Taas kerran Sipulissa, tuossa Helsingin ravintoloiden aliarvostetussa helmessä. Osaa porukkaa odotellessa maistui mainio samppanjadrinkki, kir royal -variaatio, jossa cassis oli korvattu lakkaliköörillä, joka Billecart-Salmoniin sekoitettuna olikin herkkua.

Vaikeahko seurueemme onnistui pääsemään yhteiseen valintaan, joka oli menu Sipuli allergiat ja muut huomioonottaen  – neljän ruokalajin kokonaisuus, johon tuikkasimme juustot vielä väliin.

Ensin saimme kuitenkin nokareen savulohimoussea lohenmädin ja pikkuruisen perunaletun kera – herkullisen vahvanmakuisena oiva amuse.

Ensimmäinen varsinainen menun ruokalaji oli parsaa ja jättikatkaravun pyrstöjä escabeche, jossa marinoitujen ravun pyrstöjen ohella oli vihreää parsaa, tomaattisalsaa, avokadomoussea ja keltuaista. Yhdessä viinin kanssa erittäin maukas annos, vaikken äyriäisten ylin ystävä olekaan.

Toisena alkuruokana oli kuohkeaa korvasienikeittoa ja haudutettua villisian niskaa – herkullinen vahvasti sieneltä (muttei erityisen vahvasti juuri korvasieneltä) maistuva kermaisen pehmeä keitto, jonka kanssa villisika-rillette toimi huikean hienosti. Myös lautasen pohjalla rilletten kaverina ennen keiton kaatamista ollut jonkinlainen mokkapyree toi kokonaisuuteen oman erityisen lisänsä. Viini, Trapiche Oak Cask Chardonnay (2012) toimi herkun kaverina ihan sopivasti.

Pääruoan saattoi valita kalan ja lihan väliltä – lihana oli tarjolla grillattua rotukarjan sisäfileetä, vuohenjuustoa ja portviinikastiketta. Täydellisesti kypsennetyn murean lihan kaverina oli vuohenjuustokreemiä, murskattua oliivia, paprikaa, varhaisperunaa sekä munakoisosta ja aurinkokuivatusta tomaatista tehtyä lasagnettea. Vuohenjuusto punaisen lihan kanssa oli kerrassaa upea yhdistelmä, eikä muissakaan komponenteissa mitään vikaa ollut. Viini, alicantelainen Nauta Monastrell Crianza (2009), tuki kokonaisuutta erittäinkin pätevästi.

Otettiin tähän väliin juustot, pieni pelko kun oli ollut, että muuten jäisi ehkä nälkä. Brien, vuohenjuusto-cheddarin ja Peltola bluen seurana oli sesam-keksiä, karamellisoitua pähkinää ja tyrnimarjahilloketta. Tyrniä en muista aiemmin juustojen kanssa kokeneenikaan – hyvin toimiva yhdistelmä!

Ennen varsinaista jälkkäriä tervehti keittiö meitä pienellä mutta maukkaalla annoksella vanilja-bavaroisea.

Jälkiruokana aterian kruunasi pistaasileivos, basilikaa ja mansikkasorbetti, mukana mansikkaa myös marinoituna, vaahtokarkkina ja geelinä. Pistaasikakku oli maukasta ja mansikkakomponenttien kanssa erinomaisen herkullinen kokonaisuus, jonka palanpainikkeeksi Lenz Moserin Trockenbeerenauslese (2011) oli juuri sopivan makea pari.

Lyhyehkö mutta hyvä menukokonaisuus – kauniita ja herkullisia annoksia, kuten Sipulissa aina! Sipulin ravintolasali hivelee silmää: miellyttävän lämminsävyinen tiiliseinäinen tila, jonka suuresta kattoikkunasta voi ihastella Uspenskin katedraalin sipuleita. Palvelu oli hiljaista ja moitteetonta – toki ruokia ja juomia voisi esitellä hiukan yksityiskohtaisemminkin. Kaikin puolin taas erinomaisen hyvä Sipuli-kokemus.

(Käyty: 31.5.2014)