmastikin käytyä uudelleenkin: palvelu on ihan hyvää (perusystävällistä ja huomaavaista, mutta viimeistelyä vaille, esim. kaikkia ruoan komponentteja ei esitelty, mikä foodienörttiä aina vähän harmittaa, kun ein joka kerta jaksaisi kyselläkään), ruoka on erinomaista, viinit mainioita. Toisaalta pisteytyksessä Pastis jää vähän jalkoihin, koska ruoka on melko yllätyksetöntä ja palvelussa ei ainakaan tällä kertaa ollut sellaista erityisyyttä, joka nostaisi pisteet yli hyvän keksitason. Myös hinta/laatu-suhde on keskitasoinen: laskun loppusumma oli samaa luokkaa, jolla esim. Murussa olen syönyt viisi ruokalajia viineineen.

Varsin kelpo ravintola kaikkiaan kuitenkin.

(Käyty: 3.4.2014)